Laupeuden pyhä vuosi

Paavi Franciscus on päättänyt julistaa ylimääräisen riemuvuoden eli pyhän vuoden, joka keskittyy laupeuteen. Laupeuden pyhä vuosi alkaa perisynnittömän sikiämisen juhlapyhänä (8. joulukuuta 2015) ja päättyy 20. marraskuuta 2016 Kristuksen, kaikkeuden kuninkaan sunnuntaina. Paavi ilmoitti asiasta katumusliturgian saarnassaan perjantaina 13. maaliskuuta, jolloin hän avasi ”24 tuntia Herralle” -tapahtuman. 13. maaliskuuta oli myös Franciscuksen paaviksi valitsemisen toinen vuosipäivä.

Pyhän vuoden järjestelyistä vastaa Paavillinen uuden evankelioimisen edistämisen neuvosto. Pyhän vuoden virallinen ja juhlallinen ilmoittaminen tapahtuu 12. huhtikuuta 2015, Jumalan laupeuden sunnuntaina, jolloin luetaan bulla Pietarinkirkon pyhän oven luona.

Pyhä vuosi alkaa Pietarinkirkon pyhän oven avaamisella. ”Pyhä ovi” on Rooman neljässä tärkeimmässä basilikassa: Pietarinkirkossa, Lateraanikirkossa, Pyhän Paavalin basilikassa ja Santa Maria Maggiore -basilikassa – Pietarinkirkon pyhän oven avaamisen jälkeen tuo ovi avataan myös muissa basilikoissa. Pyhä ovi on avoinna ainoastaan riemuvuosien aikana, jolloin uskovat pyhiinvaeltajat voivat käydä tästä ovesta saadakseen riemuvuoteen liittyvän täydellisen aneen.

Paavi Franciscus perusteli pyhän vuoden julistamista saarnassaan näin: ”Rakkaat veljet ja sisaret, olen usein pohtinut sitä, kuinka kirkko voisi tehdä näkyvämmäksi tehtävänsä todistaa laupeudesta. Se on tie, joka alkaa hengellisestä kääntymyksestä, ja meidän on kuljettava sitä tietä. Siksi olen päättänyt julistaa ylimääräisen riemuvuoden, joka keskittyy Jumalan laupeuteen: siitä tulee laupeuden pyhä vuosi. Haluamme elää sitä Herran sanan valossa: ’Olkaa armahtavaisia niin kuin Isä’ (vrt. Luuk. 6:36). Tämä koskee erityisesti rippi-isiä! Niin paljon laupeutta! …

Olen vakuuttunut siitä, että koko kirkko – joka niin paljon tarvitsee laupeutta, koska olemme syntisiä – voi tänä riemuvuonna löytää ilon, oppia uudelleen tuntemaan Jumalan laupeuden ja saada sen kantamaan hedelmää. Meitä kaikkia kutsutaan lohduttamaan Jumalan laupeudella jokaista aikamme miestä ja naista. Älkäämme unohtako, että Jumala antaa anteeksi kaiken ja Jumala antaa anteeksi aina. Älkäämme väsykö pyytämään anteeksiantoa. Uskokaamme tämä vuosi jo nyt Marian, laupeuden äidin huomaan, jotta hän kääntäisi katseensa meihin ja valvoisi tietämme.”

KATT/VIS

Lisätietoa Laupeuden pyhästä vuodesta:

Paavillisen uuden evankelioimisen edistämisen neuvoston tiedote

Paavi Franciscus ilmoitti tänään 13. maaliskuuta 2015 Pietarinkirkossa ylimääräisen pyhän vuoden viettämisestä. Tuo laupeuden riemuvuosi alkaa Pietarinkirkon pyhän oven avaamisella perisynnittömän sikiämisen juhlapyhänä 8. joulukuuta 2015 ja päättyy 20. marraskuuta 2016 Kristuksen, kaikkeuden kuninkaan juhlapyhänä. Vuoden alussa pyhä isä sanoi: ”Tämä on laupeuden aikaa. On tärkeää, että uskovat maallikot elävät sitä todeksi ja tuovat sen eri sosiaalisiin ympäristöihin. Eteenpäin!”

