Fides: Armahtavaisia kuten taivaallinen Isä
Kolumni – Fides 08/2009
Apostoli Paavalin syntymälle omistettu juhlavuosi on päättynyt. Vuoden aikana kirkko on viettänyt juhlallisesti hänen 2000 vuoden takaista syntymäänsä erityisesti Roomassa. Juhlaa on vietetty Rooman muurien ulkopuolella olevassa basilikassa, apostolin omassa nimikkokirkossa. Apostolin hauta on kirkon pääalttarin alla. Juhlavuoden yhteydessä ekumeeninen sivukappeli on otettu käyttöön basilikassa. Apostoli Paavalin kirjoitukset ja elämäntyö ovat olleet perustavanlaatuisia koko kristikunnan eri kirkkokunnille ja uskonnollisille yhteisöille. Ortodoksisen kirkon ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I tuli Konstantinopolista Roomaan viettäkseen yhdessä paavi Benedictus XVI:n kanssa basilikassa rukoushetkeä suuren ”pakanoiden apostolin” muistoksi.
Apostoli Paavalin ansio on pelastuksen sanoman tuominen Eurooppaan. Ilman hänen suurta lähetysintoaan kristinusko olisi jäänyt vain juutalaislahkoksi eikä olisi aikojen kuluessa juurtunut kansojen elämään. Vanhan testamentin profeettojen ennustama messiaaninen aika oli koittanut, kun Herramme Jeesus syntyi maailmaan Pyhästä Hengestä, Nasaretin Neitsyt Mariasta. Apostoli Paavali omisti elämänsä Messiaan tulon julistukseen. Hän opasti monia ihmisiä Euroopassa yhteyteen maailman Vapahtajan kanssa.
Apostoli Paavali syntyi Vähässä-Aasiassa juutalaisessa perheessä, mutta sai Jerusalemissa oikeauskoisen farisealaisen koulutuksen. Ennen kääntymistään hän vainosi kiihkeästi ensimmäisiä kristittyjä. Tästä huolimatta Vapahtaja valitsi hänet kolmanneksitoista apostolikseen. Hänelle annettiin tehtävä avata Jumalan valtakunnan ovet myös ympärileikkaamattomille kreikkalaisille ja Rooman keisarinkunnan muille alamaisille. Hän toimi ensin Syyriassa, myöhemmin Vähässä-Aasiassa, seuraavaksi Makedonian kautta Kreikassa ja lopuksi myös Roomassa.
Paavalin kääntymisen ratkaiseva hetki oli Damaskoksen tiellä Jeesuksen ilmestyminen hänelle kysyen ”miksi sinua vainoat minua?” Herran ilmestys antoi hänelle vahvan uskonnollisen vakaumuksen. Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus oli kansalleen luvattu Messias eli kreikaksi Kristus. Tällöin apostolissa vahvistui oikea kuva Jumalasta. Jumala on rakastunut kaikkiin ihmisiin ja haluaa heille pelkästään hyvää. Niin kuin hän itse kirjoitti omasta kutsumuksestaan: Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Minulle on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta. (2 Kor.5:14 ja Ef.3:7-9). Paavalin mielestä Jumala on rakkaudessaan ennenkuulumattoman armahtavainen.
Taivaallisen Isän maailmaan lähettämä Messias käyttäytyi ja toimi toisella tavalla kuin oli odotettu. Omassa elämässään, kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan hän oli tullut auttamaan meitä täyttämään Jumalan rakkauden kultaisen käskyn ja olemaan armahtavaisia niin kuin taivaallinen Isä on (Kol.3:12). Hän tuli kaikessa kaltaiseksemme, paitsi synnissä. Hän tuli kuoleman kautta haavoitetuksi, jotta me muuttuisimme hänen kaltaisikseen.
Paavalin sanoma otettiin varovaisesti ja epäilevästi vastaan kuten nykyisinkin. Sanoma on liian kaunis ollakseen totta. Lähetystyössään hän kohtasi paljon vastustusta diasporajuutalaisten taholta, joiden puolelle Paavali aina ensin kääntyi saapuessaan uuteen kaupunkiin. Kreikkalaiset mielellään vain keskustelivat elämän kysymyksistä, mutta eivät ottaneet apostolin sanoja sydämeensä tai muuttaneet omia mielipiteitään tai elämäntapojaan. Kummallakin ryhmällä oli omia varauksia ja esteitä, mikä on ihmillistä. Olihan Vapahtaja itse tuomittu syyttömänä kuolemaan. Juutalaiset pitivät jyrkästi kiinni omasta Mooseksen lain tulkinnastaan eivätkä ottaneet vakavasti profeettojen sanoja kärsivästä Herran palvelijasta, jonka haavojen kautta me olemme parantuneet ( Jes. 52:13- 53:12). Jälkimmäiset ”pakanat” tyytyivät mielellään omien jumaltensa taivaaseen, jossa jumalat riitelivät keskenään yhtä paljon kuin ihmiset eivätkä välittäneet maailman kohtalosta.
Paavalin Euroopassa perustamat yhteisöt kasvoivat yhtä mittaa ja vetivät jatkuvasti uusia ihmisiä luokseen niin kuin muuallakin muiden apostolien työn ansiosta.
Millaiset ihmiset siten iloitsivat Jumalan pelastuksen sanomasta? He olivat etupäässä tavallisia ihmisiä, erityisesti yhteiskunnan hylkäämiä ja oikeudettomia, kuten orjia ja köyhiä, naisia ja lapsia. Oli myös niitä, jotka kaipasivat jotakin muuta kuin ympäristössä hallitsevaa kuoleman kulttuuria. He oppivat tuntemaan Kristuksen rakkauden salaisuutta ja apostoli Paavalin kanssa ylistämään Jeesuksen Kristuksen ristiä (Gal.6:14). Tässä rakkauden koulussa meistäkin tulee armahtavaisia kuten taivaallinen Isä on.
isä Frans
