Fides 11/2010: Katolisia katolilaisia
On myönnettävä, että joskus, tosin onneksi vain hyvin harvoin, tässä lehdessä pääsee läpi supisuomalaistenkin kirjoittamia tekstejä, joissa katoliseen uskoon ja kirkkoon liittyvään sanastoon on pujahtanut virheitä. Paljon useammin näitä virheitä näkyy ei-katolisissa julkaisuissa. Jokunen esimerkki ja huomio lienee paikallaan.
”Katolinen” on adjektiivi, ”katolilainen” substantiivi
Niin kuin Suomen kansalaiset ovat suomalaisia, katolisen (adjektiivi) kirkon jäsenet ovat katolilaisia (substantiivi). He eivät kuulu jonkun katolilaisen piispan vaan katolisen piispan johtamaan hiippakuntaan. Puhumattakaan siitä, että hiippakunta tai piispa olisi katollinen (uskokaa tai älkää, mutta tämä on yllättävän tavallinen virhe: Katollinen tiedotuskeskus saa postia lähes tulkoon viikottain).
Näin se siis menee:
- katolinen pappi, katolinen usko, katolinen koululainen
- Suomen katolilaiset mutta katoliset suomalaiset
Muita kielenkäytön kysymyksiä
Muita katolisen kielenkäytön erikoisuuksia on toki paljon, mutta tavallisimmin kysymykset ja ongelmat kohdistuvat seuraaviin:
Retretti on vanha katolisessa suomenkielessä käytetty sana. Sitä on turha korvata englanninkielestä omaksutulla uudissanalla retriitti.
Pyhien ihmisten nimen edessä käytettävä ”pyhä” tai ”autuas” kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Ei se ole erisnimi. Roomalaisessa martyrologiumissa eli pyhien luettelossa on tuhansien pyhien nimiä. Kirjan hakemistossa on palstakaupalla pyhiä Andreaksia, Ioanneksia, Marioita jne. Isolla kirjoittaminen vaikuttaa turhalta korostamiselta. Onhan meidät kuitenkin kaikki kutsuttu olemaan pyhiä, ja pyhyys voi ilmetä myös pienissä, arkipäiväisissä asioissa.
Isolla kirjoitetaan luonnollisesti kaikki tavalliset Pyhän Kolminaisuuden nimet: Isä, Poika ja Pyhä Henki sekä niiden johdannaiset. Toisaalta asiatekstissä ei tarvitse hän-pronominia kirjoittaa isolla silloinkaan, kun sillä tarkoitetaan Jumalaa. Vastaavasti kirkko kunnioittaa pyhää Jumalansynnyttäjää kirjoittamalla hänen nimensä ja tärkeimmät nimityksensä isolla alkukirjaimella: Neitsyt Maria, pyhä Jumalanäiti, myös pelkkä Neitsyt.
Meidän ei pidä kummeksua oman sanastomme käyttämistä. Ei maallisessa maailmassa ehkä ymmärretä, mitä tarkoitamme tabernaakkelilla, kommuuniolla, eukaristialla tai adoraatiolla, mutta silti ne ovat meille olennaisia sanoja, jotta voimme puhua uskostamme ja oppia tuntemaan uskoamme paremmin. Opetelkaamme itse tuntemaan sanastomme aarteita entistä paremmin – ei vain sanoina vaan myös sisällöllisesti –, niin kasvamme itsekin uskossamme ja opimme myös kertomaan uskostamme niille, jotka eivät sitä vielä tunne. Hyvä apu on Katolisen kirkon katekismus.
Marko Tervaportti