Ilmoitus riemuvuodesta annettiin paavi Franciscuksen paaviksi valitsemisen toisena vuosipäivänä, saarnassa katumusliturgiassa, jolla pyhä isä avasi ”24 tuntia Herralle” -tapahtuman. Tämä Paavillisen uuden evankelioimisen edistämisen neuvoston tapahtuma kehottaa pitämään kaikkialla maailmassa kirkkojen ovet avoinna erityisen ajan ja kutsuu parannuksen sakramentin viettoon. Tämän vuoden teema on pyhän Paavalin kirjeestä Efesolaisille: ”Jumala, laupeudesta rikas” (Ef. 2:4).

Riemuvuoden avaus tapahtuu Vatikaanin II kirkolliskokouksen päättymisen (1965) 50-vuotispäivänä. Siten sillä on erityinen merkitys ja se kehottaa kirkkoa jatkamaan Vatikaanin II kirkolliskokouksen aloittamaa työtä.

Riemuvuoden aikana kirkkovuoden tavallisen ajan sunnuntaiden evankeliumilukukappaleet ovat Luukkaalta, jota kutsutaan ”laupeuden evankelistaksi”. Dante Alighierin sanoin hän on ”scriba mansuetudinis Christi”, ”Kristuksen lempeyden kirjuri”. Luukkaan evankeliumin vertaukset laupeudesta ovat hyvin tunnettuja: kadonnut lammas, kadonnut hopearaha, tuhlaajapojan laupias isä.

Pyhän vuoden virallinen ja juhlallinen ilmoittaminen tapahtuu bullan lukemisella pyhän oven luona Jumalan laupeuden sunnuntaina (12. huhtikuuta 2015) – tuota pyhän Johannes Paavali II:n asettamaa juhlaa vietetään pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina.

Vanhassa juutalaisessa traditiossa riemuvuosi oli pyhäksi kutsuttu vuosi, jota vietettiin joka 50. vuosi ja jonka tarkoitus oli palauttaa kaikkien israelilaisten tasavertaisuus. Se antoi uuden mahdollisuuden perheille, jotka olivat menettäneet omaisuutensa ja jopa henkilökohtaisen vapautensa. Rikkaille riemuvuosi muistutti, että tulisi aika, jolloin israelilaiset orjat tulisivat uudelleen tasavertaisiksi heidän kanssaan ja saisivat oikeutensa takaisin. ”Israelin lain mukaan oikeudenmukaisuus oli ennen kaikkea heikkojen suojelemista” (pyhä Johannes Paavali II, Tertio Millennio Adveniente, 13).

Katolisessa kirkossa pyhän vuoden tradition aloitti paavi Bonifatius VIII vuonna 1300. Bonifatius VIII oli suunnitellut riemuvuotta vietettävän kerran sadassa vuodessa. Vuodesta 1475 alkaen tavallista riemuvuotta alettiin viettää joka 25. vuosi, jotta jokaisella sukupolvella olisi mahdollisuus kokea ainakin yksi riemuvuosi. Ylimääräisen riemuvuoden vietto sitä vastoin saatetaan julistaa erityisen merkittävän tapahtuman johdosta.

Tavallista riemuvuotta on tähän mennessä vietetty 26 kertaa, viimeksi riemuvuonna 2000. Ylimääräisen riemuvuoden traditio alkoi 1500-luvulla. Viimeksi ylimääräistä riemuvuotta on vietetty 1933 Pius XI:n julistamana lunastuksen 1900-vuotisjuhlan johdosta ja 1983 Johannes Paavali II:n julistamana lunastuksen 1950-vuotisjuhlan johdosta.

Katolinen kirkko on antanut juutalaiselle riemuvuodelle hengellisemmän merkityksen. Siinä on kyse yleisestä anteeksiannosta, kaikille avoimesta aneesta ja mahdollisuudesta uudistaa suhde Jumalaan ja lähimmäiseen. Pyhä vuosi on aina tilaisuus uskon syventämiseen ja kristillisen elämäntodistuksen uuteen sitoutumiseen.

Laupeuden pyhän vuoden myötä paavi Franciscus haluaa kiinnittää huomion armahtavaan Jumalaan, joka kutsuu kaikkia palaamaan luokseen. Jumalan kohtaaminen innoittaa laupeuden hyveeseen.

