Birgittalaissisaret juhlivat

Sunnuntaina 2.10. klo 10.30 vietetään Turun Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunnassa juhlamessu birgittalaissisarten sääntökunnan 100-vuotispäivän ja Turun birgittalaisluostarin 25-vuotispäivän johdosta. Alla on kaksi kirjoitusta, joissa kerrotaan juhlista.

Kaikkein pyhimmän Vapahtajan sääntökunta 100-vuotias ja Turun birgittalaissisaret 25-vuotiaita 8.9.2011

Birgittalaissääntökunnan perusti ruotsalainen pyhä Birgitta 1300-luvulla. Sääntökunta oli täysin kontemplatiivinen. Keskiajalla noin 70 birgittalaisluostaria toimi eri puolilla Eurooppaa. Ne olivat niin sanottuja kaksoisluostareita, mikä tarkoitti sitä, että jokaisessa luostarissa piti sääntöjen mukaan asua enintään 60 nunnaa ja heidän apunaan 13 pappia, 4 diakonia ja 8 maallikkoveljeä. Nunnilla ja munkeilla oli erilliset asuintilat yhteisen kirkon molemmin puolin. Luostarit jatkoivat toimintaansa 1600-luvulle saakka. Reformaation seurauksena monet luostarit lakkautettiin tai muutettiin pelkiksi nunnaluostareiksi. Jotkut keskiajalla perustetut luostarit ovat toimineet useita vuosisatoja ja siten säilyttäneet sääntökunnan karisman elävänä. Näistä luostareista viisi on edelleen toiminnassa meidän aikanamme.

Autuas äiti Maria Elisabeth Hesselblad (1870-1957) antoi birgittalaissääntökunnalle uutta elämää perustaessaan sille uuden haaran. Ruotsissa viettämänsä lapsuuden ja nuoruuden jälkeen hän työskenteli New Yorkissa sairaanhoitajana ja samalla tutustui katoliseen uskoon. Ensimmäisellä matkallaan Roomaan vuonna 1902 hän koki saavansa Jumalalta haasteellisen tehtävän elvyttää pyhän Birgitan sääntökunta. Elisabeth palasi New Yorkiin säilyttäen mielessään vaikutelman, jonka hän oli saanut käydessään pyhän Birgitan talossa.

Elisabethin ystävä isä Hagen tuli vakuuttuneeksi siitä, että aika oli kypsynyt: Elisabethin piti uskaltaa ottaa lopullinen askel ja lähteä uudelleen Roomaan jatkamaan Birgitan työtä. Niinpä Elisabeth maaliskuussa 1904 matkusti uudelleen Roomaan ihmeellisen luottamuksen ja rauhan tunteen vallassa. Hän saapui sinne maaliskuun 25. päivänä, Herran syntymän ilmoittamisen juhlana. Matkaseurana oli hänen veljensä Ture, johon hänen uskonsa ja kutsumuksensa olivat tehneet syvän vaikutuksen. Elisabeth kiirehti heti kertomaan perheelleen suuresta onnesta, jota hän tunsi päästyään perille ikävöimäänsä paikkaan, pyhän Birgitan taloon Piazza Farnesen vierelle. Hänen ilonsa kasvoi, kun hänet pian sen jälkeen, huhtikuun 14. päivänä 1904, otettiin katoliseen kirkkoon.

Tultuaan katolisen kirkon jäseneksi Elisabeth oli valmis ottamaan uuden askeleen Kristuksen seuraamisen tiellä ja jättämään maailman elääkseen Jumalalle pyhitettyä elämää silloisessa karmeliittaluostarissa. Ketkään muut eivät tienneet hänen ratkaisustaan kuin hänen veljensä ja isä Hagen, joka tunsi olevansa varma hänen kutsumuksestaan. Karmeliittojen johtajatar, äiti Hedvig, näytti olevan valmis ottamaan hänet vastaan pyhän Birgitan taloon, joka silloin oli karmeliittojen käytössä. Vaikeasti sairaana Elisabeth tuli Roomaan ja toivoi saavansa kuolla siinä talossa Piazza Farnesen laidalla, jossa myös pyhän Birgitan päivät olivat päättyneet. Siinä talossa hän aloitti luostarielämänsä noviisina, ja äiti Hedvig osoitti hänelle suurta hyväntahtoisuutta ja ymmärtämystä.

