Fides 07/2010: Rippisalaisuus ei murru

Suomessa on käyty viime viikkoina keskustelua tarpeesta tehdä rajoituksia rippisalaisuuteen erityisesti alaikäisten hyväksikäyttötapauksissa. Puuttumatta muiden kirkkojen rippisalaisuuskäytäntöön voidaan todeta, ettei ole mitään sellaista syytä, joka edellyttäisi rippisalaisuuden murtamista katolisessa kirkossa.

Ripittäytymisessä ei ole kyse rikosten tunnustamisesta tai jonkinlaisesta rikollisen toiminnan hyväksyttämisestä kirkon ja Jumalan edessä, vaan aidosta katumuksesta kumpuavasta syntien tunnustamisesta ja nöyrästä tarpeesta saada tehdyt synnit anteeksi Jumalalta, lyhyesti sanottuna kääntymyksestä ja parannuksesta. Vihitty pappi toimii rippitilanteessa Jumalan nimessä eikä maallisena viranomaisena. Hän on antanut oman persoonansa Jumalan anteeksiantamuksen välineeksi eikä siten ole oikeutettu itse käyttämään ripissä kuulemaansa milloinkaan, minkäänlaisessa tarkoituksessa. ”Hänen tukee rakastaa totuutta, pitäytyä uskollisesti kirkon opetusvirkaan ja johdattaa ripittäytyjää kärsivällisesti kohti tervehtymistä ja täyttä kypsyyttä. Hänen tulee rukoilla ja tehdä parannusta ripittäytyjän puolesta ja uskoa hänet Herran laupeuden haltuun.” (KKK 1466)

Rippi-isänä toimiminen on korvaamattoman arvokas palvelu niin yksittäiselle ihmiselle kuin koko maailmalle. ”Se edellyttää hienotunteista ja kunnioittavaa suhtautumista ihmisiin, ja siksi kirkko julistaa, että jokainen rippiä kuunteleva pappi on ankarimman rangaistuksen uhalla velvoitettu pysymään ehdottomasti vaiti synneistä, joita ripittäytyneet ovat hänelle tunnustaneet. Hän ei saa myöskään käyttää tietoja, joita hän on ripissä saanut hänelle ripittäytyneiden elämästä. Tätä rippisalaisuutta, joka ei tunne minkäänlaisia poikkeuksia, kutsutaan ’sakramentaaliseksi sinetiksi’, sillä se, minkä ripittäytyvä uskoo papille, pysyy sakramentin ’sinetöimänä’.” (KKK 1467)

Rippi, jonka sinetti on murrettu, ei rohkaise ketään kertomaan synkimpiä salaisuuksiaan. Sen sijaan rippi, joka on sakramentin sinetin suojaama, voi helpottaa monia hyväksikäyttäjiäkin avautumaan edes jollekin ulkopuoliselle tekemistään tai suunnittelemistaan rikoksista. Se voi olla ainoa tilaisuus vaikuttaa hyväksikäyttäjään, saada hänet jopa vapaaehtoisesti ilmoittautumaan viranomaisille. Sen, jos minkä, luulisi olevan kaikkien yhteinen etu.

Rippisalaisuus tarjoaa suojan myös hyväksikäytön uhrille, joka luottavaisin mielin voi kääntyä papin puoleen, saada häneltä tukea ja neuvoa, miten toimia siinä tilanteessa.

Marko Tervaportti