Fides 2010/13: Syntyvän elämän päivä
Paavi Benedictus viettää Pyhän Pietarin basilikassa ensimmäisen adventin aattona, siis lauantai-iltana 27.11. rukousvigilian kaiken syntyvän ihmiselämän puolesta. Pyhä isä on pyytänyt lisäksi, että kaikissa hiippakunnissa vietettäisiin vastaavanlaista jumalanpalvelusta, johon uskovat voisivat osallistua omissa seurakunnissaan, sääntökuntayhteisöissään sekä yhdistyksissään.
Vatikaanin liturgiakongregaatio on lähettänyt hiippakuntiin myös yleisluontoisia ohjeita siitä, miten tällainen rukousvigilia voitaisiin järjestää. Siihen ehdotetaan muun muassa vesperiä, ruusukkoa ja sakramentilla siunaamista sekä mariaanista kulkuetta.
On selvää, että eri puolilla maailmaa ja eri kokoisissa seurakunnissa tällainen vietto järjestetään kulloistenkin mahdollisuuksien mukaan. Vaatimattomimmassakin muodossa syntyvän ihmiselämän puolesta rukoileminen kirkossa yhdessä on tärkeä ajatus ja tehtävä nykymaailmassa.
Arkemme uutistulvaa täyttävistä suurista kohuista ja aikuisten itsekkäästä ja levottomasta maailmasta voimme kerrankin kääntää katseemme niihin pieniin ihmisenalkuihin, jotka eivät vielä edes ole saaneet omaa ääntään kuuluviin tässä maailmassa. He ovat äitiensä kohduissa kuitenkin jo päässeet osallisiksi suurimmasta lahjasta ja ihmeestä, joka kellekään on tarjolla: elämästä itsestään, olemassaolosta Kaikkivaltiaan rakkauden syleilyssä. Ja heillä on siihen kaikki oikeus.
Rukouksessa voimme hyvin muistaa sitä, että kerran myös Vapahtajamme Jeesus kasvoi ja kehittyi äitinsä Marian kohdussa. Siksi, tänä adventin aikana, kutsun kaikkia yhdessä kääntämään ajatuksemme ja mietteemme kohti syntyvän ihmiselämän ihmettä, sitä rauhan ja ilon, läheisyyden, huolenpidon ja välittämisen kohdetta, joka kohdun hiljaisuudesta huutaa meitä pitämään huolta toinen toisistamme.
Paavin päätös pyytää koko kirkkoa tällaiseen julkiseen rukoukseen syntyvän elämän puolesta on merkittävä osoitus kirkon kiinnostuksesta yhteiskunnan heikoimpia ja oikeudettomimpia jäseniä kohtaan. Osallistukaamme pyhän isän avaamaan ”projektiin” ja tehkäämme siitä omamme.
Marko Tervaportti
