Äiti Teresan syntymästä 100 vuotta

Autuaan Teresa Kalkuttalaisen syntymästä on juuri tullut kuluneeksi 100 vuotta. Kalkutan äiti Teresana tunnettu hyväntekijä on laupeudentyöllään koskettanut monen sairaan, kärsivän ja epäuskoisen sydäntä ja tarjonnut heille toivoa ja lohdutusta. Seuraavan tekstin on kirjoittanut rakkauden lähetyssisarten Suomen yhteisön ylisisar Ann Marie. Se luettiin äiti Teresan muistojuhlassa Espoossa 26.8.

Rakkaat ystävät

Tänään kun olemme kokoontuneet viettämään rakkaan äiti Teresan syntymän 100-vuotispäivää, me ylennämme sydämemme Jumalan puoleen kiittäen ja ylistäen häntä siitä elämän lahjasta, jonka äiti Teresa sai. Hänen elämänsä oli täynnä rakkautta ja se täytti tehtävänsä, joka oli säteillä Jumalan valoa maailmaan. Hänen elämänsä oli todella ”jotakin kaunista Jumalalle”.

Rakas äitimme Teresa syntyi perjantaina 26. elokuuta 1910 Skopjessa Makedoniassa. Hänen vanhempansa olivat albanialaiset Nikola ja Drana Bojaxhiu ja hänen oma nimensä oli alkujaan Agnes Gonxha Bojaxhiu.

Autuaan Teresa Kalkuttalaisen syntymän satavuotisjuhlan viettäminen on sopiva hetki syventää ja uudistaa ja rikastuttaa hengellisyyttämme, sillä äiti Teresalle usko oli hänen elämänsä perusta, toivo oli sen käyttövoima ja rakkaus sen päämäärä.

Se perustui syvän ja järkkymättömän uskon varaan, koska autuas Teresa oli alusta asti vakuuttunut siitä, että hänen työnsä köyhien kanssa oli Jumalan työtä ja että se mitä hän teki jonkun ihmisen hyväksi, hän teki Jumalalle. Se perustui uskoon, että nälkäisiä ruokkiessaan hän ruokki Jumalaa, janoisille juotavaa antaessaan hän sammutti Jumalan janoa, alastomia vaatettaessaan hän puki arvokkuudella Jumalaa, antaessaan kodittomille kodin hän antoi suojan Jumalalle, sairaiden luona käydessään hän vieraili Jumalan luona, vanhoissa ja yksinäisissä, spitaalisissa ja aids-potilaissa ja kaikenlaisissa vangeissa hän kohtasi Jumalan ja oli heissä hänen ystävänsä ja lohduttajansa.

Autuaalle Teresa Kalkuttalaiselle jokainen ihminen oli Jumalan lapsi, jota kuului kunnioittaa ja rakastaa yhtä paljon kuin Jumalaa. Jokainen ihminen on Jumalan rakkauden ruumiillistuma riippumatta siitä, mistä hän tulee tai mihin uskontoon hän kuuluu. Ihonväri ja isänmaa ovat sivuseikka, oleellista on yhteinen veljeytemme, joka perustuu siihen, että Jumala on meidän yhteinen isämme. Aivan kuten sananlasku sanoo: lehmät ovat erivärisiä mutta niiden maito on aina valkoista. Äiti Teresalle ei ollut olemassa kastieroja tai eroa ihonvärin, uskonnon tai kansallisuuden perusteella.

Autuas Teresa lähti kotoaan 18-vuotiaana eroten äidistään, sisarestaan ja veljestään ja matkusti Irlantiin liittyäkseen Dublinin Rathfarnhamissa Loreton sisarten sääntökuntaan vuonna 1928. Siellä hän otti nimekseen Teresa. Hänet lähetettiin erään toisen sisaren kanssa Intiaan marraskuun 29. päivänä samana vuonna. He tulivat perille Kalkuttaan seuraavan vuoden loppiaisena. Siellä Teresa toimi opettajana Loreton sisarten ylläpitamässä bengalinkielisten lasten koulussa. Hän juurtui ja alkoi tuottaa hedelmää tuossa monien vastakohtaisuuksien kaupungissa, josta oli tullut inhimillisen kurjuuden tyyssija varsinkin Intian itsenäisyyteen tähtäävien taistelujen ja uskonnollisen jakautumisen tähden. Maan jakautuminen Intiaksi ja Pakistaniksi juuri uskontojen perusteella ja Intian itsenäistymistä 1947 seuranneet hirveät vaiheet lisäsivät kurjuutta. Miljoonat pakolaiset tulvivat ylikansoitettuun Kalkuttaan ja valloittivat jokaisen mahdollisen tyhjän tilan, kaupungin katukäytäviä ja pihoja myöten.

Inhimillinen kurjuus tiivistyi Kalkuttaan, se oli kaoottinen ja levoton suurkaupunki. Tällaisen kaupungin Jumala antoi äiti Teresalle, jotta hän muuttaisi sitä rakkaudellaan ja palvelemisellaan, minkä hän sitten teki niin täysin ja uskollisesti. Äiti Teresa lähti Loreton sisarten konventista ja avasi ensimmäisen slummissa toimivan koulun Kalkutan Motihjeelissa joulukuun 21. päivänä vuonna 1948. Myöhemmin Jumala näytti hänelle uusia Kalkutan kaltaisia paikkoja ja toisenlaisia vaikeita paikkoja eri puolilla maailmaa.

Äiti Teresalla oli tapana sanoa: ”Nykyajan pahin sairaus ei ole spitaali tai tuberkuloosi eikä edes aids, vaan tunne siitä, ettei kukaan tarvitse, kukaan ei välitä, kaikki hylkäävät.” Niinpä äiti Teresa sanoi: ”Kalkutta on kaikkialla, jos vain on silmät nähdä se.” Ja hän muistuttaa meille, että Kalkutta vai olla jopa kodeissamme, jos vain meillä on silmät nähdä ja sydän vastata, niin kuin hän vastasi, seuraten Jumalan kutsua. Jumalan kutsu on annettu vapaasti ja meillä on vapaus vastata siihen. Jos me opimme kasvavassa määrin palvelemaan kokosydämisesti ja vapaasti oman perheemme jäseniä, laskematta mitä se meille maksaa ja odottamatta palkkaa siitä, perheistämme tulee kotikirkkoja Jumalalle.

Rakas äitimme Teresa jätti tämän maailman ja lähti taivaalliseen kotiinsa syyskuun 5. päivänä 1997.

Nykyään hänen perustamaansa Rakkauden lähetyssisarten ja -veljien sääntökuntaan kuuluu noin 5400 sisarta ja 200 pappia ja veljeä, jotka työskentelevät kaikkialla maailmassa yhteensä 760 talossa 134 maassa.

Kiitämme jokaista teistä, jotka otatte osaa tähän rakkaan äiti Teresan 100-vuotijuhlan viettoon. Pyydämme hänen esirukouksiaan teistä jokaiselle, että saisitte osaksenne monia armolahjoja ja siunauksia Jumalalta, joka rakastaa meitä.

Siunatkoon Jumala teitä kaikkia.

Sisar Ann Marie MC

[Näin tervehtii meitä Rakkauden lähetyssisar Ann Marie, joka johtaa Kruununhaassa olevaa Helsingin yhteisöä.]

(Fides 09/2010)