Elisabeth eli turvallista elämää pyhän Birgitan talossa, mutta hän ei olisi ollut tyytyväinen, jos hänen olisi täytynyt viettää loppuelämänsä rukoillen kaikessa rauhassa karmeliittayhteisön jäsenenä. Hän tahtoi kuolla tai elää pyhän Birgitan tyttärenä, käyttää birgittalaispukua ja tuoda sääntökunta takaisin Roomaan, tähän taloon, vaikka se silloin näytti mahdottomalta unelmalta. Hän saattoi ottaa vain ensimmäisen askeleen, pukeutua harmaaseen pukuun. Pyhän Sydämen juhlana 22.6.1906 hän lopulta antoi lupauksensa isä Hagenin edessä Pyhän Sydämen talon kappelissa pukeutuneena birgittalaisten harmaaseen asuun ja valkoiseen kruunuun, jossa oli viisi punaista täplää. Isä Hagen ja isä Brandi olivat toimineet yhdessä saadakseen Vatikaanilta erikoisluvan, että sisar Hes- selblad voisi käyttää pyhän Birgitan pukua antaessaan lupauksensa karmeliittojen luostarissa. Äiti Hedvigin hyväntahtoisuus ja kaukonäköinen viisaus tukivat Elisabethin toivomusta. Kun säädetty päivä koitti, Elisabethin unelma saattoi vihdoin toteutua. Hän kirjoitti isä Hagenille, joka oli äskettäin saapunut Roomaan, ja pyysi häntä viettämään messun ja siunaamaan puvun siinä huoneessa, jossa autuas äitimme pyhä Birgitta oli elänyt ja kuollut.

Samassa kappelissa Elisabeth vajaan kuukauden kuluttua antoi yksityisesti luostarilupauksensa pyhän Birgitan tyttärenä ja kiiruhti ilmoittamaan siitä Syon Abbeyn priorittarelle. Elisabeth tunsi nyt palavaa rakkautta pyhään Birgittaan, piti jatkuvasti yllä innostusta oman kotimaansa pyhimystä kohtaan ja kehitteli aktiivisesti suunnitelmaa tutustua kaikkiin eri puolilla Eurooppaa sijaitseviin birgittalaisluostareihin. Tämä vahva birgittalaisharrastus sai Elisabethin unelmoimaan luostarin perustamisesta Vadstenaan. Unelma alkoi toteutua 17 vuotta myöhemmin, kun birgittalaisten talo avattiin Djursholmissa. Lopullisesti unelma toteutui 29 vuotta myöhemmin, jolloin itse Vadstenan luostari heräsi eloon.

Uusi sääntökunta perustettiin vuonna 1911. Äiti Hesselbladilla oli toiveena erityisesti antaa uutta elämää Birgitan työlle, ja hän tahtoi sopeuttaa birgittalaissääntökunnan nykyajan vaatimuksiin. Tämä uusi haara poikkesi vanhoista birgittalaisluostareista siinä, että eri luostariyhteisöt ovat hallinnollisesti yhteydessä Rooman pääluostariin. Ankaraa klausuuria ei myöskään ole. Monien luostarien yhteydessä on nykyään vieraskoti toimeentulon lähteenä. Vieraskoti tarjoaa samalla mahdollisuuden apostoliseen toimintaan. Yksityisten ihmisten ohella se järjestää myös hengellisiä ja ekumeenisia tilaisuuksia. Intiassa ja Meksikossa sisaret osallistuvat myös kirkon lähetystyöhön.

Viime vuosina luostareiden lukumäärä on kasvanut. Tällä hetkellä birgittalaisluostareita on Euroopassa, Aasiassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa yhteensä 55. Sisaria on noin 700. Suomeen birgittalaissisaret tulivat 1986. Vuonna 2000 äiti Elisabeth julistettiin autuaaksi.

