Eukaristia on perustava merkki kirkon sisäisestä ykseydestä

Fides 5/2007 s. 6:

Helsingin piispa Józef Wróbelin SCJ saarna krismamessussa 3.4.2007 Pyhän Henrikin katedraalissa

Rakkaat veljet pappeudessa!
Rakkaat sisaret ja veljet!

Pääsiäiseen valmistautuminen on edennyt viimeiseen vaiheeseensa. Kirkko tuo eteemme ne keskeiset tapahtumat, jotka liittyvät suoraan Jeesuksen Kristuksen pelastustyöhön. Tänä vuonna meitä johdattaa siinä paavi Benedictus XVI:n piispainsynodin jälkeinen apostolinen kehotuskirje ”Sacramentum caritatis”, joka antaa uusia ajatuksia eläessämme pyhää viikkoa.

Muistamme kuinka paavi Johannes Paavali II halusi vuoden 2005 piispainsynodin omistautuvan eukaristialle. Vähän aikaa sitten, 22. päivänä helmikuuta paavi Benedictus allekirjoitti synodin jälkeisen kehotuskirjeen ja se julkaistiin maaliskuun 15. päivänä. Tulee vielä monia tilaisuuksia, joissa tästä asiakirjasta voidaan puhua. Niin kuin jokainen Pyhän istuimen asiakirja, myös Sacramentum caritatis on hengellisen ajattelun runsas lähde, joka auttaa kristillisen spiritualiteetin syventämisessä. Siksi mainitsen joitakin sen ajatuksia tänä iltana.

Sacramentum caritatis –asiakirjan mukaan krismamessussa korostuu kirkon sisäinen ykseys. Juuri tänä päivänä, kun kaikki papit ja uskovat kokoontuvat yhteen piispan kanssa viettämään pyhää eukaristiaa, tämä ykseys tulee näkyväksi. Eukaristia on kirkon keskipisteessä ja se kokoaa kaikki sen jäsenet alttarin ääreen.

Kirkon sisäinen ykseys näkyy myös siinä että, eukaristian vieton yhteydessä vihitään pyhät öljyt: pyhä krisma, jota tarvitaan kasteen jälkeisessä voitelussa, vahvistuksen sakramentissa, piispan ja papin vihkimisessä kuin myös kirkkojen ja alttarien vihkimisessä. Messussa siunataan myös katekumeenien öljy ennen kastetta tapahtuvaa voitelua varten sekä öljy sairaidenvoitelua varten. Voidaan sanoa, että side, joka kaikilla uskovilla on Jeesukseen Kristukseen ja hänen kirkkoonsa, tulee näkyväksi tässä öljyjen vihkimisessä.

Eukaristia on siis perustava merkki kirkon sisäisestä ykseydestä. Siksi paavi Johannes Paavali II ja nyt myös paavi Benedictus uudessa asiakirjassaan korostavat, että eukaristia rakentaa kirkkoa. Ensin kaikki uskovat kootaan kasteen kautta kirkkoon. Ja sitten piispa, papit ja kaikki uskovat kootaan eukaristiassa sen alttarin ympärille, jolla Jeesus Kristus uhraa itsensä. Tässä uhrissa heidät kaikki ravitaan samasta Kristuksen ruumiista ja verestä. Sen kautta heistä tulee yksi ruumis. Samaa painottaa jo pyhä apostoli Paavali esimerkiksi kirjeessään korinttilaisille, kun hän sanoo: ”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen” (1. Kor. 12:27; myös Room. 12:5). Kirkko on Jeesuksen Kristuksen ruumis. Eukaristia on hänen ruumiinsa ja verensä. Siksi kirkon ja eukaristian välinen yhtäläisyys ei ole sattuma. Eukaristian merkitys kirkolle ja sen sisäiselle ykseydelle on korvaamaton ja aivan välttämätön. Ilman eukaristiaa ei ole olemassa kirkkoa sen varsinaisessa merkityksessä. Eukaristia ravitsee kirkkoa ja antaa sille todellisen elämän. Jeesus Kristus on kirkossaan todellisesti läsnä niin eukaristian kuin sanansakin kautta. Eukaristian kautta kirkko itse on elävä.

