Fides 2010/12: Hawking: sodanjulistus luomisopille tai looginen katastrofi?

Monsignore Rudolf Larenzin lukijakirje:

Syyskuussa ilmestyi tunnetun brittiläisen Stephen Hawkingin kirja The Grand Design (Suuri suunnitelma), jossa 68-vuotias teoreettinen fyysikko ja kosmologi ottaa kantaa kysymykseen, tarvitaanko Luoja maailmankaikkeuden olemassaolon alkusyyksi. Suuri yleisö tuntee Hawkingin erityisesti hänellä vuonna 1963 todetun ASL-taudin takia. Sairaus on aiheuttanut hänelle lähes täydellisen liikuntakyvyttömyyden. Hawking toimi 1977 lähtien Cambridgen yliopiston professorina ja jäi eläkkeelle syksyllä 2009.

Jo vuonna 1988 Hawking lähestyi edellä mainittua kysymystä kirjassaan ”A Brief History of Time”, suomeksi ”Ajan lyhyt historia: Alkuräjähdyksestä mustiin aukkoihin”. Silloin hän arvioi, että jos tiede pystyisi selittämään maailmankaikkeuden syntymisen, ihmiset olisivat ymmärtäneet, miten Luoja ajattelee. Nyt hän väittää suoraan Luojan olevan täysin ylimääräinen: ”Jumalaa ei tarvittu alkuräjähdykseen” -otsikolla HS toisti Hawkingin viestin 2.9. ja ”Jumalalla ei ole sijaa maailman synnyssä” YLE totesi samana päivänä. Hawkingin mukaan ei tarvittu jumalallista sysäystä: ”Koska on olemassa painovoimalaki, universumi voi luoda itsensä ja todella luo itsensä tyhjästä. Spontaani luominen on syy siihen, että on olemassa jotakin eikä ei mitään, syy maailmankaikkeuden ja meidänkin olemassaoloomme.” – ”Jumala saattaa olla olemassa, mutta tiede pystyy selittämään maailmankaikkeuden ilman, että sen luojaa tarvitsee olla olemassa”, Hawking sanoi joitakin viikkoja sitten eräässä keskusteluohjelmassa Yhdysvalloissa. Jumala olisi korkeintaan joidenkuiden vanhoillisten ihmisten maailmankatsomuksen merkityksetön koriste. ”Tieteellinen kuvaus on täydellinen. Teologia on tarpeetonta”, Hawking sanoi samassa tilaisuudessa.

Onko mahdollista, että jokin luo itsensä eli antaa itselleen olemassaolon? Yksinkertainen, mutta syvällinen vastaus on, että se on mahdotonta. Jotta jotakin aiheutuisi, juuri sen aiheuttajan täytyy olla olemassa, koska se, mitä ei ole olemassa, ei voi aiheuttaa mitään. Toisaalta Hawking haluaa, että juuri tämän aiheuttajan täytyy olla samalla vailla olemassaoloa. Hawking väittää siis, että maailmankaikkeus on olemassa ja samalla ei ole olemassa (itseaiheuttamisensa suhteen). Mutta nämä ristiriidat rikkovat logiikan peruslakia vastaan ja niistä voi päätellä mitä tahansa, esimerkiksi sekä Luojan olemassaolon että hänen ei-olemassaolonsa. Niinpä se, mikä näytti olevan sodanjulistus luomisopille, paljastuu loogiseksi katastrofiksi.

Sen lisäksi Hawking joutuu yleisen erehdyksen uhriksi jättämällä huomioimatta sen, mihin monet hänen kollegansa ovat viitanneet. Näin hän osoittaa toisella tavalla kirjansa väitteen perusteettomaksi.

Mistä on kyse? Albert Einsteinin (1879-1955) mukaan kaikki teoriat fysiikassa ovat ”pelkkiä ihmisälyn keksintöjä”. Havainnot eivät vaikuta mitenkään teoreettisten käsitteiden muodostamiseen. Teoreettinen fyysikko Eugene Wigner (1902-1995) kirjoitti 1960, että “se ihme, että matematiikka on sopiva formuloimaan fysiikan lakeja, on uskomaton lahja, jota emme ymmärrä emmekä ansaitse”.

Seuraavat arvioinnit koskevat sananmukaisesti pelkästään kvanttiteoriaa, mutta ne paljastavat jonkin verran hallitsevaa henkistä ilmapiiriä. Amerikkalainen teoreettinen fyysikko Richard Feynman (1918-1988) kertoi opiskelijoilleen, että hänen mielestään ”voi turvallisesti sanoa, ettei kukaan ymmärrä kvanttimekaniikkaa. Älä ajattele enää ’Miten asiat voivat olla niin?’, koska et koskaan löydä vastausta. Ei kukaan voi tietää, miksi asiat ovat niin kuin ovat.” Englantilainen fyysikko ja matemaatikko Roger Penrose (s. 1931) kirjoittaa: “Kaksi faktaa kannustaa tämänhetkistä oppikirja-kvanttiteoriaa … Ensiksi teoria ja kokeet ovat ihmeellisesti sopusoinnussa toistensa kanssa, ja toiseksi teoria on yllättävän ja syvällisen kaunista. Sitä vastaan on ainoastaan se, että teoriassa ei ole mitään järkeä!” Nämä johtavat teoreettiset fyysikot siis tunnustavat eri tavalla, etteivät ymmärrä fysiikan itseymmärrystä ratkaisevassa asiassa. Siitä huolimatta teoreettiset fyysikot eivät epäröineet tehdä itseään yhä syvemmin riippuvaisiksi matematiikasta, kun he huomasivat, että se tuottaa menestystä menestyksen jälkeen. Ja menestyksen mukana tulee teknologiaa, josta syntyy taloudellista ja poliittista valtaa.

Jos oletetaan, että Hawking on ottanut hiljattain huomioon kollegojensa mielipiteet, hän puhunee kirjassaan pelkästään matemaattisista objekteista, vaikka ne ovat saaneet fysikaalisia nimiä kuten ’energia’, ’alkeishiukkanen’, ’massa’ jne. Jos oletetaan, että Hawking kuitenkin haluaa puhua todellisesta maailmasta matematiikan avulla, hän ei ilmeisesti ota huomioon toisin kuin monet kollegansa edellä mainittua fysiikan itseymmärryksen puutetta. Hän tarttuu pikemminkin teoreettisen fysiikan tähänastiseen menestykseen. Mutta puolitotuus on pahempi kuin valhe.

On korostettava, että ongelma ei sijaitse uskon ja fysiikan välillä, eikä myöskään filosofian ja fysiikan välillä, vaan itse fysiikassa. Joten uskon puolustus ei toteudu pelkästään viittaamalla loogisiin virheisiin fysiikan käytössä. Yhtä tarpeellista on fysiikan itseymmärryksen parantaminen tutkimalla tähän asti melko tuntematonta matematiikan ja todellisen maailman välistä sidettä. Tärkein kysymys saattaa olla, syntyvätkö fysiikassa matemaattisten teorioiden rakenteet todellisesta maailmasta vai päinvastoin fyysikon ajatusmaailmasta. Tämä on sekä uskoville että ei-uskoville fysiikan ja filosofian asiantuntijoille haastava tehtävä. Ei voi sulkea pois, että tämän ongelman tutkija löytää niin syvää viisautta, että ei-uskova tuntee itsensä motivoiduksi ryhtymään tämän viisauden alkusyyn etsintään. Joka tapauksessa uskova tutkija saa runsaasti todisteita psalmi 19:n alkusanoille: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.”

isä Rudolf Larenz
fysiikan tri