Apostolinen konstituutio Munificentissimus Deus (1950) Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta

NEITSYT MARIAN TAIVAASEEN OTTAMINEN

(Tällä paavi Pius XII:n 1. marraskuuta 1950 antamalla konstituutiolla määritellään se uskon dogmi, jonka mukaan Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria on ruumiineen ja sieluineen otettu taivaan kirkkauteen. – Kappalenumerot eivät kuulu latinankieliseen alkutekstiin.)

PAAVI PlUS XII:N
APOSTOLINEN KONSTITUUTIO
MUNIFICENTISSIMUS DEUS
ÄÄRETTÖMÄN ANTELIAS JUMALA

Piispa Pius, Jumalan palvelijoiden palvelija, asian ainaiseksi muistamiseksi

1. Äärettömän antelias Jumala, joka voi kaiken ja jonka kaitselmussuunnitelma on täynnä viisautta ja rakkautta, lievittää salatun aivoituksensa mukaan sekä kansojen että yksityisten ihmisten kärsimyksiä liittämällä niihin erilaisia ilon aiheita, jotta eri perustein ja eri tavoin kaikki yhdessä vaikuttaisi niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.[1]

2. Niinpä kun tämä meidän paaviutemme kausi ja koko nykyhetki on niin monien murheiden, huolien ja ahdistusten painama, ennen muuta mitä suurimpien onnettomuuksien tähden ja myös siksi, että niin monet ihmiset ovat harhautuneet pois totuuden ja hyveitten tieltä, meille on kuitenkin ollut suureksi huojennukseksi nähdä, että aina siellä, missä katolinen usko aktiivisesti ja julkisesti ilmaisee itseään, myös Jumalansynnyttäjään Neitsyt Mariaan kohdistuva hartaus on miltei kaikkialla merkinnyt paremman ja pyhemmän elämän alkua.

Tästä on ollut seurauksena, että samalla kun autuas Neitsyt rakastaen toteuttaa äidillistä huolenpitoaan Kristuksen verellä lunastettuja ihmisiä kohtaan, näiden mielet ja ajatukset puolestaan suuntautuvat entistä innokkaammin tarkastelemaan ja tutkimaan hänen Jumalalta saamiaan lahjoja ja etuoikeuksia.

3. Jumala, joka ikuisuudestaan katsoo Neitsyt Mariaa ainutlaatuisella ja mitä suosiollisimmalla katseella, toteutti – kun aika oli täyttynyt,[2] – kaitselmuksensa suunnitelman siten, että ne etuoikeudet ja suosionosoitukset, jotka hän äärettömässä anteliaisuudessaan oli Neitsyt Marialle suonut, muodostavat täydellisesti sointuvan harmonisen kokonaisuuden.

Vaikka kirkko onkin aina tuntenut sekä Jumalan suuren anteliaisuuden että hänen eri armolahjojensa täydellisen yhteissoinnun ja on niitä molempia vuosisatojen vieriessä jatkuvasti yhä syvemmin tutkistellut, niin on meidän aikanamme Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian etuoikeuksista alkanut säteillä yhä suuremmalla loisteella erityisesti juuri hänen ruumiillinen taivaaseenottamisensa.

4. Tämä Neitsyt Marian etuoikeus sai entistä kirkkaamman loiston, kun ainaisesti muistettava edeltäjämme Pius IX [a] juhlallisesti määritteli dogmin autuaan Jumalansynnyttäjän tahrattomasta sikiämisestä. Sillä onhan niin, että nämä molemmat etuoikeudet liittyvät mitä kiinteimmin toisiinsa.

Omalla kuolemallaan Kristus voitti synnin ja kuoleman; ja se, joka kasteen kautta on syntynyt uudesti ylhäältä, on hänkin Kristuksen kautta synnin ja kuoleman voittaja.

Yleisenä lakina Jumala kuitenkin tahtoi, että vanhurskaat eivät pääse osallisiksi kuoleman voittamisen koko vaikutuksesta ennen kuin vasta aikojen lopussa. Siksi vanhurskaitten ruumiit hajoavat kuolemassa, ja vasta viimeisenä päivänä ne yhdistetään kukin omaan kirkastettuun sieluunsa.

5. Tästä yleisestä laista Jumala kuitenkin tahtoi autuaan Neitsyt Marian olevan vapautetun. Neitsyt Mariahan on, osakseen tulleen aivan erityisen etuoikeuden kautta, tahrattomalla sikiämisellään voittanut synnin, ja siksi hän ei myöskään ollut sen lain alainen, joka määrää ihmiset jäämään haudan katoavaisuuteen, eikä hänen myöskään tarvinnut odottaa ruumiinsa lunastusta aikojen loppuun saakka.

6. Siksipä kun dogmi, jonka mukaan Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria oli olemassaolonsa alkuhetkestä asti ollut puhdas perisynnin tahrasta, oli tullut määritellyksi, alkoi myös kasvaa kristittyjen sieluissa entistä palavampi toivo siitä, että kirkon korkein opetusvirka mahdollisimman pian määrittelisi myös dogmin Neitsyt Marian ruumiillisesta taivaaseenottamisesta.

7. Voitiin nimittäin nähdä, etteivät ainoastaan yksityiset kristityt vaan myös kokonaisten kansakuntien ja kirkkoprovinssien edustajat sekä lisäksi lukuisat Vatikaanin kirkolliskokouksen[b] Isät pyytäneet Apostoliselta Istuimelta tällaista määrittelyä.

8. Vuosien vieriessä tällaiset pyynnöt ja toivomukset eivät suinkaan vähentyneet vaan päinvastoin päivä päivältä lisääntyivät ja voimistuivat. Asian edistämiseksi järjestettiin hartaita rukousaktioita. Lisäksi monet huomattavat teologit käsittelivät tätä kysymystä joko henkilökohtaisissa tutkimuksissaan tai teologisissa tiedekunnissa ja muissa kirkollisissa oppilaitoksissa. Myös monin paikoin katolisessa maailmassa järjestettiin kansallisia ja kansainvälisiä mariologian kongresseja. Nämä pyrkimykset ja tutkimukset osoittivat entistä selkeämmin, että kirkolle uskottuun kristillisen uskon talletukseen sisältyy myös Neitsyt Marian taivaaseenottamista koskeva dogmi. Siksi tehtiinkin nöyriä ja hartaita anomuksia, että tämä totuus juhlallisesti määriteltäisiin.

