Fides: Kypsän ihmisen taju totuudesta
Kolumni – Fides 05/2009
On ymmärrettävissä, että lapsissa ei ole aivan selvää todellisuudentajua. He elävät osittain vielä mielikuvituksensa maailmassa. He tarvitsevat kasvamisen aikaa ja aikuisten apua oppiakseen tuntemaan elämän todellisuuden ja elämään siinä.
Mutta jos aikuisten todellisuudentaju olisi heikko tai vääristynyt heidän luulojensa tai pelkojensa tähden, kuka sitten voisi auttaa lapsia kasvamaan aikuisiksi. Yksin lain säätämä aikuistumisen ikä ei takaa vielä sitä, että ihminen on kypsynyt aikuiseksi. Tämä edellyttäisi totuudenmukaista itsetuntoa ja ylipäänsä seisomista jalat maassa ja pää taivaassa.
Mutta mikä on totuus? Jo Pontius Pilatus ei välittänyt totuudesta. Hänellä oli oma käsityksensä totuudesta, omia todellisuuden normeja. Siksi hän ei tunnistanut Jeesusta maailman kuninkaaksi. Hän pelkäsi Israelin kansan johtajia ja heidän manipuloimansa kansan huutoja. Omahyväiset ihmiset taas rakentavat itselleen Babylonin kaltaisia torneja. Rakentaessaan he ajavat vain omia illusioitaan ja syyttelevät toisia niiden toteuttamisen epäonnistumisesta. He eivät ota huomioon todellisuuden oikeita tunnusmerkkejä. Kolmas ryhmä ihmisiä on ikään kuin hemmoteltuja lapsia, jotka mököttävät kun omat halut eivät toteudu. He eivät erota omien halujensa kohteita elämän todellisuudesta.
Puutteellinen todellisuuden taju on vahingollista. Se estää elämästä tarkoituksenmukaisesti. Se ei rajoita vain ihmisen henkilökohtaisia elämän mahdollisuuksia, vaan myös hänen vastuuntuntoaan läheistensä kaikenpuolisesta hyvinvoinnista, jopa kansojen ja maailman rauhaisasta kehityksestä.
Koillis-Brasilian Olindan ja Recifen arkkipiispa Dom Helder Camara, joka eli viime vuosisadalla ja joka oli suuresti huolissaan maansa ja koko maailman köyhien kohtalosta, ilmaisi kerran ystävilleen toivonsa, että keksittäisiin pilleri, joka auttaisi ihmisiä näkemään maailman Jumalan valossa, sellaisena kuin Jumala on suunnitellut ja tarkoittanut sen. Tämän totuuspillerin pitäisi avata ihmisten korvat ja vaikuttaa heidän korviensa väliseen aivojenkemiaan. Silloin he ehkä oivaltaisivat totuuden kauneuden ja rikkauden. Samoin tämä pilleri voisi poistaa ihmisten sydämen itsekeskeisyyden ja uudistaisi heidän kykynsä rakastaa vilpittömästi ja rehellisesti itseään, lähimmäisiään ja Luojaansa .
On tehtävä ero totuuden ja niiden monien totuuksien välillä, joita eri ihmiset edustavat ja joskus kiihkeästi puolustavat. Kuitenkin vain itse totuus tekee meidät vapaiksi (Joh.8:32). Minua ihmetyttää, miksi jotkut niin pontevasti pitävät kiinni omista mielipiteistään ja tuomitsevat toisinajattelevat armottomasti ottamatta edes kunnollisesti selvää heidän varsinaisista aikomuksistaan ja pyrkimyksistään. Tuntuu siltä, että vedoten totuuteen he seuraavat vain aikansa ajatusmalleja ja tekevät omista mielipiteistään yleisesti noudatettavia normeja. Tietenkään emme voi odottaa sitä, että kaikki ihmiset hyväksyisivät aina meidän kirkkomme kristillistä opetusta, ohjeita ja strategiaa. Emmekä saa syyttää keitään, jotka eivät ole samaa mieltä meidän kanssamme, paitsi niitä, jotka vastoin parempaa tietoa estävät sen, että toisten hyvin perustellut näkemykset tulisivat tietoon ja että rakentavaa keskustelua syntyisi. Vain sillä tavalla löytyisi totuudenmukaisempia ratkaisuja erilaisille ongelmille.
Sosiaalinen arkkipiispa Dom Helder Camara oli mustamaalattu kommunistiseksi elämänsä aikana, koska hän uskoi oikeudenmukaisuuteen, kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuteen ja ihmisarvoon. Hän puhui jo 40 vuotta sitten samoista aiheista kuin äsken paavi Benedictus XVI Afrikan matkallaan, että köyhyys on suurin este maailman rauhalle. Medioissa selostettiin vain ne sanat, jotka eivät miellytä ”maailmaa”. Ne eivät myöskään antaneet paljon kunniaa kristilliselle lähetystyölle ja kirkkomme suurille ponnisteluille ja aikaansaamisille Afrikan kansojen kaikinpuolisen kehityksen hyväksi. On selvä, että me pyrimme tekemään sitä evankeliumin hengessä: edistämällä ihmisarvon mukaisia elämäntapoja ja asenteita, niin kuin kirkko on tehnyt perustamisestaan lähtien ensimmäisenä helluntaina. Toisaalta maailman pyrkimys ratkaista kaikki ongelmat pelkästään nykytekniikan tarjoamilla keinoilla, on merkki siitä, että ei tunneta ihmisen todellista olemusta eikä odoteta paljoa ihmisen henkisistä ja hengellisistä resursseista.
Esimerkiksi kirkon Afrikan nuorille opettama pidättyvyys ennen avioliittoa on vähentänyt tilastojen mukaan huomattavasti aidsin tartuntaa. Mutta tämä totuus ei ole vielä ylittänyt uutiskynnystä.
Arkkipiispa Dom Helder Camara ilmaisi eräässä kirjassaan oman näkemyksensä köyhien onnettomasta kohtalosta: heidän ongelmiensa ydin ei ole räjähdysmäinen syntyvyys, vaan ihmiskunnan räjähdysmäinen itsekeskeisyys ja hän lisäsi tähän vielä oman vakaumuksensa, että sinä päivinä, jolloin me onnistumme saamaan kontrolliin maailman epäoikeudenmukaisuuden rakenteet, näemme, että Jumala ei ole erehtynyt luomistyössään. On olemassa jokaiselle ihmiselle oma maapalsta ja kylliksi ruokaa!
isä Frans Voss SCJ
