Paavi korostaa ekumeniassa yhteisen todistuksen merkitystä

Paavin puhe suomalaiselle ekumeeniselle delegaatiolle Pyhän Henrikin ekumeenisen pyhiinvaelluksen yhteyssä torstaina 22.1.2015.

Rakas piispa Vikström

Rakas piispa Sippo

Rakkaat ystävät

Olen iloinen voidessani toivottaa teidät tervetulleiksi vuotuisen ekumeenisen Rooman pyhiinvaelluksenne yhteydessä, kun vietätte pyhän Henrikin, maanne suojeluspyhän juhlaa. Tämä vuotuinen tapahtuma, traditio, joka ulottuu kolmenkymmenen vuoden taakse, on osoittautunut todelliseksi hengelliseksi ja ekumeeniseksi tapaamiseksi katolilaisten ja luterilaisten välillä.

Pyhä paavi Johannes Paavali II sanoi ensimmäisen, 30 vuotta sitten Roomaan tulleen suomalaisen ekumeenisen delegaation jäsenille näin: ”Se tosiasia, että te tulette tänne yhdessä, on jo itsessään todistus ykseyden edestä tehtävien toimien tärkeydestä. Se, että te rukoilette yhdessä, todistaa uskostamme, että vain Jumalan armon avulla tuo ykseys voidaan saavuttaa. Se tosiasia, että lausutte yhdessä Uskontunnustuksen, on todistus koko kristikunnan yhdestä, yhteisestä uskosta.” Tuolloin ensimmäiset tärkeät askeleet oli jo otettu yhteisellä ekumeenisella matkalla kohti kristittyjen täyttä, näkyvää ykseyttä. Vuosien saatossa Suomessa on tehty paljon ja, olen varma, tehdään myös jatkossa paljon sen eteen, että ”osittainen yhteys, joka on olemassa kristittyjen välillä, kasvaa kohti täyttä yhteyttä totuudessa ja rakkaudessa” (Johannes Paavali II: Ut unum sint, 14).

Teidän vierailunne tapahtuu kristittyjen ykseyden rukousviikon aikana. Tänä vuonna mietiskelymme aihe perustuu Kristuksen sanoihin samarialaiselle naiselle kaivolla: ”Anna minun juoda” (Joh. 4:1-42). Meitä muistutetaan, että kaiken armon lähde on Herra itse ja että hänen lahjansa muuttavat ne, jotka niitä saavat, ja tekevät heistä sen todellisen elämän todistajia, joka on vain hänessä (vrt. Joh. 4:39). Niin kuin evankeliumi kertoo, monet samarialaiset uskoivat Jeesukseen tuon naisen todistuksen perusteella. Kuten te, piispa Vikström, olette sanonut, on niin monia asioita, joita katolilaiset ja luterilaiset voivat tehdä yhdessä todistaakseen Jumalan armeliaisuudesta yhteiskunnissamme. Jaettua kristillistä todistusta tarvitaan suuresti sen epäluottamuksen, epävarmuuden, vainon, kivun ja kärsimyksen edessä, jota tämän päivän maailmassa koetaan niin laajalti.

Tätä yhteistä todistusta voidaan ylläpitää ja rohkaista teologisen vuoropuhelun edistämisen kautta kirkkojen välillä. Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta, joka juhlallisesti allekirjoitettiin viitisentoista vuotta sitten Luterilaisen maailmanliiton ja katolisen kirkon välillä, voi tuottaa välillämme lisää hedelmiä sovituksen ja yhteistyön muodossa. Pohjoismainen luterilais-katolinen vuoropuhelu Suomessa ja Ruotsissa, jonka aiheena on samaan aiheeseen liittyen ”Vanhurskauttaminen kirkon elämässä”, on tarkastellut tärkeitä kysymyksiä, jotka ovat peräisin Yhteisestä julistuksesta. Toivokaamme, että tuo vuoropuhelu synnyttää lisää lähentymistä kirkon käsitteen osalta, kirkon, joka on Jeesuksen Kristuksen meille tuoman pelastuksen merkki jä välikappale.

Rukoilen, että vierailunne Roomaan omalta osaltaan vahvistaa luterilaisten ja katolilaisten välisiä ekumeenisia suhteita Suomessa. Ne ovat olleet niin myönteiset vuosien ajan. Lähettäköön Herra meidän päällemme totuuden Hengen ohjaamaan meitä kohti yhä suurempaa rakkautta ja ykseyttä.

KATT/RV