9. Tässä hurskaassa kilvassa kristityt kilvoittelivat mitä kiinteimmin liittyneinä esipaimeniinsa, jotka omasta puolestaan lähettivät lukuisia samansisältöisiä anomuksia tälle pyhän Pietarin Istuimelle. Niinpä siinä vaiheessa, kun meidät korotettiin ylipaimenen istuimelle, oli jo useita tuhansia tällaisia anomuksia saapunut tälle Apostoliselle Istuimelle kaikkialta maailmasta ja kaikista yhteiskuntaluokista: rakkailta Pojiltamme kardinaalikollegion jäseniltä, kunnianarvoisilta veljiltämme arkkipiispoilta ja piispoilta, sekä myös hiippakunnilta ja seurakunnilta.

10. Siksipä me, samalla kun osoitimme Jumalalle hartaita pyyntöjä, että hän antaisi tämän mitä vakavimman asian ratkaisemiseksi sieluumme Pyhän Hengen valoa, käskimme erityisillä määräyksillä, että tätä asiaa tuli kootuin voimin tutkia entistä perusteellisemmin. Lisäksi säädimme, että oli koottava yhteen ja tarkoin tutkittava kaikki ne autuaan Neitsyt Marian taivaaseenottamista koskevat anomukset, jotka autuaasti muistettavan edeltäjämme Pius IX:n ajoista meidän päiviimme asti oli lähetetty tälle Apostoliselle Istuimelle.[3]

11. Koska kuitenkin oli kyseessä niin kauaskantoinen ja tärkeä asia, pidimme aiheellisena kääntyä suoraan ja virallisesti kaikkien kunnianarvoisten veljiemme piispojen puoleen ja pyytää heitä ilmaisemaan meille avoimesti oman käsityksensä tästä asiasta. Siksi me toukokuun 1. päivänä 1946 osoitimme heille kirjeemme ”Deiparae Virginis Mariae”, johon sisältyi seuraava kysymys: ”Oletteko, kunnianarvoiset veljet, koetellussa viisaudessanne ja ymmärryksessänne sitä mieltä, että autuaan Neitsyen ruumiillinen taivaaseenottaminen voidaan esittää ja määritellä uskon dogmiksi, ja toivotteko yhdessä papistonne ja uskovienne kanssa tällaista määrittelyä?”

12. Ne, jotka ”Pyhä Henki oli pannut piispoina kaitsemaan Jumalan kirkkoa”,[4] antoivat miltei yksimielisesti kumpaankin kysymykseen myöntävän vastauksen. Tämä ”katolisten piispojen ja uskovien yksimielinen vakaumus”[5] siitä, että Jumalanäidin ruumiillinen taivaaseenottaminen voidaan määritellä uskon dogmiksi, osoittaa meille yleisen opetusviran yksimielisen opetuksen ja kristikansan yksimielisen uskon yhteneväisyyden, – jota uskoa mainittu opetusvirka tukee ja ohjaa. Tämä yksimielisyys jo itsessään osoittaa varmasti ja ilman minkäänlaista erehdystä, että edellä mainitussa Jumalan Äidin etuoikeudessa on kysymys Jumalan ilmoittamasta totuudesta, joka sisältyy siihen jumalalliseen talletukseen, jonka Kristus jätti Morsiamelleen , ”jotta se sitä uskollisesti säilyttäisi ja erehtymättä julistaisi”.[6]

Hoitaessaan saamaansa tehtävää, johon sisältyy ilmoitettujen totuuksien säilyttäminen kautta aikojen puhtaina ja kokonaisina, kirkon opetusvirka ei nojaudu keinoihin, jotka ovat pelkästään inhimillisiä, vaan totuuden Hengen apuun,[7] ja siksi se välittää näitä totuuksia edelleen puhtaina, lisäämättä niihin mitään ja vähentämättä niistä mitään. Ja niin kuin Vatikaanin kirkolliskokous opettaa: ”Pietarin seuraajille ei Pyhää Henkeä luvattu sitä varten, että he sen antaman ilmoituksen perusteella toisivat esille jonkin uuden opin, vaan sitä varten, että he Pyhän Hengen avun turvin pyhästi säilyttäisivät ja uskollisesti esittäisivät apostolien kautta meille välitetyn ilmoituksen eli uskon talletuksen.”[8]

Vastaavasti kirkon yleisen opetusviran maailmanlaajuinen yksimielisyys muodostaa lujan ja varman perusteen sille, että autuaan Neitsyt Marian ruumiillinen taivaaseenottaminen, – jota siihen sisältyvän pyhän Jumalanäidin neitseellisen ruumiin ’kirkastamisen’ osalta ei mikään ihmismielen tietokyky ole voinut luonnollisilla voimillaan tuntea, – on Jumalan ilmoittama totuus, ja siksi kirkon kaikkien jäsenten tulee se lujasti ja uskollisesti uskoa. Sillä niin kuin Vatikaanin kirkolliskokous opettaa: ”On uskottava jumalallisella ja katolisella uskolla kaikki, mikä sisältyy kirjoitettuun tai traditioon sisältyvään Jumalan sanaan ja minkä kirkko juhlallisen oppiratkaisun tai normaalin ja universaalisen opetusvirkansa kautta Jumalan ilmoituksena uskottavaksi esittää.”[9]

13. Tästä yhteisestä uskosta on varhaisista ajoista lähtien ja kautta aikojen noussut esille todisteita, merkkejä ja jälkiä, ja tämä sama usko on vähitellen alkanut näkyä yhä kirkkaammassa valossa.

14. Niinpä kristityt ovat paimentensa opettamina ja ohjaamina oppineet pyhästä Raamatusta, että Neitsyt Marian maalliseen vaellukseen sisältyi runsaasti huolta, ahdistusta ja kärsimystä, ja että Neitsyt Maria sen lisäksi joutui kokemaan sen, mitä pyhä vanhus Simeon oli ennustanut, nimittäin että hänen jumalallisen Poikansa ja meidän Vapahtajamme ristin juurella terävä miekka tulisi lävistämään hänen sydämensä. Samoin kristityt ovat vaikeuksitta omaksuneet sen, että ylevä Jumalan Äiti, samalla tavoin kuin jo häntä ennen hänen ainokainen Poikansa, erkani tästä elämästä. Tämä ei kuitenkaan millään lailla estänyt heitä uskomasta ja tunnustamasta, ettei Neitsyt Marian ruumis koskaan kokenut haudan katoavaisuutta ja ettei tämä Jumalan Sanan ylevä asumus koskaan hajonnut maan tomuksi. Niinpä he Jumalan armon valaisemina ja täynnä harrasta kiintymystä Jumalansynnyttäjää ja hellää Äitiämme kohtaan tutkistelivat näitä asioita ja näkivät päivä päivältä yhä kirkkaammassa valossa, miten ihmeellisesti sointuivat ja liittyivät yhteen ne Jumalan kaitselmuksen tälle Vapahtajamme mitä läheisimmälle kanssavaeltajalle suomat etuoikeudet, jotka saavuttavat sellaisen korkeuden asteen, ettei sellaista itsensä Jeesuksen Kristuksen ihmisyyttä lukuunottamatta kukaan muu Jumalan luoma olento ole koskaan saavuttanut.

