Avioliiton sakramentti

Pyhä Paavali sanoo: “Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti kirkkoa… Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja kirkkoa.” (Ef. 5:25,32)

Jumala on tahtonut perustaa avioliiton, jossa mies ja nainen solmivat keskenään läheisen elämän ja rakkauden liiton, sekä antaa sille omat sääntönsä jo maailman luomisessa. Siksi sen tarkoituksena on luonnostaan aviopuolisoiden hyvä sekä lasten saaminen ja kasvattaminen. Kristus on korottanut kastettujen välisen avioliiton sakramentin arvoon.

Avioliiton sakramentti antaa puolisoille armon rakastaa toisiaan samalla rakkaudella, jolla Kristus rakastaa kirkkoa, jolloin sakramentin välittämä armo täydentää puolisoiden välisen rakkauden, vahvistaa heidän purkamattoman liittonsa ja pyhittää heitä matkalla kohti iankaikkista elämää. Avioliiton sakramentti yhdistää näin kristityt aviopuolisot koko elämän ajaksi ja välittää heille Jumalan armoa ja voimaa täyttää kutsumuksensa keskinäisessä rakkaudessa, toistensa tukemisessa ja lastensa kasvattamisessa.

Koko avioliitto on sakramentti, ei vain avioliittoon vihkiminen. Avioliiton perustana on sulhasen ja morsiamen ilmaisema tahto antaa itsensä toisilleen keskinäisesti ja lopullisesti voidakseen elää uskollisen ja hedelmällisen rakkauden liitossa. Avioliiton sakramenttia ei siksi jaa pappi tai diakoni, vaan morsian ja sulhanen jakavat sen toisilleen. Kirkko todistaa ja vahvistaa tällaisen liiton sekä lujittaa sitä rukouksellaan ja siunauksellaan.

Katolilainen voi solmia pätevän avioliiton vain ja ainoastaan katolisessa kirkossa. Tämä tulee ottaa huomioon myös niissä tapauksissa, joissa tuleva aviopuoliso on ei-katolilainen tai itse avioliitto halutaan solmia jossakin muualla. Avioliiton solmimista edeltää asianomainen valmistautuminen sekä muun muassa avioesteiden tutkinta. Sen vuoksi avioliiton solmivan katolilaisen tulee ottaa yhteyttä omaan seurakuntaansa hyvissä ajoin ennen suunniteltua avioliiton solmimista.

Painavista syistä vihkiminen voidaan piispan antamalla luvalla suorittaa myös muualla tai muun kirkkokunnan toimesta. Silloinkin katolinen pappi voi osallistua vihkimiseen siunaamalla sormukset, antamalla vihkiparille siunauksen tai muulla tavalla.

Koska pätevästi solmittu kristillinen avioliitto kestää kuolemaan asti, kirkko ei voi vihkiä avioliiton solminutta uuteen avioliittoon, vaikka hän olisi saanut siviiliavioeron. Joissakin tapauksissa on mahdollista pyytää hiippakunnan oikeusistuinta tutkimaan, onko edellinen avioliitto ollut pätevästi solmittu.