Paimenkirje autuaasta Hemmingistä

Piispan paimenkirje 22.5.2016

Autuaan Hemmingin kuoleman 650-vuotispäivänä

Herdabrevet på svenska (pdf) | Pastoral Letter in English (pdf)

Hemming Turun kirkossa rgbRakkaat hiippakuntalaiset,

Me vietämme tänään 22. toukokuuta autuaan Hemmingin muistopäivää. Koska tälle päivälle osuu Pyhän Kolminaisuuden juhla, autuaan Hemmingin muistopäivän vietto jää tänä vuonna pois kirkon liturgiasta. Meitä yhdistää kuitenkin autuaaseen Hemmingiin katolinen opetus pyhästä kolminaisuudesta.

Meillä on hyvä syy muistaa tänään autuasta Hemmingiä — ainakin tämän paimenkirjeen muodossa, sillä tänään tulee kuluneeksi 650 vuotta piispa Hemmingin kuolemasta. Kirkon uskonperinteessä autuaiden ja pyhien kuolinpäivät ovat heidän taivaallisia syntymäpäiviään.

Hemming syntyi Uppsalan lähellä sijaitsevassa Bälingen kylässä Ruotsissa vuonna 1290. Opintojensa jälkeen hänet vihittiin papiksi 25-vuotiaana, jonka jälkeen hän vielä jatkoi kirkko-oikeuden ja vapaiden taiteiden opintoja Pariisissa kymmenen vuoden ajan. Valmistuttuaan hänet nimitettiin 1329 Turun tuomiokirkon kaniikiksi. Kun piispanistuin vapautui, hänet valittiin yksimielisesti Turun piispaksi vuonna 1338. Seuraavana vuonna hänet vihittiin piispaksi Tukholman tuomiokirkossa.

Paitsi piispan virkaa, Hemming hoiti myös vastuullisia maallisia hallintotehtäviä. Hän oli mm. jäsenenä kuninkaan neuvostossa. Hän oli eittämättä vaikutusvaltaisin henkilö tuohon aikaan tässä maassa. Piispa Hemmingin aikana hiippakunta alkoi kukoistaa. Sotien runtelema Turun tuomiokirkko korjattiin ja sitä laajennettiin. Kuusiston linna rakennettiin piispan taloksi. Hiippakunnan hallinto uudistettiin ja perustettiin mm. tuomiorovastin virka. Piispa lahjoitti myös Turun katedraalille merkittävän määrän kirjallisuutta, jotta pappien koulutustaso nousisi. Itse hän kirjoitti opetusmielessä teoksia kirkko-oikeudesta, liturgiasta, pastoraalisesta työstä ja taloudenhoidosta.

Piispa Hemming vieraili ahkerasti seurakunnissa ja vahvisti näin pappien ja seurakuntalaisten uskoa sekä kirkon asemaa, joka tuohon aikaan ei vielä ollut vakiintunut.

Pyhä Birgitta kirjoitti ahkerasta ystävästään, Hemmingistä, osuvan lauseen: ”Hemming juoksee aina, paitsi nukkuessaan.” Juuri Birgitan kehotuksesta piispa Hemming matkusti jopa Avignoniin, jossa paavi tuolloin oleskeli, kehottaakseen tätä palaamaan takaisin Roomaan. Hemming lähetti myös viestin Ranskan ja Englannin kuninkaille, jotta 100 vuotta kestänyt sota saataisiin maiden välillä vihdoin päättymään. Vaikka paavi ei palannutkaan Roomaan eikä Ranskan ja Englannin välille syntynyt rauhaa, Hemming osoitti olevansa hyvällä ja pyhällä asialla.

Pyhä Birgitta oli ennustanut Hemmingin kuolevan odottamatta. Näin tapahtuikin. Piispa Hemming löydettiin kuolleena rukousasennossa 21. toukokuuta 1366. Hautajaiset vietettiin Turun tuomiokirkossa, jonka kuoriin piispa haudattiin.

Hautajaisten jälkeen tuli tavaksi sytyttää joka päivä kynttilä Hemmingin hautapaadelle. Piispa Hemming oli tuttu kaikissa seurakunnissa ja hän oli pyhyyden maineessa. Hemmingiltä alettiin pyytää esirukouksia. Ajan kuluessa todettiin, että monet pyynnöt täyttyivät ihmeellisellä tavalla. Ihmeitä alettiin kirjoittaa muistiin, kunnes päätettiin kääntyä paavin puoleen, jotta Hemming voitaisiin julistaa autuaaksi. Vuonna 1497 paavi Aleksanteri VI antoi luvan siirtää Hemmingin jäännökset pyhimysarkkuun, reliquariumiin ja julistaa hänet autuaaksi. Tuo reliikkiarkku on edelleen Turun tuomiokirkossa, joskin se on nykyään tyhjä. Sodan vuoksi autuaaksi julistamista vietettiin Turussa vasta 1514, noin 500 vuotta sitten. Tuo juhlamessu oli katolisen kirkon viimeinen suuri tapahtuma ennen reformaation tuloa Suomeen. Autuaan Hemmingin pyhäksi julistaminen, kanonisaatio, oli jo pitkälle valmisteltu, mutta reformaatio teki siitä lopun. Suhde Roomaan katkesi. Ruotsin kuningas asettui kirkon pääksi ja maan oli omaksuttava luterilainen usko.

Kirkko ei kuitenkaan koskaan unohda autuaitaan eikä pyhiään. Vielä nytkin vuosisatojen jälkeen muistamme autuasta Hemmingiä. Rukouksen kautta hän on meille aina läsnä oleva, meidän puolestamme rukoileva pyhä. Taivaassa ei ole aikaa, on vain iankaikkisuus. Vaikka vuosisadat erottavat meitä Hemmingistä, hän elää uskomme mukaan Jumalan taivaassa.

Harras toiveemme on, että kanonisoimisprosessi, joka jo ennen hänen autuaaksi julistamistaan pantiin käyntiin, voitaisiin vihdoin saattaa päätökseen, niin että hänet pyhänä korotettaisiin alttarin kunniaan. Me voisimme usein pyytää Hemminkiä: ”Autuas Hemming, rukoile puolestamme! Aamen.”

+ Teemu Sippo SCJ

Helsingin piispa