15. Tästä samasta uskosta ovat todisteina lukemattomat Jumalalle vihityt ja Neitsyt Marian taivaaseenottamiselle omistetut kirkot. Saman todistuksen antavat lukuisat kristittyjen kunnioituksen kohteeksi kirkkoihin asetetut pyhät kuvat, jotka tuovat kaikkien nähtäväksi, miten autuas Neitsyt Maria riemusaatossa otetaan taivaaseen. Monia kaupunkeja, hiippakuntia ja seutuja on uskottu taivaaseenotetun Jumalansynnyttäjän erityiseen suojelukseen, ja lisäksi on syntynyt sääntökuntia, jotka kirkon luvalla ovat ottaneet nimeensä maininnan tästä Neitsyt Marian etuoikeudesta. Myöskään ei ole syytä jättää mainitsematta Neitsyt Marian ruusukkorukousta, jonka käyttöä tämä Apostolinen Istuin on mitä lämpimimmin suositellut ja johon yhtenä hartaan mietiskelyn aiheena sisältyy, kuten kaikki tietävät, autuaan Neitsyen taivaaseen ottaminen.

16. Tämä Paimenten ja kristikansan usko tulee näkyviin vieläkin universaalisemmalla ja loistokkaammalla tavalla siinä, että varhaisista ajoista asti niin idässä kuin lännessäkin on juhlallisin liturgisin muodoin vietetty Neitsyt Marian taivaaseenottamisen juhlaa. Eivätkä pyhät kirkkoisät ja kirkon opettajat ole jättäneet koskaan ammentamatta valoa tästä juhlasta, sillä niin kuin kaikki tietävät, pyhä liturgia ”voi, koska se on myös taivaallisten totuuksien julistamista, joka kuitenkin on kirkon ylimmän opetusviran alaista, tarjota painavia perusteita ja todistuksia kristinopin jonkin erityisen kohdan ymmärtämiseksi”.[10]

17. Niissä liturgisissa kirjoissa, joihin sisältyy Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen[c] tai taivaaseen ottamisen juhla, esiintyy tekstejä, jotka yhtäpitävästi todistavat, että kun Jumalansynnyttäjä Neitsyt siirtyi tästä maanpakolaisuudesta ylös korkeuksiin, hänen pyhälle ruumiilleen tapahtui Jumalan kaitselmuksen neuvon mukaisesti jotakin sellaista, mikä oli lihaksitulleen Sanan äidin arvon mukaista ja mikä sopi yhteen hänen osakseen tulleiden muiden etu oikeuksien kanssa. Siinä sakramentarium-kirjassa, – yhteen kuuluisaan esimerkkiin viitataksemme, – jonka ainaisesti muistettava edeltäjämme Hadrianus I[d] lähetti keisari Kaarle Suurelle, esiintyy mm. seuraava rukous: ”Herra Jumala, me vietämme juhlallisesti sen kunnioitettavan päivän muistoa, jona pyhä Jumalansynnyttäjä koki ajallisen kuoleman, mutta ei kuitenkaan voinut jäädä kuoleman kahleitten vangiksi, hän, joka synnytti sinun lihaksitulleen Sanasi, meidän Herramme.”[11]

18. Se, mitä tässä on ilmaistu roomalaiselle liturgialle ominaisella pidättyvyydellä, sen ovat vanhat liturgiset kirjat niin idässä kuin lännessäkin ilmaisseet sekä kirkkaammin että yksityiskohtaisemmin. Esimerkiksi Sacramentarium Gallicanum käyttää tästä Marian etuoikeudesta ilmaisua ”selittämätön salaisuus, joka on sitä ylistettävämpi, mitä ainutlaatuisempi se on ihmiskunnassa Neitsyen taivaaseenottamisen kautta”.[e] Bysanttilaisessa liturgiassa Neitsyt Marian ruumiillinen taivaaseenottaminen asetetaan yhteyteen ei ainoastaan hänen Jumalanäidin arvonsa vaan myös hänen muiden etuoikeuksiensa kanssa, ja erityisesti hänen neitseellisen äitiytensä kanssa, joka tulee hänen osakseen Jumalan kaitselmuksen erityisen suunnitelman perusteella. ”Sinulle on Jumala, kaikkien kuninkaitten kuningas, suonut luonnon rajat ylittävät lahjansa; sillä niin kuin hän varjeli sinut neitseellisenä synnyttämisessäsi, niin hän myös säilytti sinun ruumiisi haudassa turmeltumattomana ja kirkasti sen jumalallisen ’siirtämisen’ kautta.”[12]

19. Kun Apostolinen Istuin, joka on perinyt PietarilIe, apostoleista ensimmäiselle, uskotun tehtävän vahvistaa veljiä uskossa,[13] on auktoriteettinsa nojalla antanut tälle juhlalle jatkuvasti yhä korkeamman juhlallisuuden asteen, niin tämä on voimakkaasti innostanut uskovia päivä päivältä yhä syvemmin tutkimaan mainitun juhlan kohteena olevan salaisuuden suuruutta. Näin siis taivaaseenottamisen juhla, jolla alusta alkaen oli ollut kunniasija muiden Marian juhlien joukossa, korotettiin liturgisen vuosikierron suurimpien juhlien arvoon. Edeltäjämme pyhä Sergius I[f] samalla kun hän sääti, että ’litania’ eli statiokulkue tulee liittää neljään Marian juhlaan, hän samalla mainitsi yhtenä sarjana Neitsyt Marian syntymän, Marian ilmoituksen, Marian puhdistumisen ja Marian kuolonuneen nukkumisen juhlat.[14] Myöhemmin pyhä Leo IV[g] antoi tälle juhlalle, jota silloin jo vietettiin autuaan Jumalansynnyttäjän taivaaseenottamisen nimellä, entistä juhlallisemman muodon, liittämällä tähän juhlaan sekä sitä edeltävän vigilian että sitä seuraavan oktaavipäivän rukoukset. Eikä hän laiminlyönyt tilaisuutta osallistua suuren väkijoukon keskellä tämän juhlan viettoon.[15] Lisäksi käy selvästi ilmi siitä, mitä edeltäjämme pyhä Nikolaus I[h] sanoo luetellessaan tärkeimmät paastot, ”jotka … pyhä Rooman kirkko on vanhoista ajoista saakka omaksunut ja jotka se säilyttää”, [16] että tämän juhlan aattopäivä oli jo muinoin määrätty paastopäiväksi.

