Fides 07/2010: Katekumenaatti
Tämän vuoden tammikuun alussa Pohjoismaiden katolisten hiippakuntien piispainkonferenssi julkaisi asiakirjan aikuiskatekeesista ja katolisen kirkon täyteen yhteyteen ottamisesta.
Yhteisessä paimenkirjeessään piispat korostivat katekumenaatin tärkeyttä sekä niille, jotka haluavat tulla kristityiksi jättämällä itsensä ja elämänsä Jeesuksen Kristuksen haltuun, että niille seurakunnille, joihin he liittyvät. Se on seurakuntalaisille suuri siunaus, mikäli uusien innostuneitten jäsenten tulo haastaa heitä tarkistamaan omaa uskonnollista elämäänsä ja ottamaan vastuuta tulijoiden kotiutumisesta omaan seurakuntaan. Saattamalla katekumeeneja kasteeseen he itsekin kasvavat kristittyinä. Piispat sanoivat kirjeessään, että katekumenaatin olemassaolo meidän seurakunnissamme on merkki siitä, että me otamme omassa ajassamme vakavasti Kristuksen lähetys- ja evankelioimiskäskyn ja haluamme osoittaa toisille kristillisen elämän rikkauden. He jopa sanoivat pontevasti sen olevan itsessään lähetystyötä.
Äsken, toukokuun alussa, tämä paimenkirje avautui minulle uudella tavalla, kun osallistuin Vivamossa Euroopan katekumenaatin eli EuroCatin kokoukseen. Tähän kongressiin osallistui edustajia 22:sta maasta. Runsaasti puolet heistä oli katolilaisia. Meidän piispamme Teemu – Suomen ekumeenisen neuvoston puheenjohtajana – avasi kokouksen ja ilmaisi ilonsa siitä, että EuroCat oli päässyt kerran Suomeenkin, ja jakoi eri kielille käännetyt kopiot Pohjoismaiden piispainkonferenssin katekumenaattia koskevista näkemyksistä.
Katekumenaatti koskee kristillisen elämän aloittamisvaihetta eli initiaatiota kristittynä elämiseen. Se on aikaa, jolloin ne ihmiset, joita Jumalan Henki on koskettanut ja kutsunut tulemaan lähemmäksi Jumalaa, voivat tutustua syvästi Kristukseen ja hänen osoittamaansa elämän tiehen ja valmistautua täydelliseen liittymiseen hänen ruumiiseensa, joka on kirkko. Vaikka Suomessa yleensä kastetaan vielä vähän aikuisia, niin (meillä vuosittain noin 10 henkilöä) todennäköisesti katekumenaatin tarve tulee edelleen kasvamaan.
Varsinainen katekumenaatti on kasteopetusta aikuisille, mutta käytännössä siihen kuuluu enemmän kuin vain tiedon välittäminen kristinuskosta. Jos se ei auttaisi katekumeeneja rakentamaan henkilökohtaista suhdetta kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, ja jos se ei kotiuttaisi heitä seurakuntaelämään, katekumenaatti ei saavuttaisi tarkoitustaan.
Vivamossa EuroCatin edustajat esittelivät raportit katekumenaatin kehityksestä omassa maassaan ja omissa kirkkokunnissaan. Keski- ja Itä-Euroopassa on monta ryhmää, jotka omistautuvat nimenomaan katekumenaattityöhön etupäässä niiden ulkomaalaisten hyväksi, jotka olivat siirtyneet maahan työn tai avioliiton kautta ja haluavat tulla kristityiksi. Mutta on myös niitä, jotka poliittisista syistä tai muista syistä eivät ole saaneet kastetta lapsena – esimerkiksi Unkarissa yli puolet ihmisistä ei ole kastettu, – ja he ovat jääneet vaille kristillistä kasvatusta! Sekä Ranskassa että Saksassa otetaan nykyisin vuosittain noin 3500 aikuista katolisen kirkon täyteen yhteyteen kasteen, ehtoollisen ja vahvistuksen sakramenttien kautta.
EuroCat on olemukseltaan ekumeeninen, koska juuri kasteeseen valmistautuminen on katekumenaatin tarkoitus. Nykyisin melkein kaikki kristilliset kirkot ja yhteisöt hyväksyvät toistensa kasteen. Tämä ei merkitse sitä, että olisi yhdentekevää, mihin kirkkokuntaan liittyy. Tämä on käännynnäisen oma valinta Pyhässä Hengessä.
Tällä tavalla kristityksi tuleminen ja kasvaminen eivät vahingoita sitä ykseyttä, johon jakautunut kristikunta pyrkii. Päinvastoin, se yhdistää kristityt keskenään lujasti Kristukseen, joka on yhteinen tie, totuus ja elämä koko kristikunnalle.
Kun kasteopetus tapahtuu näin, jokainen uusi jäsen rikastuttaa seurakuntaa ja kirkon elämää. Se voi herättää eloon ja uuteen uskoon myös niitä seurakuntalaisia, jotka ovat nukkuvia, niin että hekin innostuisivat Kristuksen seuraamisesta ja antaisivat myös omat lahjansa yhteiseen käyttöön seurakuntansa yhteiselämän ja toiminnan hyväksi.
Kirkkoonliittymispäätös on prosessi, joka vaatii aikaa. Se ei saisi olla pelkästään paperiasia. Miksi ei? Sen joka haluaa tulla kastetuksi, liittyä kirkkoon, on elettävä maailmassa, mutta hän ei saa enää olla tästä maailmasta. Hänen sydämensä on oltava taivaassa, mutta hänen päänsä ja jalkojensa on vielä toimittava tässä ajassa.
Sellainen muutos vaatii aikaa. On uudelleen ajateltava ja järjestettävä elämänmenoa, tavoitteita ja ihmissuhteita. Myös liittymisen jälkeen tarvitaan aikaa uusien näkemysten pohtimiseen ja omaksumiseen, elämäntapojen tarkistamiseen ja ennen muuta oppimiseen. Oikeastaan siltä, joka lähtee Kristuksen kanssa liikkeelle ja antautuu hänen henkensä, Pyhän Hengen opastukseen, ei koskaan lopu tunne käännynnäisenä olemisesta. Jokaisen kristityn on joka päivä luovuttava yhdestä ja toisesta asiasta, joka estää häntä Kristuksen seuraamisesta, jotta hän pääsisi lähemmäksi Jumalaa, joka haluaa olla yhteydessä kaikkien ihmisten kanssa. On kasvettava myös yhdeksi sieluksi ja mieleksi seurakunnan muiden jäsenten kanssa ja opittava työskentelemään ja elämään sovussa heidän kanssaan ja kestämään yhdessä uskon- ja muut koettelemukset.
Kristillinen elämä on Jumalan rakkauden mysteeri. Se rikastuttaa meitä koko elämämme ajan, jos pysymme ”on line” hänen kanssaan, joka kasteen sakramentissa on ottanut meidät oman perheensä jäseniksi.
isä Frans