Birgittalaissisarten tärkein tehtävä on liturginen rukous ja pyhän alttarin sakramentin palvonta. Rukoilemme erityisesti myös paavin ja kirkon ykseyden puolesta. Ora et labora, rukoile ja tee työtä, on birgittalaisten tunnuslause. He muistavat Jeesuksen hartaan kaipauksen ja rukouksen, että kaikki häneen uskovat olisivat yhtä, eläisivät yhdessä laumassa ja yhden ainoan paimenen alaisina.

Tänä vuonna, kun vietämme birgittalaissisarten sääntökunnan 100-vuotisjuhlaa ja samalla sisarten Suomeen saapumisen 25-vuotisjuhlaa, haluamme kutsua kaikki kristityt kiittämään Jumalaa yhdessä meidän kanssamme. Kiitosmessua vietämme 2.10.2011 Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin kirkossa Turussa. Tervetuloa osallistumaan juhlaamme!

sisar Leena OSSS

Pyhimmän Vapahtajan sääntökunta 100 vuotta – birgittalaisluostari 25 vuotta Suomessa

Autuaan Maria Elisabeth Hesselbladin perustama Pyhimmän Vapahtajan sääntökunta viettää perustamisensa 100-vuotisjuhlaa Turussa 2.10.2011. Samaan aikaan vietetään birgittalaissisarten Suomeen saapumisen 25-vuotisjuhlaa.

Sääntökunnan uuden haaran perustaja Maria Elisabeth Hesselblad syntyi 4.6.1870 Fåglavikin kylässä Länsi-Götanmaalla. Köyhä 13-lapsinen perhe piti pientä kyläkauppaa. Isä kuoli varhain ja Maria alkoi auttaa perhettä toimeentulossa. Monet ruotsalaiset lähtivät tuohon aikaan Amerikkaan ja Mariakin innostui ajatuksesta: hän voisi omilla ansioillaan auttaa perhettä selviytymään. 17-vuotiaana hän astui laivaan ajatuksenaan palata takaisin, mutta elämällä ja Jumalalla oli muita suunnitelmia häntä varten. Koko elämänsä ajan Maria kantoi sydämessään kotona kokemaansa rakkautta omaan perheeseen ja kotimaahan. Hän oli saanut syntymälahjaksi myös ison annoksen rohkeutta ja lujaa tahtoa, jotka auttoivat häntä pääsemään päämääräänsä.

Amerikkaan saavuttuaan hän sairastui vaikeasti ja joutui sairaalaan. Hän kiinnostui sairaiden hoitamisesta ja aloitti parannuttuaan sairaanhoitajan opinnot. Katolilaisuudesta kiinnostumiseen antoi alkusysäyksenä erään naispotilaan ruusukko, rukousnauha. Myöhemmin hänestä tuli katolilainen, kun hän opiskelijatovereidensa kanssa tutustui kirkkoon.

Hän oli kerran unessa nähnyt ison talon, jonka oven kahta puolta olivat korkeat pylväät. Unensa talon hän löysi 1904 Piazza Farnesen varrelta Roomasta. Hän uskoi Jumalan ohjaavan häntä. Hän halusi asua tuossa pyhän Birgitan talossa, joka oli siihen aikaan karmeliittasisarten hallussa. Sisaret ottivat hänet vastaan ystävällisesti. Vaikeasta vatsasairaudesta kärsivä Maria oli ottanut tuolloin käyttöön nimen Elisabeth. Hän toipui sisarten luona ja alkoi toteuttaa suurta tehtäväänsä. 1906 Elisabeth sai birgittalaissisarten puvun ja antoi ensimmäiset lupaukset Syon Abbeyn luostarissa Englannissa. Hän tutustui myös muihin Euroopan vanhoihin birgittalaisluostareihin suunnitellessaan tulevaisuuttaan.

8.9.1911 äiti Elisabeth otti vastaan ensimmäiset postulanttinsa, kolme englantilaista tyttöä. Ryhmä sai asua Piazza Farnesen talossa, mutta pian heidän oli muutettava sieltä muualle. Sääntökunnan uusi haara sai virallisen kirkollisen vahvistuksen vuonna 1920. Uskon levittämisen kongregaatio antoi 1942 sääntökunnalle luvan käyttää vanhaa nimeä Ordo Sanctissimi Salvatoris. Paavi mainitsi, että äiti Elisabethin perustama luostari oli ”Pyhän Birgitan vanhan luostarin elävä haara” ja suoraa jatkoa vanhalle sääntökunnalle.