20. Lisäksi, koska kirkon liturgia ei ole katolisen uskon varsinainen lähde, vaan pikemminkin seuraa sitä, niin että liturgian pyhät menot kasvavat tästä uskosta esiin, niin kuin puusta kasvavat sen hedelmät, eivät pyhät Isätkään ja suuret opettajat ammentaneet tänä juhlapäivänä pitämiensä saarnojen ja puheiden sisältämää oppia itse tästä juhlasta kyseisen opin ensimmäisenä lähteenä, vaan he puhuivat tästä opista pikemminkin kristittyjen jo tuntemana ja omaksumana oppina ja selittivät sitä yksityiskohtaisemmin. Lisäksi he johdattivat uskovia tuntemaan tämän opin merkityksen ja sisällön syvempää luonnetta ja toivat kirkkaampaan valoon sen, mitä liturgiset kirjat useimmiten vain lyhyesti ja suppeasti olivat kosketelleet, nimittäin ettei tässä juhlassa suinkaan muisteltu vain Neitsyt Marian ruumiin säästymistä kaikelta turmeltumiselta, vaan että siinä oli myös kysymys hänen kuolemasta saamastaan riemuvoitosta ja hänen osalleen tulleesta taivaallisesta kunniasta, hänen ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen esikuvan mukaan.

21. Näin myös pyhä Johannes Damaskolainen, joka muita etevämmin on julistanut tätä perittyä totuutta, tarkastelee pyhän Jumalanäidin ruumiillista taivaaseenottamista yhdessä muiden hänen saamiensa lahjojen ja etuoikeuksien kanssa ja huudahtaa kaunopuheisesti: ”Olihan soveliasta, että hän, joka synnyttämisessään säilytti neitsyytensä koskemattomana, säilytti ruumiinsa vailla turmeltumista myös kuoleman jälkeen. Sillä tulihan hänen, joka kantoi Luojaansa lapsena kohdussaan, pysyä alati jumalan telttamajassa, ja morsiamen, jonka Isä oli kihlannut, asua taivaallisessa hääkammiossa. Samoin tuli hänen, joka synnyttäessään oli säästynyt tuskan miekalta, mutta jonka sydämen tämä miekka oli lävistänyt hänen nähdessään Poikansa ristillä, saada nähdä Poikansa istumassa yhdessä Isän kanssa valtaistuimella. Oli soveliasta, että hän, joka on Jumalanäiti, omistaisi kaiken saman kuin hänen Poikansakin, ja että kaikki luodut kunnioittaisivat häntä Jumalanäitinä ja Jumalan palvelijattarena.”[17]

22. Nämä pyhän Johannes Damaskolaisen sanat ovat kuin uskollinen kaiku monien muiden samaa oppia julistavien sanoille. Sillä yhtä selkeitä ja täsmällisiä lausumia sisältyy sekä samanaikaisten että häntä edeltäneiden kirkkoisien tavallisesti juuri tämän juhlan yhteydessä pitämiin saarnoihin. Niinpä erään esimerkin mainitaksemme, pyhän Germanos Konstantinopolilaisen mukaan Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian ruumiin säilyminen turmeltumattomana ja tuleminen taivaaseenotetuksi eivät ainoastaan olleet sopusoinnussa hänen jumalallisen äitiytensä kanssa, vaan myös vastasivat hänen neitseellisen ruumiinsa erityistä pyhyyttä: ”Sinä ilmestyt, niin kuin on kirjoitettu, ’kauneudessa’, ja sinun neitseellinen ruumiisi on kokonaan pyhä, kokonaan siveä, kokonaan Jumalan asumus, ja siksi se tästä lähtien on kokonaan vieras maaksi tulemiselle; sen sijaan se ihmisen ruumiina on muutettu katoamattomuuden korkeaan elämään ja se on elävänä, kirkastettuna ja koskemattomana tullut osalliseksi täydellisestä elämästä.” [18] Muuan toinen hyvin varhainen kirjoittaja lausuu: ”Koska hän on Kristuksen, Vapahtajamme ja Jumalamme sekä elämän ja kuolemattomuuden lahjoittajan äiti, Kristus, joka herätti hänet haudasta ja otti luokseen, tavalla jonka hän vain itse yksin tietää, antaa myös hänelle oman elämänsä kaltaisen ruumiillisen ja katoamattoman elämän ikuisuudessa.”[19]

23. Kun tämän liturgisen juhlan vietto jatkuvasti vain levisi laajemmalle ja hartaudessaan vain voimistui, yhä useammat piispat ja saarnaajat näkivät velvollisuudekseen selittää avoimesti ja selkeästi tämän juhlan aiheena olevaa salaisuutta ja osoittaa sen mitä kiinteintä yhteyttä muihin ilmoitettuihin totuuksiin.

24. Myös skolastisten teologien joukossa oli niitä, jotka etsiessään syvempää jumalan ilmoittamien totuuksien ymmärtämistä ja pyrkiessään osoittamaan teologisen ajattelun ja katolisen uskon välisen sopusoinnun, katsoivat voivansa osoittaa, miten tämä Neitsyt Marian taivaaseenottamisen etuoikeus sopii ihmeellisellä tavalla yhteen Jumalan meille pyhän Raamatun kautta ilmoittamien totuuksien kanssa.

25. Päätellessään tästä eteenpäin he esittivät erilaisia tätä Neitsyt Marian etuoikeutta koskevia ja sitä valaisevia perusteluja. Näiden perustelujen eräänlaisena perusaineksena oli, että Jeesus Kristus itse, äitiään kohtaan tuntemansa pojanrakkauden tähden, halusi äitinsä tulevan otetuksi taivaaseen. Mutta näiden perustelujen varsinainen todistusvoima nojautui Neitsyt Marian jumalanäitiyden vertaansa vailla olevaan arvoon sekä kaikkiin niihin lahjoihin, jotka siitä seuraavat. Niitä ovat hänen ainutlaatuinen pyhyytensä, joka ylittää kaikkien ihmisten ja enkeleidenkin pyhyyden, hänen läheinen yhteytensä Poikaansa ja erityisesti se lämmin rakkaus, jota Poika tuntee mitä kunnianarvoisinta Äitiään kohtaan.

