Fides 2009/13: Krusifiksi pysyköön seinällä

Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin antoi tiistaina 3. marraskuuta päätöksen jutussa, jossa vastakkain olivat suomalaissyntyinen italian kansalainen Soile Lautsi ja Italian valtio. Lautsi oli vaatinut krusifikseja pois Italian kouluista. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan krusifiksit kouluissa ovat ihmisoikeuksien vastaisia ja ne pitää poistaa.

Eri puolilla maailmaa mutta erityisesti Italiassa päätös on herättänyt vastalauseiden aallon. Poliittisen kartan kaikilta suunnilta on kuultu voimakasta kritiikkiä. “Tässä herkässä asiassa terve ihmisjärki on jäänyt oikeuden jalkoihin.” “Olisi dramaattinen virhe tehdä Euroopasta paikka, joka olisi tyhjennetty kulttuurista, symboleista ja traditioista.” Italian valtio aikoo valittaa päätöksestä. ”Krusifiksit pysyvät koululuokkien seinillä”, sanotaan.

Pian päätöksen jälkeen myös pyhä isämme puuttui yleisaudienssillaan ilmiselvästi samaan aiheeseen esittämällä pyynnön: ”Rukoilkaamme, että kaikki ne, jotka haluavat tehdä työtä aidon humanismin ja Euroopan tulevaisuuden hyväksi, pystyisivät löytämään uudelleen, arvostamaan ja puolustamaan [Clunyn luostarin perustamisesta alkaneen hengellisen heräämisen jälkeisten] vuosisatojen kulttuurista ja uskonnollista perintöä.”

Elämme hyvin mielenkiintoisen väittelyn keskellä, johon meillä suomalaisilla on ikävä kyllä vain kaukainen näkökulma — meillähän krusifikseja ei ole näytillä. Keskustelun edetessä ei voi kuitenkaan välttyä kysymykseltä niistä perimmäisistä syistä, jotka krusifiksien vihaamisen taustalla ovat. Entä kuinka todellinen ongelma krusifiksi sinänsä on?

Kristinuskon symbolien kieltäminen lienee osa laajempaa pyrkimystä rakentaa yhteiskuntaa pohjiaan myöten uskonnottomista lähtökohdista käsin. Tällainen yhteiskunta voisi sitten myös ”vapautua” uskontojen moraalisesta holhouksesta ja tarjota siten tilaa erilaisille aatteille ja elämäntavoille. Suvaitsevaisuuden ja relativismin nimissä kaikki muu on mahdollista paitsi pysyvät uskon ja moraalin periaatteet.

Mikäli näin todella on, on kristittyjen ja kaikkien Jumalaan uskovien ihmisten noustava vastarintaan, jotta maailma ei ajautuisi erehdykseen. Uskommehan, että me elämme täällä Jumalan luomassa maailmassa Jumalan luomina olentoina. Ilman Jumalaa me emme olisi olemassa, ja siksi Jumalan sulkeminen pois yhteiskunnastamme on samaa kuin oman alkuperämme ja olemuksemme kieltämistä. Emmekä me niin voi tehdä.

Voidaksemme kehittää maatamme, maanosaamme ja maailmaamme me emme voi hylätä menneisyyttämme, niitä periaatteita, joiden varaan yhteiskuntamme on rakentunut, saatikka niitä arvoja ja ihanteita, jotka ovat elävöittäneet eurooppalaista kulttuuria ja sivistystä ja antaneet niille suunnan. Ilman krusifiksin ilmentämän kristinuskon ja siitä uskonsa ja voimansa ammentamien kristittyjen panosta tämän maanosan historia olisi hyvin toisenlainen. Ilman sitä panosta tämä maanosa olisi paljon köyhempi.

Marko Tervaportti