Fides 2010/12: Vihan hedelmiä

Lokakuun viimeisen päivän pommi-iskussa suuressa syyrialaiskatolisessa seurakuntakirkossa Bagdadissa kuoli viitisenkymmentä Irakin katolilaista. Saman verran messuun osallistujia haavoittui. Heillä ei ollut mitään tekemistä al-Qaida -terroristien kanssa, he eivät olleet uhkana kenellekään, he eivät ampuneet ketään eivätkä räjäyttäneet ketään. Ja kuitenkin väitetään, että kirkko oli tietyssä mielessä luonnollinen kohde islamin nimeen vannoville terroristeille, joille länsimaat, Yhdysvallat etunenässä, ovat vihan kohteita ja kristillisen uskon symboleita.

Terrorismin syvin olemus lienee siinä, ettei enää uskota hyvään, hyvän toteutumiseen maailmassa, ettei anneta hyvälle mahdollisuutta omassa elämässä. Monesti siihen voi olla ihan ymmärrettäviä syitä – ymmärrettäviä, mutta ei hyväksyttäviä. Epäoikeudenmukaisuudet, aineellisen tai henkisen itsemääräämisoikeuden riisto, väkivalta, ja myös ylpeys ja kateus johtavat ihmisen koston ja vihan kierteeseen, jota on vaikea katkaista.

Kuitenkin kirkkoon hyökkääminen on kerta kaikkiaan väärin. Se on väärin, koska kristinuskolla ei ollut todellisuudessa osaa eikä arpaa Irakin sodassa tai maan nykyisessä tilanteessa. Se on väärin, koska länsimaat eivät ole nimenomaisesti kristillisiä valtioita, pitäähän paavikin tarpeellisena niiden uudelleen evankelioimista. Hyökkääminen oli myös julmaa, koska kristinusko on todellinen rauhan uskonto – kirkot puhuvat todellakin ihmisarvon kunnioittamisesta kaikkialla, ne edistävät rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Mitä kirkkoon hyökkäämisellä sitten voi kuvitella saatavan aikaan? Huomiota – se on totta, olkoonkin, että esimerkiksi Suomessa media ohitti tapahtuneen pikku-uutisena. Vaikutusvaltaa – tuskin, sillä kukaan ei ole kiinnostunut neuvottelemaan sellaisen joukon kanssa, joka summittaisesti surmaa viattomia, rauhanomaisia siviilejä näiden osallistuessa jumalanpalvelukseen. Viime kädessä väkivallanteot vain vahvistavat niitä voimia, jotka tavalla tai toisella haluavat nujertaa terroristien pyrkimykset.

Al-Qaida -terroristien hyökkäys voidaan tulkita islamistien vihan osoitukseksi kristittyjä kohtaan. Samoin se on jälleen yksi osoitus siitä todellisesta uhkasta, joka kristittyjen yllä Irakissa on. Sadat tuhannet kristityt ovat viime vuosina joutuneet pakenemaan synnyinmaastaan, jättämään kotinsa ja sukulaisensa vain sen tähden, että he tunnustavat muuta uskoa kuin islamia.

Mitä me voimme tehdä vahvistaaksemme rauhanprosessia Irakissa ja tukeaksemme paremmin maan vanhaa kristillistä yhteisöä?

Marko Tervaportti