Uusia tuulia paavinvaakunassa

Huhtikuun lopussa (28.4.2005) Pyhän Istuimen äänenkannattaja L’Osservatore Romano julkaisi paavi Benedictus XVI:n uuden vaakunan. Se on monella tavalla erilainen kuin ne vaakunat, joita hänen edeltäjänsä ovat viimeisen 700 vuoden ajan käyttäneet. Paavintiara, joka vuosisatojen ajan on kuulunut paavien ja Pyhän Istuimen tunnuksiin, on saanut tehdä tilaa tavalliselle piispanmitralle. Vaakunassa on myös ensimmäistä kertaa mukana ”pallium”, liturginen vaatekappale, jota paavit ja arkkipiispat käyttävät esipaimenen asemansa tunnuksena.

Piispat ja paavit ovat käyttäneet vaakunoita, heraldisia tunnuksia, suunnilleen yhtä kauan kuin me länsimaissa olemme tottuneet vaakunoita näkemään. Useimmiten paavin vaakuna on ollut hänen oma sukutunnuksensa tai hänen itsensä varta vasten valitsema symboli.

Paavin tunnuksista kaikille tuttuja ovat varmaankin pyhän Pietarin avaimet. Jo 400-luvulta tavataan ensimmäiset apostoli Pietaria esittävät kuvat, joissa avaimet ovat mukana. Avaintunnuksen taustana on tietenkin Matteuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus sanoo Pietarille: ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu” (Matt. 16: 18-19). 1200-luvulta lähtien Pietarin avaimet ovat olleet paavinviran ja Apostolisen Istuimen tunnuksena. Kultainen avain muistuttaa paavin vallasta sitoa – evankeliumin mukaan – taivaissa. Hopeinen avain viittaa hänen tehtäväänsä maan päällä. Niitä yhteen sitova punainen nauha kertoo avainten olevan yksissä käsissä. Tämä tunnus on vuosisatojen ajan kuulunut paavinvaakunaan ja on nykyään Vatikaanivaltion lipussakin.

Toinen vanha paavillinen tunnus on tiara, josta Benedictus XVI on siis luopunut. Alunperin tiara oli valkeasta kankaasta valmistettu päähine, jonka juuret ovat antiikin maailmassa. Sen alkuperäinen nimi oli ”camelaucum” (kreikaksi ”kamelavkion”) ja se on kenties syyrialaista alkuperää. Joskus sen alkuperänä on haluttu nähdä juutalainen Jerusalemin temppelin ylipapin päähine. Myöhäiskeskiajalla tiara alkoi muistuttaa kruunua ja saikin koristeekseen kolminkertaisen kruunun. 500-600-luvulta lähtien paavit kantoivat sitä yksinomaan maallisena päähineenään. Mutta liturgiaa viettäessään paavikin on aina käyttänyt samanlaista piispanmitraa eli hiippaa kuin muutkin piispat. Viimeinen tiaraa todella käyttänyt paavi oli Paavali VI, joka lopulta 1960-luvulla vertauskuvallisesti myi Milanon hiippakuntalaisilta lahjaksi saamansa tiaran köyhien hyväksi. Sen enempää hän itse kuin kumpikaan hänen seuraajistaan ei enää sen jälkeen käyttänyt paavillista tiaraa, mutta se säilyi silti Pietarin avainten ohella paavin ja Pyhän Istuimen tunnuksena. Nyt siis Benedictus XVI on luopunut sen käytöstä ainakin omana tunnuksenaan. Tiaran sijasta Benedictus XVI käyttää vaakunassaan piispanmitraa eli hiippaa, jossa on tiarasta muistona kolme kultaista raitaa. Ne muistuttavat paavin tehtävästä kirkon johtajana ja opetusviran haltijana. Pystyraita kuvaa näiden tehtävien olevan samoissa käsissä.

Paavi Benedictus XVI:n uuden vaakunan on suunnitellut entinen Italian ja San Marinon apostolinen nuntius, arkkipiispa Andrea Cordero Lanza di Montezemolo.

Paavin vaakunakilvessä on kolme kenttää, joista keskeisin on paavi Benedictuksen oma tunnus, punaisessa kentässä oleva simpukka. Se muistuttaa kirkkoisä Augustinukseen liittyvästä kertomuksesta. Sen mukaan hän näki merenrannalla pienen pojan, joka yritti ammentaa merestä vettä simpukalla. Augustinus tuli silloin ajatelleeksi, miten yhtä turhaa kuin koko meren veden saaminen simpukkaan, on yrittää ihmismielellä ymmärtää Jumalan salaisuutta.

Simpukka on myös vanha pyhiinvaeltajien tunnus. Tällä uusi paavi toivoo voivansa ilmaista, että hän on tässä elämässä ”pyhiinvaeltajana”.

Vaakunassa on myös musta ja kruunattu maurinpää, joka on peräisin München-Freisingin arkkihiippakunnan vaakunasta. Paavi Benedictushan oli 1977-82 tämän hiippakunnan arkkipiispa. Tällä tunnuksella on hänen koti-Baijerissaan vuosisataiset perinteet. Paavi haluaa tämän tunnuksen säilyttämisellä muistuttaa, että kaikki ovat yhtä Kristuksessa etnisestä alkuperästä tai yhteiskunta-asemasta riippumatta (Gal. 3:26-29).

Kolmantena tunnuksena paavin vaakunassa on selkäreppua kantava karhu. Se viittaa paavin entisen arkkihiippakunnan, Freisingin ensimmäiseen piispaan, pyhään Corbinianukseen. (670-730). Legendan mukaan piispa Corbinianus oli matkalla virkatehtävissään Roomaan, kun tielle osunut karhu tappoi hänen hevosensa. Piispa nuhteli karhua ja kesytti sen, niin että karhu kantoi hänen matkatavaroitaan Roomaan saakka. Arkkipiispa Cordero Lanza di Montezemolon mukaan karhu symboloi petoa ”jonka Jumalan armo on kesyttänyt” ja reppu ”piispuuden velvollisuuksien taakkaa”.

Aikaisemmista paaveista poiketen Benedictus XVI on ottanut vaakunaansa myös palliumin. Sillä on 1 700 vuoden historia paavin ja paikalliskirkkojen johtajien, metropoliittojen, esipaimenen aseman tunnuksena. Sen on tarkoitus muistuttaa paavin ja kaikkien paikalliskirkkojen erityissuhteesta.

Myös bysanttilaisen riituksen ja ortodoksisen kirkon piispat käyttävät vastaavaa liturgista vaatetta, jonka nimi kreikaksi on ”omforion”. Virkaanastujaisissaan paavi otti taas käyttöön palliumin sen muodon, joka on peräisin jo varhaiskirkon ajoilta. Liturgiassa käytetyssä palliumissa on kuusi ristiä ja siihen on kiinnitetty kolme kultaista naulaa Kristuksen kärsimisen muistoksi. Paavin ja arkkipiispojen palliumit kudotaan Rooman lähellä sijaitsevan luostarin kasvattamien karitsoiden ensimmäisistä villoista. Ennen kuin palliumit annetaan pyhien Pietarin ja Paavalin vuosittaisena juhlapäivänä uusille arkkipiispa-metropoliitoille, ne asetetaan joksikin aikaa Pietarinkirkon pääalttarin alle, apostoli Pietarin haudan ääreen.

Markku Koponen