26. Lisäksi on ollut useita teologeja ja saarnamiehiä, jotka seuratessaan pyhien Isien jälkiä[20] ja etsiessään ilmaisua Neitsyt Marian taivaaseenottamista koskevalle uskolleen lainaavat tarkoituksiinsa, – tiettyä vapautta käyttäen, – Raamatun sanoja ja tapahtumia. Niinpä eräät lainaavat, vain muutamia tässä yhteydessä useimmin käytettyjä kohtia mainitaksemme, psalmin sanoja: ”Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun pyhyytesi arkki”.[21] Samoin he näkivät kestävästä puusta rakennetussa ja Jumalan temppeliin asetetussa liiton arkissa ikään kuin kuvan Neitsyt Marian puhtaimmasta, kaikesta haudan katoavaisuudesta vapaana säilyneestä ja taivaan kunniaan korotetusta ruumiista. Lisäksi he tätä asiaa käsitellessään kuvaavat kuningatarta, joka riemusaatossa astuu taivaan juhlasaliin ja istuu jumalallisen Vapahtajan oikealle puolelle.[22] Samoin he nostavat esiin Korkean Veisun morsiamen, joka ”tulee erämaasta kuin savupatsas, tuoksuen mirhalta ja suitsukkeelta”[23] tullakseen kruunatuksi. Näitä vertauksia mainitut teologit käyttävät ikään kuin kuvina taivaallisesta kuningattaresta ja morsiamesta, joka yhdessä taivaallisen ylkänsä kanssa saatetaan taivaalliseen palatsiin.

27. Skolastiset opettajat näkivät monien Vanhan testamentin kuvien lisäksi Jumalansynnyttäjän Neitsyen taivaaseenottamisen saavan ilmaisunsa myös auringolla vaatetetussa vaimossa, jonka apostoli Johannes näki Patmos-saaren näyssään.[24] Samoin he erityisellä huolella tarkastelivat näitä Uuden testamentin sanoja: ”Terve, armon täyttämä, Herra sinun kanssasi, siunattu sinä naisten joukossa,”[25] sillä heidän mukaansa taivaaseenottamisen salaisuus vei päätökseen autuaan Neitsyen osaksi tulleen täysimmän armon, joka erityisenä siunauksena on Eevan kirouksen vastakohta.

28. Tästä syystä skolastiikan varhaiskaudella hurskas Lausannen piispa Amedeus sanoo Neitsyt Marian ruumiin säilyneen turmeltumattomana, – sillä ei ole lupa uskoa hänen ruumiinsa nähneen katoavaisuutta, – koska se jälleen tuli liitetyksi yhteen hänen sielunsa kanssa ja yhdessä sen kanssa tuli kruunatuksi kirkkaudella taivaan ylhäisessä salissa. ”Olihan hän täynnä armoa ja siunattu naisten joukossa (Luuk. 1:28). Hän yksin ansaitsi antaa elämän ’tosi Jumalalle tosi Jumalasta’, jonka Neitsyt synnytti, Neitsyt imetti, jota Neitsyt kantoi sylissään ja jota Neitsyt kaikessa palveli alttiilla huolenpidollaan.”[26]

29. Niiden pyhien kirjoittajien joukossa, jotka noihin aikoihin valaisivat ja lujittivat hurskaasti uskottua oppia Neitsyt Marian taivaaseenottamisesta, käyttäen apunaan erilaisia Raamatun kohtia ja monenlaisia vertauksia tai analogioita, kuuluu erityinen sija pyhälle Antonius Padovalaiselle, Evankeliselle opettajalle. Taivaaseenottamisen juhlassa pitämässään saarnassa hän selittää profeetta Jesajan sanoja: ”Minä saatan jalkaini sijan kunniaan”[27] ja vakuuttaa olevan varmaa, että jumalallinen Vapahtaja on korkeimmalla armoIla kaunistanut rakkaimman Äitinsä, josta hän tuli ihmiseksi. ”Nämä sanat ilmaisevat selvästi, hän sanoo, että autuas Neitsyt on otettu taivaaseen omassa ruumiissaan, joka oli Herran jalkojen sija.” Siksi psalmien laulaja kirjoittaa: ”Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun pyhyytesi arkki”, ja Antonius Padovalainen vakuuttaa meille, että niin kuin Jeesus Kristus nousi kuoleman voittajana ja astui Isän oikealle puolelle, samoin ”nousi myös hänen ’pyhyytensä arkki’, kun Neitsytäiti otettiin tänä päivänä taivaallisiin asuntoihin”.[28]

30. Keskiajan skolastisen teologian kukoistuskaudella pyhä Albertus Magnus perustelee tätä oppia monenlaisilla pyhään Raamattuun, traditioon sekä liturgiaan ja teologiseen päättelyyn nojaavilla todisteilla, ja lausuu loppupäätelmänään: ”Tässä esitettyjen perusteiden ja auktoriteettien sekä vielä monien muiden todisteiden pohjalta on selvää, että autuas Jumalan Äiti on ruumiineen ja sieluineen korotettu enkelten kuorojen yläpuolelle. Ja tämän uskomme olevan kaikin tavoin totta.”[29] Saarnassaan, jonka Albert piti Marian ilmestyksen päivänä, hän selittäessään enkelin tervehdyssanoja ”Terve, armoitettu … ” vertaa Eevaa pyhään Neitsyeeseen ja sanoo nimenomaan selvästi Neitsyt Marian olleen vapaan siitä nelinkertaisesta kirouksesta , jonka alaiseksi Eeva oli joutunut.[30]

31. Tuomas Akvinolainen, Enkeliopettaja, seuraa maineikkaan mestarinsa jälkiä, ja vaikka hän ei olekaan koskaan nimenomaisesti käsitellyt tätä kysymystä, hän joka kerran sitä sivutessaan pitää yhdessä katolisen kirkon kanssa lujasti kiinni siitä, että yhdessä Marian sielun kanssa myös hänen ruumiinsa on otettu taivaaseen.[31]

32. Samalla kannalla on monien muiden lisäksi pyhä Bonaventura, Serafinen opettaja, joka pitää aivan varmana, että samalla tavoin kuin Jumala suojeli pyhän Marian neitseellisen häveliäisyyden ja koskemattomuuden niin hänen lapsensa sikiämisessä kuin synnyttämisessäkin, samalla tavoin Jumala ei mitenkään voinut sallia, että Neitsyt Marian ruumis olisi mädäntynyt tomuksi.[32] Selittäessään Raamatun sanoja: ”Kuka tuolla tulee erä maasta, täynnä suloisuuksia rakkaaseensa nojaten”[33] ja tulkitessaan niiden sopeutetussa merkityksessä tarkoittavan autuasta Neitsyt Mariaa, hän päättelee: ”Näistä sanoista käy ilmi, että hän on ruumiillisesti siellä … Koska kuitenkaan … autuus ei voi olla täydellinen, jollei hän olisi siellä persoonana, ja koska persoona ei ole vain sielu vaan ruumiin ja sielun yhdistelmä, on selvää, että hän on siellä yhdistelmänä eli ruumiineen ja sieluineen, sillä muutoin hänen autuutensa ilo ei olisi täydellinen.[34]

