Homoseksuaalisuus katolisen kirkon opetuksessa

Ote Katolisen kirkon katekismuksesta

Siveys ja homoseksuaalisuus

2357. Homoseksuaalisuus tarkoittaa suhteita niiden miesten tai naisten välillä, jotka kokevat seksuaalista vetovoimaa yksinomaan tai ensisijassa samaa sukupuolta olevia henkilöitä kohtaan. Sitä esiintyy eri aikoina ja eri kulttuureissa hyvin vaihtelevissa muodoissa. Sen psyykkinen alkuperä on edelleen suureksi osaksi selvittämättä. Nojautuen Raamattuun, joka esittää homoseksuaaliset suhteet vakavasti vääristyneiksi,[103] kirkon traditio on aina julistanut, ”että homoseksuaaliset teot ovat sisäiseltä olemukseltaan väärin suuntautuneita”.[104] Ne ovat luonnollisen lain vastaisia. Ne sulkevat sukupuoliaktista pois elämän lahjan. Ne eivät ole lähtöisin oikeasta tunne-elämän ja seksuaalisuuden keskinäisestä täydentävyydestä. Niitä ei voida hyväksyä missään tapauksessa.

2358. Niiden miesten ja naisten joukkoa, jolla on syvään juurtuneita homoseksuaalisia taipumuksia, ei voida jättää huomiotta. Tämä objektiivisesti väärin suuntautunut taipumus merkitsee suurimmalle osalle heistä koettelemusta. Heidät tulee kohdata kunnioittaen, myötätuntoisesti ja tahdikkaasti. Heidän suhteensa on vältettävä kaikkea epäoikeudenmukaista syrjintää. Nämä ihmiset on kutsuttu noudattamaan elämässään Jumalan tahtoa, ja jos he ovat kristittyjä, yhdistämään tilanteestaan mahdollisesti johtuvat vaikeudet Herran ristinuhriin.

2359. Homoseksuaaliset ihmiset on kutsuttu siveyteen. Itsensä hillitsemisen hyveen kautta, joka kasvattaa sisäiseen vapauteen, he voivat ja heidän tulee – joskus epäitsekkään ystävyyden tukemina – rukouksen ja sakramenttien armon kautta edetä askel askeleelta ja päättäväisesti kohti kristillistä täydellisyyttä.

[103] vrt. 1. Moos. 19:1–29; Room. 1:24–27; 1. Kor. 6:10; 1. Tim. 1:10.
[104] Uskonopin kongregaation julistus Persona humana, 8.