Seisoi äiti murheissansa – Stabat Mater Dolorosa

1. Seisoi äiti murheissansa,
ristin alla tuskissansa:
siinä riippui Poikansa.

2. Sydän tuskan raatelema,
syvän surun ahdistama,
lävistetty miekalla.

3. Ahdistus ja murhe suuri
oli Luojan äidin juuri,
siunatuimman naisista.

4. Mitä kärsi nähdessänsä
Pojan rakkaan ristillänsä
hellin äiti kaikista?

5. Kuka voisi itkemättä
Herran äidin tässä nähdä,
Poikaansa kun piinataan?

6. Ken ei äitiin katsoessa
Pojan tuskan jatkuessa
vaikeroisi kanssansa.

7. Poikaa äiti pilkattavan
näki sekä ruoskittavan
synnin tähden maailman.

8. Äiti näki lapsosensa
hylättynä, Isällensä
henkensä näin antavan.

9. Äiti, lähde rakkauden,
rinnassani tuskas tunnen,
itken sinun kanssasi.

10. Pyydä tulta sydämeeni
rakkautta Kristukseeni
Jumalalle mieluisaa.

11. Pyhä Äiti, iskut Herran
ristinpuulta minun kerran
anna saada voimaksi.

12. Puolestani kärsineelle,
tuskat kaikki kantaneelle
annan kanssas kiitoksen.

13. Tuskasi on aina läsnä
Ristiinaulitussa tässä:
Hän toi meille elämän.

14. Kyyneltesi kumppaniksi
surullesi toveriksi
jään mä ristin juurelle.

15. Puhdas Neitsyt, Äiti pyhä,
rakkaammaksi tulet yhä
lähelläsi itkien.

16. Anna Herran kärsimistä,
lyöntejä ja hylkäämistä
minun muistaa rukoillen.

17. Haavoihinsa kätkeytyen,
kärsimykseen yhdistyen
suo mun kantaa ristiä.

18. Ettei kadotus mua ota
lausuttaissa tuomiota,
Neitsyt auta minua.

19. Herran ristiin suojautuen,
kuolemaansa turvautuen
armonsa mä saavutan.

20. Ruumiin kuolema kun koittaa
sielun silloin anna voittaa
paratiisin kunnia.

1. Stabat mater dolorósa
iuxta crucem lacrimósa,
dum pendébat Fílius.

2. Cuius ánimam geméntem,
contristátam et doléntem,
pertransívit gládius.

3. O quam tristis et afflícta
fuit illa benedícta
mater Unigéniti!

4. Quae maerébat et dolébat,
pia Mater, dum vidébat
nati poenas íncliti.

5. Quis est homo qui non fleret,
matrem Christi si vidéret
in tanto supplício?

6. Quis non posset contristári,
piam Matrem contemplári
doléntem cum Fílio?

7. Pro peccátis suae gentis
vidit Iesum in torméntis,
et flagéllis súbditum.

8. Vidit suum dulcem natum
moriéntem desolátum,
dum emíssit spíritum.

9. Eia Mater, fons amoris,
me sentíre vim dolóris
fac, ut tecum lúgeam.

10. Fac ut árdeat cor meum
in amándo Christum Deum,
ut sibi compláceam.

11. Sancta Mater, istud agas,
crucifíxi fige plagas,
corde meo válide.

12. Tui nati vulneráti,
tam dignáti pro me pati,
poenas mecum dívide.

13. Fac me vere tecum flere,
crucifíxo condolére,
donec ego vixero.

14. Iuxta crucem tecum stare,
ac me tibi sociáre
in planctu desídero.

15. Virgo vírginum praeclára,
mihi iam non sis amára:
fac me tecum plángere.

16. Fac ut portem Christi mortem,
passiónis fac me sortem,
et plagas recólere.

17. Fac me plagis vulnerári,
cruce hac inebriári,
et cruóre Fílii.

18. Flammis urar ne succénsus,
per te Virgo, sim defénsus
in die iudícii.

19. Fac me cruce custodíri,
morte Chrísti praemuníri,
confovéri grátia.

20. Quando corpus moriétur,
fac ut ánimae donétur
paradísi glória.