Yleisvikaari: Pohdintoja hiippakuntamme nykytilanteesta
Pohdintoja hiippakuntamme nykytilanteesta
Paavi Franciscus on useaan otteeseen verrannut kirkkoa sairaalaan.
Vaikka se vaikuttaakin ristiriitaiselta, niin sairaalassa on tosiasiassa enemmän terveitä ihmisiä kuin potilaita, esimerkiksi lääkärit, sairaanhoitajat, huoltoammattilaiset, toimihenkilöt jne. Luojan kiitos meidän hiippakuntamme terveydentila on erittäin hyvä. Me kaikki katolilaiset – maallikot, sääntökuntalaiset ja papit – haluamme olla uskollisia Jeesukselle ja levittää hänen evankeliumiaan.
On tietenkin täysin normaalia, että hiippakunnassa on myös asioita, jotka vaativat korjausta ja parannusta. Se ei itsessään ole huono merkki: koska on olemassa lääkkeitä ja hoitomahdollisuuksia, nämäkin asiat voidaan yrittää saada kuntoon tai jopa parantaa.
Viime päivinä on tehty joitakin tarpeellisia päätöksiä parannustoimenpiteiksi hiippakunnassamme. Tässä kirjoituksessa haluaisin keskittyä kahteen.
Ensimmäinen koskee Stella Marista ja sen osittaista purkua. Kurssikeskuksen tilannetta on esitelty ja sen kohtaloa mietitty jo aiemmin Fides-lehdessä ja hiippakuntamme nettisivuilla. Lääketieteellisin termein tässä sairaalassa, joka on hiippakunta, on jatkuva verenvuoto, joka tarvitsee pikaista tyrehdyttämistä: Stella Mariksen talous on jatkuva vuoto hiippakuntamme budjetissa.
Ensimmäinen toimenpide potilaalle, jolla on verenvuoto, on sulkea haava mahdollisimman pian. Jos verenvuodon lisäksi havaitaan infektio pitää toimia viipymättä. Stella Maris täyttää toimenpidettä vaativat kriteerit. Potilaasta ei luovuta vaan hänet yritetään parantaa. Tavoitteena on palata normaalielämään, kun verenvuoto lakkaa ja infektio katoaa. Tähän pyritään pian toteutuvalla rakennusten purkamisella. Tavoitteena on palauttaa potilaan terveys: parantaa turvallisuutta ja tuoda säästöjä. Tulevaisuudessa, jos saadaan taloudellista apua, nousee uusi Stella Maris, jossa Jeesus, Neitsyt Maria ja me kaikki hänen lapsensa voimme viihtyä.
Purkaminen on surullista, mutta sittenkin järkevä hoitomuoto täydellisen elpymisen aikaansaamiseksi. Sen vuoksi sitä on katsottava positiivisin silmin. Potilasta ei hylätä vaan hänelle annetaan mahdollisuus parantua. Prosessi vie aikaa ja Stella Mariksen tapauksessa se edellyttää myös paljon kärsivällisyyttä ja rahaa.
Toinen päätös koskee pappien palkkausta. Ei voi kuvitella sairaalaa, jossa lääkäreille tai hoitajille ei maksettaisi korvausta heidän tekemästään työstä. Papit ovat hengellisiä lääkäreitä. Heidän työnsä on kyllä kutsumustyötä. Samoin on lääkärin työ ja monet muutkin työt. Mutta Paavali muistuttaa Timoteusta, että työmies on palkkansa ansainnut. Papinkin työ on ammatillista työtä. Tämä tarkoittaa sitä, että pappikin on tavallinen kansalainen ja hänellä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla ihmisillä. Pappi ansaitsee oikeuden sairausvakuutukseen ja eläkkeen saamiseen. Elämme ja asumme suomalaisessa yhteiskunnassa.
Suomi on toistaiseksi ollut jatkuva poikkeus muihin Pohjoismaihin verrattuna. On aika normalisoitua. Nämä uudet toimenpiteet lisäävät optimismiani, sillä ne osoittavat, että Katolinen kirkko Suomessa on kasvanut paljon ja kasvaa jatkossakin sekä määrällisessä että maantieteellisessä mielessä. Tämä kasvu vaatii uuden ajattelutavan ja asennemuutoksen. Tässä kirjoituksessa esitetyt päätökset ovat merkkejä kehityksestä ja kypsyydestä. Ne ovat osoituksia terveellisestä kasvusta.
Rukoilkaamme Pyhää Henkeä ja miettikäämme, kuinka kukin meistä voi auttaa hiippakuntaamme jatkossakin kasvamaan Jumalan armon avulla.
Yleisvikaari Raimo Goyarrola