Äiti Elisabethin toive palata Ruotsiin oli pysynyt hänen mielessään. Jotta sääntökunta voisi toimia Ruotsissa, oli tehtävä joitakin muutoksia: oli perustettava sellainen nykyaikainen haara, joka ei noudattanut ankaraa paavillista klausuuria. Luostarin piti itse huolehtia toimeentulostaan, josta syystä sinne perustettaisiin vieraskoti. Heinäkuussa 1923 äiti Elisabeth osallistui Ruotsissa Vadstenassa järjestettyyn pyhän Birgitan kuoleman 550-vuotisjuhlaan. Luostariksi soveltuva talo löytyi Djursholmista Tukholmasta. Kaikki halukkaat uskontokunnasta tai kansallisuudesta riippumatta olivat tervetulleita tuohon levon ja hengellisen uudistumisen paikkaan.

Sinnikkään puurtamisen ja rukousten jälkeen sääntökunta onnistui saamaan 1931 uudelleen omistukseensa Piazza Farnesen varrella olevan talon, Casa di Santa Brigidan. 1932 uuteen haaraan kuului viisi luostaria, joista kaksi oli Roomassa, yksi Sveitsissä, yksi Englannissa ja yksi Ruotsissa. Äiti Elisabeth Hesselblad kuoli 24. huhtikuutta 1957. Paavi Johannes Paavali II julisti hänet autuaaksi 9.4.2000.

Kun Turun seurakunnan yhteydessä toiminut hollantilaisten sisarten ylläpitämä lastenkoti ja opiskelijakoti lopettivat toimintansa, piispa Paul Verschuren toivoi, että tyhjiksi jääneisiin tiloihin saataisiin birgittalaissisaria. Hän oli yhteydessä sääntökunnan pääluostariin Roomassa. Ehdotus otettiin siellä innostuneesti vastaan ja ensimmäiset sisaret saapuivat Turkuun heinäkuussa 1986. Sääntökunta aloitti toimintansa oltuaan Suomesta poissa yli 400 vuotta. Talo remontoitiin ja sen ja kirkon väliselle alueelle rakennettiin suuri Birgitta-sali. Vieraskotiin tuli tilaa 40 vieraalle. Vastaanotto Suomessa oli myönteinen ja sisarten saapuminen kiinnosti mediaa. Sisaret, joiden määrä lisääntyi vuoden kuluessa yhdeksään, aloittivat heti suomenkielen opinnot.

Luostarin tarkoituksena on vaalia Naantalin luostarin vanhaa perinnettä. Tärkeitä ovat säännölliset hetkipalvelukset, aktiivinen työnteko, kontemplatiivinen elämä ja Jumalan ylistäminen kaikkein pyhimmän sakramentin äärellä birgittalaisessa ora et labora -hengessä. Vieraskodissa sisaret tapaavat apostolaattinsa mukaisesti eri kansallisuuksia, uskonkäsityksiä ja mielipiteitä edustavia ihmisiä. He rukoilevat päivittäin ekumenian edistämiseksi ja pappiskutsumusten puolesta.

Saapumisvuonna perustettiin Turkuun yhdistys nimeltään Birgittalaissisarten ystävät ry., johon kuuluu jäseniä yli kirkkokuntarajojen. Yhdistyksen tarkoituksena on monin eri tavoin tukea luostarin toimintaa.

Luostari on alusta asti ottanut lämpimästi vastaan myös maallikot, jotka kokevat kutsumuksekseen birgittalaisen spiritualiteetin. Sitoutuneet maallikko-oblaatit (oblatum, lat. uhrilahja) osallistuvat yhteisön elämään velvollisuutena päivittäinen rukouselämä hetkirukouksineen. He tukevat luostarin toimintaa eri tavoin mahdollisuuksiensa mukaan.

Elina Grönlund
birgittalaissääntökunnan maallikko-oblaatti

Lue myös: