Parannuksen sakramentti (rippi)

“Samana päivänä, viikon ensimmäisenä… Jeesus seisoi heidän (apostolien) keskellään ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:19,22-23)

Parannuksen sakramentissa eli ripissä kirkko antaa Kristuksen valtuutuksesta anteeksi uskovien kasteen jälkeen tekemät synnit. Syyllistymällä vakavan syntiin menetämme yhteytemme Jumalaan eli armon tilan ja haavoitamme kirkkoa. Laupeudessaan Jumala on valmis antamaan meille syntimme anteeksi ja palauttamaan menetetyn yhteytemme.

Uskova valmistautuu parannuksen sakramenttiin tutkistelemalla omaatuntoaan. Parannuksen sakramentissa hän katuu syntejään, tunnustaa kaikki vähänkin vakavammat syntinsä papille ja päättää vakaasti olla tekemättä niitä enää jatkossa. Pappi antaa ripittäytyjälle synninpäästön ja määrää katumustyön, jonka ripittäytyjä suorittaa myöhemmin. Näin kristitty pääsee sovintoon Jumalan ja kirkon kanssa sekä saa anteeksi kuolemansynnistä aiheutuvan iankaikkisen rangaistuksen. Hänen omatuntonsa saa rauhan ja hänen voimansa kristillisen elämän taistelussa lisääntyvät.

Katumuksen henkeä voidaan ilmaista rukouksella, pidättymällä jostakin ruoasta tai nautinnoista ja käyttämällä näin säästyneet varat köyhien ja kärsivien auttamiseen sekä lähimmäisenrakkauden teoilla. Nämä eivät silti korvaa parannuksen sakramenttia. Uskovalla on velvollisuus tunnustaa syntinsä ja ottaa vastaan synninpäästö parannuksen sakramentissa eli ripissä vähintään kerran vuodessa paaston aikana sekä aina, kun hän tietää tehneensä vakavan synnin.

Vaikka tunnustettavana olisi vain lieviä syntejä, on hengelliselle elämälle hyödyllistä ottaa useamminkin säännöllisesti vastaan tämä sakramentti ja näin asettua Jumalan anteeksiantavan armon alaiseksi. Papeilla on ripissä kuullun suhteen ehdoton vaitiolovelvollisuus.

Rippi voi tapahtua kirkossa rippituolissa tai myös muualla sopivassa rauhallisessa paikassa.