33. Skolastisen teologian myöhäiskaudella eli 1400-luvulla pyhä Bernardino Sienalainen kokosi yhteen ja huolellisesti tutki uudelleen kaiken sen, mitä keskiajan teologit olivat saarnoissaan ja väittelyissään tästä kysymyksestä sanoneet. Hän ei kuitenkaan tyytynyt vain selostamaan varhaisempien aikojen opettajien esittämiä pääajatuksia, vaan lisäsi niiden joukkoon vielä muita näkökohtia. Jumalanäidin ja hänen jumalallisen Poikansa välinen sielun ja ruumiin ylevyyttä koskeva samanlaisuus – jonka samanlaisuuden takia emme voi edes ajatella, että taivaallinen kuningatar olisi erillään taivaallisesta kuninkaasta – suorastaan vaatii, ettei Marian ”pidä olla missään muualla kuin siellä, missä Kristus on”.[35] Lisäksi on järjen kanssa yhtäpitävää ja sopusoinnussa, että niin kuin miehen, samoin myös naisen sielu ja ruumis ovat jo saaneet taivaassa iankaikkisen kirkastumisensa, ja vihdoin se seikka, ettei kirkko ole koskaan etsinyt autuaan Neitsyt Marian jäännöksiä eikä tuonut niitä kansan kunnioituksen kohteeksi, muodostaa todisteen, jota voidaan pitää tavallaan kokemusperäisena.[36]

34. Seuraavien vuosisatojen aikana olivat edellä mainittujen pyhien Isien ja opettajien lauseet yleisessä käytössä. Pyhä Roberto Bellarmino omaksuu innokkaasti varhaisempien aikojen edelleen välittämän yksimielisen vakaumuksen ja huudahtaa: ”Minä kysyn: kuka voisi uskoa, että pyhyyden arkki, Sanan asumus ja Pyhän Hengen temppeli olisi sortunut? Minua kauhistuttaisi jo ajatuskin, että tämä neitseellinen ruumis, jossa Jumala tuli ihmiseksi ja joka synnytti, ruokki ja kantoi Jumalan, olisi muuttunut tomuksi ja tullut matojen ruoaksi.”[37]

35. Samalla tavoin pyhä Frans Salesilainen, joka sanottuaan painokkaasti, ettei ole lupa epäilläkään, etteikö Jeesus Kristus olisi mitä täydellisimmin täyttänyt Jumalan antamaa käskyä, jonka mukaan lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan, esittää itselleen seuraavan kysymyksen: ”Kukapa poika ei kutsuisi äitiään takaisin elämään ja veisi häntä kuoleman jälkeen paratiisiin, jos se olisi hänelle mahdollista.”[38] Ja pyhä Alfonso kirjoittaa: ”Jeesus ei halunnut, että Marian ruumis olisi kuoleman jälkeen turmeltunut, sillä olisihan ollut Jeesukselle itselleen häpeäksi, jos se neitseellinen ruumis, josta hän itse oli ottanut oman ihmisyytensä, olisi mädäntynyt.”[39]

36. Kun nyt tämän juhlan kohteena oleva salaisuus oli jo tullut selkeästi valaistuksi, monet opettajat, sen sijaan että olisivat pyrkineet teologisesti todistamaan, että autuaan Neitsyt Marian ruumiillista taivaaseenottamista koskeva usko on erittäin perusteltu ja johdonmukainen, kohdistivat huomionsa itse kirkon uskoon tässä asiassa, kirkon, joka on Kristuksen morsian vailla ”tahraa ja ryppyä”[40] ja jota apostoli Paavali nimittää ”totuuden pylvääksi ja perustukseksi”.[41] Nojaten tähän yleiseen uskoon nämä opettajat arvioivat sille vastakkaisen käsityksen vaarallisen uhkarohkeaksi, jollei suorastaan harhaoppiseksi. Monien muiden tavoin pyhä Petrus Canisius, selitettyään taivaaseenottamisen tarkoittavan ei ainoastaan sielun vaan myös ruumiin ’kirkastamista’ ja todettuaan lisäksi kirkon jo monien vuosisatojen ajan kunnioittaneen ja juhlallisesti viettäneen tätä Neitsyt Marian taivaaseenottamisen salaisuutta, huomauttaa: ”Tämä käsitys on ollut voimassa jo muutamien satojen vuosien ajan, se on siinä määrin juurtunut hurskaiden uskovien sieluihin ja saanut koko kirkon hyväksymisen, ettei niitä, jotka kieltävät Neitsyt Marian ruumiin taivaaseen ottamisen, tule enää kärsivällisesti kuunnellakaan, vaan heitä on kaikkialla halveksittava riitaisuuksien aikaansaajina, yltiöpäisinä ja enemmänkin kerettiläisen kuin katolisen hengen täyttäminä.”[42]

37. Samoihin aikoihin Francisco Suarez, Erinomainen opettaja, hyväksyi mariologian erääksi periaatteeksi sen, ”ettei Jumalan Neitsyt Mariassa toteuttamien armon salaisuuksien mittana ole pidettävä luomakunnassa yleisesti voimassa olevia lakeja vaan Jumalan kaikkivaltiutta, edellyttäen kuitenkin, että asia itsessään on sovelias eikä ole Raamatun kanssa ristiriitainen tai muuten sen vastainen”.[43] Ja siksi hän saattoikin koko kirkon yhteiseen uskoon nojaten tulla Marian taivaaseenottamisen salaisuuden kohdalla siihen lopputulokseen, että se tulee uskoa samalla järkkymättömyydellä, jolla uskotaan pyhän Neitsyen tahraton sikiäminen, ja Suarez olikin jo silloin sitä mieltä, että nämä molemmat opit voitaisiin määritellä uskontotuuksiksi.

38. Kaikki nämä pyhien Isien ja teologien esittämät perustelut ja näkökohdat tukeutuvat pyhään Raamattuun viimeisenä perustanaan. Juuri Raamattu osoittaa meille rakkaan Jumalanäidin jumalalliseen Poikaansa mitä kiinteimmin liittyvänä ja jatkuvasti hänen kohtalonsa jakavana. Siksi näyttääkin miltei mahdottomalta ajatella, että hän, joka antoi elämän Kristukselle, synnytti hänet, ruokki häntä maidollaan, kantoi käsivarsillaan ja painoi rintaansa vasten, olisi ollut hänestä tämän maanpäällisen elämänsä jälkeen, vaikkakaan ei sielullisesti, niin kuitenkin ruumiillisesti erotettu. Ja kun Vapahtajamme on Marian poika, hän ei Jumalan lain täydellisimpänä noudattajana voinut iankaikkista Isäänsä kunnioittaessaan jättää rakasta Äitiään kunnioitusta vaille. Ja koska hänen oli mahdollista osoittaa äitiään kohtaan niin suurta kunnioitusta, että säilyttäisi hänet koskemattomana haudan turmelukselta, meidän todella tulee uskoa hänen myös niin tehneen.

