Fides 01/2011: Huolta ja iloa
Monella eri taholla myös kirkon ulkopuolella aina YK:n ylimpiä kerroksia myöten (ihmisoikeuskomissaari Navi Pillay 7.1.) on viime viikkoina kiinnitetty huomiota siihen, että väkivaltaisuudet ja viha uskonnollisia ryhmiä kohtaan näyttävät lisääntyneen eri puolilla maailmaa. Vääjäämättä näyttää vieläpä siltä, että vainotuin uskontokunta nykymaailmassa on kristinusko.
Jossakin päin maailmaa kristityksi tunnustautuminen voi johtaa kuolemaan, ainakin kristityksi kääntyminen. Toisaalla taas, ja tämä on enemmänkin länsimaailman ongelma, kristinuskon totuudesta kiinni pitäminen voi leimata ihmisen ahdasmieliseksi, fundamentalistiseksi ja jopa modernin yhteiskunnan viholliseksi. Ollaanko pian tilanteessa, jossa perinteiset kristilliset käsitykset on pidettävä visusti omana tietonaan, jotta voi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun? Väkivalta ei tässä tapauksessa ole laadultaan fyysistä mutta henkistä kylläkin.
Ei ole ihme, että niin paavi Benedictus kuin YK:n korkea edustajakin puolustavat lausunnoissaan voimakkaasti uskonnonvapautta ja vaativat uskonnollisten vähemmistöjen suojelua kaikkialla maailmassa. Tähän huoleen ja vaatimukseen on helppo yhtyä.
+ + +
Juuri näinä päivinä aloittaa Englannissa toimintansa ensimmäinen katolisen kirkon täyteen yhteyteen liittyvien entisten anglikaanisten kristittyjen oma hiippakunnan kaltainen rakenne, ordinariaatti. Kolme anglikaanipiispaa vihitään samalla katolisiksi papeiksi, ja arviolta kymmenet anglikaanipapit saavat vihkimyksen myöhemmin keväällä, mahdollisesti helluntaina.
Katolinen kirkko tarjoaa anglikaaniseen perinteeseen kiinnittyneille kristityille mahdollisuuden katolisen kirkon jäseninä rikastuttaa yleismaailmallista kirkkoa omien traditioidensa ja oman liturgisen elämänsä kautta. Ordinariaatin perustaminen on edennyt pitkälle myös Australiassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.
Iloitkaamme tästä tilaisuudesta, jonka kristittyjen ykseydestä suurta huolta kantava paavimme Benedictus on viisaudessaan tarjonnut, ja toivottakaamme kirkon uudet jäsenet sydämellisesti tervetulleiksi.
Marko Tervaportti