Todellisen eukaristian johdosta kirkko ei ole näyttämö eikä liturgia jokin näytelmä. Kirkossa ja eukaristiaa viettävän kirkon kautta monet ihmiset saavuttavat iankaikkisen pelastuksen; myös monet niistä, jotka eivät tunne Jeesusta Kristusta; ehkä myös jotkut niistä ihmisistä, jotka ovat jättäneet kirkon tai menettäneet uskonsa.

Rakkaat pappisveljet! Tässä yhteydessä emme saa unohtaa, että virkamme on ensisijaisesti sidottu eukaristian viettoon. Meillä on monia pastoraalisia tehtäviä, me vietämme muita sakramentteja, julistamme Jumalan sanaa ja johdamme seurakuntaa. Kuitenkin ensimmäinen tehtävämme on eukaristian vietto. Pappeus ei ole kirkollinen ammatti, vaan pappeus on sakramentaalinen palvelutehtävä. Siksi meidän on vietettävä eukaristiaa joka päivä, elleivät olosuhteet tee sitä mahdottomaksi.

Pidän tarpeellisena korostaa tänään tätä papillista velvollisuutta, koska jotkut teologit ovat jo pitkään antaneet aivan toisenlaista ja täysin virheellistä opetusta. He ovat väittäneet, ettei ole mitään syytä viettää eukaristiaa silloin, kun uskovat eivät osallistu siihen; ilman uskovia ei pidä viettää eukaristiaa, koska eukaristia on tarkoitettu uskovia varten.

Tuo viimeinen väite on tosi. Pyhä messu on tarkoitettu Jumalan kansan rakentumiseksi ja ikuiseksi autuudeksi. Eihän Jeesus Kristus kuollut vain niiden puolesta, jotka seisoivat ristin juurella Golgatalla. Hän antaa koko ihmiskunnalle mahdollisuuden pelastua. Samoin on pyhän messun kohdalla. Se on Jeesuksen Kristuksen uhri, jonka hän antoi koko kirkon puolesta. Koko kirkko on osallinen niistä hedelmistä, joiden lähde pyhä messu on. Eivät siis ainoastaan ne uskovat, jotka tiettynä hetkenä osallistuvat messun viettoon. Me uskomme, että pyhä messu on Jeesuksen Kristuksen ristillä antaman uhrin veretön läsnäolevaksi saattaminen. Siksi jokainen pyhä messu on Jeesuksen Kristuksen uhri: aina, kun sitä vietetään, vaikka pappi olisi yksin, se vietetään koko kirkon puolesta, se on tarkoitettu kaikkien ihmisten puolesta ja sen lahjat koituvat kaikkien ihmisten hyväksi.

Niin kirjoittaa myös paavi Benedictus: ”Kirkko, joka on Kristuksen morsian, on kutsuttu viettämään joka päivä eukaristista ateriaa, hänen muistokseen. Tällä tavalla kirkko tuo ihmisten historiaan sulhasensa pelastavan uhrin ja saattaa sen sakramentaalisesti läsnäolevaksi kaikissa kulttuureissa” (nro 12). Sitten paavi viittaa siihen, että eukaristia muuttaa ihmiset ja heidän kauttaan maailman. Eukaristiassa me emme ainoastaan ota vastaan Kristuksen ruumista, vaan meidät otetaan sisälle Jeesuksen Kristuksen persoonan ja pelastavan toiminnan dynamiikkaan. Näin maailma vähitellen eukaristian kautta muuttuu sellaiseksi kuin Jumala sen luomisessa halusi olevan (vrt. nro 11).

Rakkaat veljet pappeudessa! Me tiedämme, että Jeesus Kristus on ainoa Pelastaja. Meidän on kuitenkin aina muistettava, että pelastustyön toteutuminen ihmiskunnan historiassa on uskott u meidän käsiimme. Me kannamme käsissämme Jeesuksen Kristuksen uhria. Tämä uhri tulee läsnäolevaksi niiden sanojen kautta, jotka me lausumme leivän ja viinin ylle sakramentaalisessa konsekraatiossa.

Meidät papit on kutsuttu vahvistamaan ja syventämään papillista spiritualiteettiamme. Ja teidät, rakkaat sisaret ja veljet, on myös kutsuttu arvostamaan yhä enemmän eukaristian merkitystä omassa elämässänne ja kirkossa sekä rukoileman pappienne puolesta. Aamen.

+ Józef Wróbel SCJ
Helsingin piispa (2001-2008)

Sacramentum Caritatis > (englanniksi)