39. Tässä yhteydessä on myös erittäin tärkeää muistaa, että pyhät Isät jo 100-luvulta lähtien esittävät Neitsyt Marian uutena Eevana uuden Aadamin rinnalla ja että Maria, vaikkakin Jeesukselle alamaisena, on mitä kiinteimmin liittynyt häneen siinä taistelussa tuonelan ruhtinasta vastaan, joka alkuevankeliumin[44] ilmoituksen mukaan oli päättyvä täydelliseen voittoon niin synnistä kuin kuolemastakin, jotka apostoli Paavalin kirjoituksissa aina liitetään toisiinsa.[45] Niin että samoin kuin Kristuksen kunniakas ylösnousemus oli tämän voiton olennaisin osa ja ylevin merkki, samoin tuli myös autuaan Neitsyen yhdessä Poikansa kanssa käymän taistelun päätyä Marian neitseellisen ruumiin ’kirkastumiseen’; sillä niin kuin apostoli Paavali sanoo: ”Kun … tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen , silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu.’” [46]

40. Näin siis ylevä Jumalan Äiti on ikuisuudesta asti, Jumalan ennaltamääräyksen yhden ja saman säädöksen[47] kautta, salatulla tavalla liitetty Jeesukseen Kristukseen, ja niin hän, vailla perisyntiä siinneenä ja jumalallisessa äitiydessään koskemattomana neitseenä sekä jumalallisen Vapahtajan alttiina kumppanina, on saanut synnistä ja sen seurauksista täydellisen riemuvoiton. Ja näin hänen osakseen tuli, kaikkien etuoikeuksiensa kirkkaimpana kruununa, säilyä vapaana haudan katoavaisuudesta ja tulla, kuoleman tultua voitetuksi, Poikansa tavoin ruumiineen ja sieluineen kohotetuksi taivaan kunniaan. Siellä hän Poikansa, kuolemattoman ja iankaikkisen kuninkaan oikealla puolella säteilee kuningattarena loistossaan .[48]

41. Koska maailmanlaaja kirkko, jota siinä voimallisesti vaikuttava totuuden Henki erehtymättä johtaa ilmoitettujen totuuksien täydellisempään tuntemiseen, on vuosisatojen vieriessä näin siis monin tavoin ilmaissut uskoaan, ja koska piispat kautta koko maanpiirin miltei täydellisen yksimielisinä pyytävät, että tämä autuaan Neitsyt Marian ruumiillista taivaaseenottamista koskeva totuus määriteltäisiin jumalallisen ja katolisen uskon dogmiksi, – joka totuus nojautuu pyhään Raamattuun, on syvälle juurtunut kristittyjen sieluihin, on jo varhaisimmista ajoista lähtien kirkon liturgian vahvistama ja on mitä täydellisimmin muiden ilmoitettujen totuuksien kanssa yhteensopiva sekä on teologisen tutkimuksen, tieteen ja viisauden va laisevasti selittämä ja julistama, – niin olemme katsoneet, että nyt on koittanut Jumalan kaitselmussuunnitelman määräämä hetki, jolloin meidän tulee juhlallisesti julistaa tämä Neitsyt Marian ainutlaatuinen etuoikeus.

42. Niinpä koska olemme uskoneet paaviutemme Pyhän Neitsyen erityiseen suojelukseen ja paenneet niin monissa vaikeissa ja surullisissa tilanteissa hänen turviinsa, sekä vihkineet juhlallisin menoin koko ihmissuvun hänen tahrattomalle sydämelleen, ja koettuamme yhä uudelleen hänen mitä jumalallisinta suojelustaan, me lujasti luotamme Neitsyt Marian taivaaseenottamisen juhlallisen julistamisen ja määrittelyn koituvan inhimilliselle yhteiselämälle suureksi hyödyksi, tuohan se kunniaa kaikkeinpyhimmälle Kolminaisuudelle, johon Jumalansynnyttäjä Neitsyt on niin monin erityisin sitein liitetty.

Voimme siis toivoa, että kaikkkien kristittyjen harras kiintymys taivaalliseen Äitiinsä entisestään voimistuu ja että kaikkien kristityn kunnian imeä kantavien sydämissä syttyy kaipaus päästä osallisiksi Jeesuksen Kristuksen mystisen ruumiin ykseydestä sekä kaipaus saada tuntea rakkautensa kasvavan Neitsyt Mariaa kohtaan, jonka äidillinen huolenpito ympäröi kaikkia tuon pyhän mystisen ruumiin jäseniä. Samoin tulee toivoa, että kaikissa niissä, jotka mietiskelevät Neitsyt Marian elämän muodostamaa kunniakasta esimerkkiä, yhä kasvaa ja voimistuu käsitys sellaisen ihmiselämän arvosta, joka on kokonaan suunnattu taivaallisen Isän tahdon täyttämiseen ja kaikkien muiden ihmisten hyvän edistämiseen. Niin että vaikka materialismin harhaopit ja niistä seurannut tapojen turmeltuminen uhkaavatkin sammuttaa hyveiden valon ja sotia synnyttämällä tuhota ihmisten elämänkin, niin on Neitsyt Marian taivaaseenottamisen määrittelyn kautta tuotu kirkkaaseen valoon ja kaikkien nähtäväksi meidän sielullemme ja ruumiillemme säädetty korkea päämäärä. Ja samalla usko Neitsyt Marian ruumiilliseen taivaaseenottamiseen lujittaa uskoamme omaan ylösnousemukseemme ja tekee sen toimivammaksi.

43. Meille on suureksi iloksi, että Jumalan kaitselmuksesta tämä juhlallinen tapahtuma osuu pian päättyvälIe pyhälle vuodelle. Näin me voimme viettäessämme tätä suuna juhlavuotta koristaa Jumalansynnyttäjän Neitsyen otsan tällä säteilevälIä jalokivellä ja jättää vaskeakin kestävämmän muistomerkin Jumalan Äitiin kohdistuvasta hanaasta ja palavasta kiintymyksestämme.

44. Siksipä rukoiltuamme yhä uudelleen hartaasti Jumalaa ja pyydettyämme Totuuden Hengen valoa julistamme kaikkivaltiaan Jumalan kunniaksi, hänen, joka on osoittanut aivan erityistä hyvää tahtoa Neitsyt Mariaa kohtaan, ja hänen Poikansa kunniaksi, joka iankaikkisena ja kuolemattomana Kuninkaana on synnin ja kuoleman voittaja, sekä hänen ylevän Äitinsä kunnian lisäämiseksi ja koko kirkon iloksi ja riemuksi, ja täten Herramme Jeesuksen Kristuksen ja autuaiden apostolien Pietarin ja Paavalin auktoriteetilla ja omalla auktoriteetillamme selitämme ja määritämme, että se oppi, jonka mukaan tahraton Jumalansynnyttäjä, ainainen Neitsyt Maria, maallisen elämänsä vaelluksen päätyttyä ruumiineen ja sieluineen on otettu taivaan kunniaan, on Jumalan ilmoittama dogmi.

45. Jos siis joku rohkenee, – mistä Jumala meitä varjelkoon, – tahallisesti kieltää tai asettaa epäilyksen alaiseksi sen, mitä tässä olemme määrittäneet, tietäköön kokonaan langenneensa pois jumalallisesta ja katolisesta uskosta.

46. Jotta tämä meidän dogmaattinen Neitsyt Marian ruumiillista taivaaseenottamista koskeva määritelmämme tulisi saatetuksi koko kirkon tietoon, olemme asian ainaiseksi muistamiseksi antaneet tämän apostolisen kirjeen. Lisäksi olemme määränneet, että siitä joko käsin tai painamalla laadittuja kopioita, jotka julkinen notaari on allekirjoittanut ja joihin kirkollinen viranomainen on painanut sinettinsä, on kaikkien pidettävä yhtä luotettavina kuin pidettäisiin alkuperäiskappaletta, jos se itse esitettäisiin nähtäväksi.

47. Kenenkään ei ole lupa vahingoittaa tämän selityksen, julistuksen ja määritelmän sisältävää asiakirjaa, eikä röyhkeästi puhua ja toimia sitä vastaan. Jos joku kuitenkin rohkenee niin tehdä, tietäköön vetävänsä päälleen kaikkivaltiaan Jumalan ja autuaiden apostolien Pietarin ja Paavalin suuttumuksen.

48. Annettu Roomassa pyhän Pietarin Istuimella pyhänä vuonna 1950 marraskuun ensimmäisenä päivänä, Kaikkien Pyhäin päivänä, paaviutemme kahdentenatoista vuotena.

Minä Pius, Katolisen kirkon piispa, olen näin määritellyt ja allekirjoittanut.

LOPPUVIITTEET
(osaksi englanniksi)

1. Rom 8:28.

2. Gal 4:4.

a. Paavi Pius IX, paavina 1846-1878.

b. Maininnat Vatikaanin kirkolliskokouksesta tarkoittavat Vatikaanin I kirkolliskokousta 1869-1870. (Käänt. huom.)

3. Cf. Hentrich-Von Moos, Petitiones de Assumptione Corporea B. Virginis Mariae in Caelum Definienda ad S. Sedem Delatae, 2 volumes (Vatican Polyglot Press, 1942).

4. Acts 20:28.

5. The Bull Ineffabilis Deus, in the Acta Pii IX, pars 1, Vol. 1, p. 615.

6. The Vatican Council, Constitution Dei filius, c. 4.

7. Jn 14:26.

8. Vatican Council, Constitution Pastor Aeternus, c. 4.

9. Ibid., Dei Filius, c. 3.

10. The encyclical Mediator Dei (Acta Apostolicae Sedis, XXXIX, 541).

c. Sana ’kuolonuneen’ on tässä käännöksessä lisätty selvyyden takia.

d. Paavi Hadrianus I, paavina 772-795.

11. Sacramentarium Gregorianum.

e. ’Selittämätön salaisuus’ viittaa Marian vapautumiseen kuoleman kahleista. (Käänt. huom.)

12. Menaei Totius Anni.

13. Lk 22:32.

f. Pyhä Sergius I, paavina 678-701.

14. Liber Pontificalis.

g. Pyhä Leo IV, paavina 847-855.

15. Liber Pontificalis.

h. Pyhä Nikolaus I, paavina 858-867.

16. Responsa Nicolai Papae I ad Consulta Bulgarorum.

17. St. John Damascene, Encomium in Dormitionem Dei Genetricis Semperque Virginis Mariae, Hom. II, n. 14; cf. also ibid, n. 3.

18. St. Germanus of Constantinople, In Sanctae Dei Genetricis Dormitionem, Sermo I.

19. The Encomium in Dormitionem Sanctissimae Dominae Nostrate Deiparae Semperque Virginis Mariae, attributed to St. Modestus of Jerusalem, n. 14.

20. Cf. St. John Damascene, op. cit., Hom. II, n. 11; and also the Encomium attributed to St. Modestus.

21. Ps 131:8.

22. Ps 44:10-14ff.

23. Song 3:6; cf. also 4:8; 6:9.

24. Rv 12:1ff.

25. Lk 1:28.

26. Amadeus of Lausanne, De Beatae Virginis Obitu, Assumptione in Caelum Exaltatione ad Filii Dexteram.

27. Is 61:13.

28. St. Anthony of Padua, Sermones Dominicales et in Solemnitatibus, In Assumptione S. Mariae Virginis Sermo.

29. St. Albert the Great, Mariale, q. 132.

30. St. Albert the Great, Sermones de Sanctis, Sermo XV in Annuntiatione B. Mariae; cf. also Mariale, q. 132.

31. St. Thomas Aquinas, Summa Theol., I, lla; q. 27, a. 1; q. 83, a. 5, ad 8; Expositio Salutationis Angelicae; In Symb. Apostolorum Expositio, a. S; In IV Sent., d. 12, q. 1, a. 3, sol. 3; d. 43, q. 1, a. 3, sol. 1, 2.

32. St. Bonaventure, De Nativitate B. Mariae Virginis, Sermo V.

33. Song 8:5.

34. St. Bonaventure, De Assumptione B. Mariae Virginis, Sermo 1.

35. St. Bernardine of Siena, In Assumptione B. Mariae Virginis, Sermo 11.

36. Ibid.

37. St. Robert Bellarmine, Conciones Habitae Lovanii, n. 40, De Assumption B. Mariae Virginis.

38. Oeuvres de St. Francois De Sales, sermon for the Feast of the Assumption.

39. St. Alphonsus Liguori, The Glories of Mary, Part 2, d. 1.

40. Eph 5:27.

41. I Tim 3:15.

42. St. Peter Canisius, De Maria Virgine.

43. Suarez, In Tertiam Partem D. Thomae, q. 27, a. 2, disp. 3, sec. 5, n. 31.

44. Gen 3:15.

45. Rom 5-6; I Cor. 15:21-26, 54-57.

46. I Cor 15:54.

47. The Bull Ineffabilis Deus, loc. cit., p. 599.

48. I Tim 1:17.

 

  • http://www.vatican.va/holy_father/pius_xii/apost_constitutions/documents/hf_p-xii_apc_19501101_munificentissimus-deus_en.html
  • http://www.vatican.va/holy_father/pius_xii/apost_constitutions/documents/hf_p-xii_apc_19501101_munificentissimus-deus_lt.html