Pyhän vuoden avajaisriitti on pyhän oven avaaminen. Tuo ovi avataan ainoastaan pyhän vuoden aikana, muulloin se pysyy kiinni muurattuna. Pyhä ovi on Rooman neljässä tärkeimmässä basilikassa: Pietarinkirkossa, Lateraanikirkossa, pyhän Paavalin basilikassa muurien ulkopuolella ja Santa Maria Maggioressa. Pyhän oven avaamisen riitti ilmaisee symbolisesti sitä, että riemuvuoden aikana uskoville tarjotaan ”erityinen tie” kohti pelastusta. Muiden basilikojen pyhät ovet avataan Pietarinkirkon pyhän oven avaamisen jälkeen.

Laupeus on paavi Franciscukselle hyvin rakas teema. Jo piispana hän oli valinnut tunnuslauseekseen ”miserando atque eligendo”. Se on sitaatti pyhän Bedan saarnasta, joka kommentoidessaan evankeliumin kertomusta pyhän Matteuksen kutsumisesta kirjoitti: ”Vidit ergo Iesus publicanum et quia miserando atque eligendo vidit, ait illi Sequere me” (Jeesus näki publikaanin ja katsoi häntä armahtaen ja valiten ja sanoi: Seuraa minua). Tuo saarna ylistää Jumalan laupeutta. Tunnuslauseen voisi ilmaista myös: ”laupeuden silmin”.

Ensimmäisessä valintansa jälkeisessä Angelus-rukouksessa pyhä isä sanoi: ”Laupeuden tunteminen, tuo sana muuttaa kaiken. Se on parasta, mitä voimme tuntea: se muuttaa maailman. Vähäinenkin laupeus tekee maailmasta vähemmän kylmän ja oikeudenmukaisemman. Meidän on ymmärrettävä hyvin tämä Jumalan laupeus, tämä armahtava Isä joka on niin kärsivällinen” (Angelus 17. maaliskuuta 2013).

Angelus-rukouksessa 11. tammikuuta 2015 paavi totesi: ”Nykyään laupeutta tarvitaan niin paljon ja on tärkeää, että uskovat maallikot elävät sitä todeksi ja vievät sen eri sosiaalisiin ympäristöihin. Eteenpäin! Elämme laupeuden aikaa, tämä on laupeuden aikaa.” Paastoviestissään 2015 pyhä isä sanoi: ”kuinka toivonkaan, että paikat, joissa kirkko ilmenee ‒ seurakuntamme ja yhteisömme ‒ olisivat laupeuden saaria välinpitämättömyyden meressä!”

Apostolisessa kehotuskirjeessä Evangelii gaudium (Evankeliumin ilo) paavi mainitsee laupeuden noin 30 kertaa.

Paavi Franciscus on uskonut laupeuden riemuvuoden järjestelyt Paavilliselle uuden evankelioimisen edistämisen neuvostolle.

Luettelo riemuvuosista:

1300 (Bonifatius VIII)
1350 (Clemens VI)
1390 (vuoden julisti Urbanus VI ja sitä vietettiin Bonifatius IX:n johdolla)
1400 (Bonifatius IX)
1423 (Martinus V)
1450 (Nicolaus V)
1475 (vuoden julisti Paavali II ja sitä vietettiin Sixtus IV:n johdolla)
1500 (Aleksanteri VI)
1525 (Clemens VII)
1550 (vuoden julisti Paavali III ja sitä vietettiin Julius III:n johdolla)
1575 (Gregorius XIII)
1600 (Clemens VIII)
1625 (Urbanus VIII)
1650 (Innocentius X)
1675 (Clemens X)
1700 (vuoden avasi Innocentius XII ja sen päätti Clemens XI)
1725 (Benedictus XIII)
1750 (Benedictus XIV)
1775 (vuoden julisti Clemens XIV ja sitä vietettiin Pius VI:n johdolla)
1825 (Leo XII)
1875 (Pius IX)
1900 (Leo XIII)
1925 (Pius XI)
1933 (Pius XI)
1950 (Pius XII)
1975 (Paavali VI)
1983 (Johannes Paavali II)
2000 (Johannes Paavali II)
2015 (Franciscus)
Vuosina 1800 ja 1850 ei ollut riemuvuotta tuon ajan poliittisten olosuhteiden takia.