Fides 04/2010: Elämän valmennuksessa
Ihailemme huippu-urheilijoita. Seuraamme innokkaasti heidän uraansa. Toivomme heille menestystä pitkäksi aikaa. Olemme ymmärtäväisiä, kun he selittävät meille, miksi he juuri nyt eivät onnistuneet pääsemään palkintopallille. Petymme hiukan, kun he vetäytyvät meidän mielestämme liian aikaisin kilpailuareenalta. Voimiensa ja kuntonsa avulla he tosin pääsevät pitkälle ja saavat paljon julkisuutta.
Mutta usein unohdetaan heidän valmentajansa. Nämä tekevät kovasti työtä valmennettaviensa ruumiillisen ja henkisen kunnon nostamiseksi ja huippukunnon saavuttamiseksi, jotta he tekisivät vaikka uuden maailmanennätyksen. Huippu-urheilijoilla on usein henkilökohtainen valmentaja, joka tekee sopivan harjoitusohjelman ja valvoo sen täsmällistä noudattamista. Hän antaa myös ohjeita ruokailua ja nukkumista varten ja pyrkii pitämään kaukana valmennettavastaan kaikki huolet, jotka voisivat pahasti vaikuttaa mestaruuden saavuttamistuloksiin. Valmentajien osuus – vilpitön palvelu – ei ole väheksyttävä. Usein he jäävät taka-alalle. Toisaalta heitä tuskin voidaan syyttää valmennettaviensa epäonnistumisista.
Paitsi urheilijoiden valmennusta nykyisin on kaikenlaisia muitakin valmennuskursseja ja konsulttitoimistoja millä alalla hyvänsä. Nämä neuvovat yleensä käyttämään entistä tehokkaammin olemassa olevia resursseja. On jopa itse elämän hallinnan valmennuskursseja, vertaisryhmiä ja henkilökohtaisia elämän valmentajia sen mukaan, mitä elämältä odotetaan.
Ilmeisesti nykyihmisellä on valtava tarve saada valistusta ja tukea elämän tiellä. Yhä voimakkaammin tajuamme, että emme enää tule toimeen yksin.
Me kristityt olemme aina tienneet sen, vaikka emme aina ole johdonmukaisesti toimineet tämän vakaumuksen mukaan. Tarvitsemme kirkkoa ja sen yhteisöelämän monipuolista apua. Tarvitsemme sen julistusta, että Jumala on meidän yhteinen Isämme taivaassa, ja hänen Poikansa meidän tiemme, totuutemme ja elämämme, sekä että Pyhä Henki on meidän hengellinen valmentajamme. Kolmiyhteinen Jumala auttaa meitä elämään täyttä elämää jo tässä ajassa ja kuolemamme jälkeen ikuisuudessa.
Ilmestyessään apostoleille ylösnousemuksen päivänä Vapahtaja toivoi heille Jumalan rauhaa, sitä sisäistä ja ulkoista rauhaa, joka syntyy syntien anteeksi saamisesta. Samalla hän puhalsi heitä kohti, niin kuin Jumala teki luodessaan ensimmäisen ihmisen, sanoen: ”Ottakaa Pyhä Henki”. Sillä tavalla heistä tuli niitä eläviä olentoja, jotka syntyvät ainoastaan Jumalan Hengestä. Sen jälkeen hän valtuutti apostolit antamaan Jumalan nimessä synnit anteeksi ja rakensi heidän kanssaan Jumalan uutta kansaa, omaa pyhää ja yksimielistä ruumistaan. Pyhän Hengen avulla hän on meidän uskollinen valmentajamme pyhiinvaellusmatkalla kohti hänen Isänsä ja meidän Isämme kotia.
Hän itse on käynyt läpi kaikki mahdolliset koettelemukset ja kiusaukset, jotka kuuluvat ihmisen elämään, mutta hän voitti ne Jumalan Hengellä. Samasta Hengestä hän on tahtonut tehdä meidät osallisiksi kirkossaan. Nyt hän käy meidän edellämme niin kuin se pilvipatsas, joka Vanhassa testamentissa opasti ja varjeli Israelin kansaa, kun se vaelsi erämaan halki kohti luvattua maata.
Milla tavalla meidän jumalallinen valmentajamme ilmaisee nyt itsensä ja saattaa meitä tässä ajassa? Monin eri tavoin, usein sellaisella tavalla ja sellaisessa tilanteessa, jossa emme odota sitä.
Vapahtaja voi käyttää ketä tahansa ja mitä paikkaa hyvänsä Pyhän Hengen avun, kehotusten ja lahjojen välineeksi. Se voi olla pienen lapsen kysymys, aviopuolison neuvo, köyhä, jonka tapaamme kadulla tai ohikulkija, joka hymyillen opastaa meitä oikealle tielle. Joskus hiljentyessämme kuulemme hänen suoraan puhuvan meille ja oivallemme niin kuin Vapahtajan äiti asioita, joita pitkään aikaan emme voineet ymmärtää.
Mutta Pyhä Henki ei ohjaa vain jokaista meistä erikseen, hän ohjaa myös meitä yhdessä muiden kirkon jäsenten kanssa, koko kirkkoa. Silloin hän auttaa meitä kasvamaan yhdeksi paitsi yhteydessä Jumalan kanssa myös toistemme kanssa. Tällöin hän tekee meistä myös sovituksen ja rauhan rakentajia ympäristössämme.
Maailmassa tarvitaan tiedemiehiä, opettajia, tutkijoita, virkamiehiä ja muita työntekijöitä kuten sosionomeja, terapeutteja ja sairaanhoitajia. Tarvitaan työntekijöitä, jotka viisaudella ja antaumuksella hoitavat meitä tässä ajassa. Mutta kaiken heidän antamansa elämän avun merkitys on suhteellinen. On otettava myös huomioon kaikkien hyvien antimien lahjoittaja, Jumala, jonka kuvaksi meidät ihmiset on luotu ja ihmeellisesti pelastettu. Pappien tehtävä on lähinnä huolehtia meistä yhdessä ylösnousseen Herramme kanssa, joka pitää meidät Jumalan Hengen elämän valmennuksessa. Tämä uusi elämä alkoi meissä, kun meidät kastettiin. Saavutamme sen tarkoituksen, kuin tulemme ikuisesti osallisiksi ylösnousseen Kristuksen kirkkaudesta.
isä Frans
