Helsingin piispan paimenkirje paaston ajalle 2010

Rakkaat hiippakuntalaiset,

”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa” (2. Kor. 5:20). Näin apostoli Paavali kehottaa Korintin seurakuntalaisia ja samalla meitä kaikkia. Me tarvitsemme sovintoa Jumalan kanssa, hänen anteeksiantoaan synneillemme. Apostolin kehotus tuntuu varsinkin pääsäiseen valmistavan paaston aikana ajankohtaiselta.

Ennen suuria juhlia on kodeissa tavallista siivota ehkä vielä tarkemmin ja enemmän kuin muulloin, jotta juhlaa voitaisiin viettää todella iloisin mielin ja juhlavasti. Paaston ajan kutsu kääntymykseen edellyttää ihmisen sydämen puhdistamista. Pitemmän ajan kuluessa myös sydämeen pesiytyy helposti kaikenlaista likaa ja tahraa, josta on syytä päästä eroon. Siksi lause ”antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa” sopii valmistautumiseen pääsiäisjuhlaan, tiedämmehän, että vain Jumala rakkaudesta meitä kohtaan voi poistaa meistä väärät tekomme, sanamme, ajatuksemme ja laiminlyöntimme ja eheyttää meidät suhteessamme itseemme, lähimmäisiin ja itse Jumalaan.

On monenlaisia tapoja pyytää anteeksiantoa Jumalalta. Niitä on rukous, synnintunnustus messun alussa ja katumushartaus. Lisäksi jokainen lähimmäisen rakkauden teko, korvaus aiheutetusta vahingosta, sovinnon tekeminen ihmisten välillä, anteeksi antaminen lähimmäiselle ja anteeksi pyytäminen, herättävät Jumalan halun antaa anteeksi ja saavat aikaan sovinnon.

Mutta kirkollamme on tässä myös suurenmoinen armonväline: parannuksen sakramentti eli rippi. Se on tarkoitettu niille, jotka ovat syyllistyneet raskaaseen syntiin. Mutta ilman raskasta syyllisyyttäkin kaikkien tulee säännöllisin välein ottaa vastaan ripin sakramentti, ainakin kerran vuodessa ja mieluummin sitä useamminkin. Rippi antaa mahdollisuuden katua syntejä mainiten ne nimeltä. Näin ripittäytyjä voi ottaa etäisyyttä juuri hänen omaatuntoaan painaviin asioihin, lausumalla ne ääneen.

Tunnustusta tulee edeltää omantunnon tutkistelu ja katumuksen herättäminen kaikesta siitä mistä omatunto syyttää. Juuri katumus on edellytys Jumalan anteeksiannolle ja olennainen asia hedelmälliselle ripille.

Monesti ripittäytyminen ei ole helppoa. On myös elämäntilanteita, jolloin sakramentaalista rippiä ei ole mahdollista vastaanottaa, esimerkiksi niiden kohdalla, jotka ovat eronneet ja menneet uudelleen naimisiin. Tässäkin tapauksessa on kuitenkin mahdollisuus sielunhoidolliseen keskusteluun papin kanssa. Sen aikana voidaan rukoilla ja saada siunaus. Toivon sydämestäni, että tätä mahdollisuutta käytettäisiin paljon hyväksi.

Itse asiassa meillä kaikilla on vaikeuksia ripittäytymisen kanssa. Jotkut myöhemmällä iällä kirkkoon otetut ja ne jotka pitempään aikaan eivät ole ripittäytyneet valittavat itse rippitilanteen outoutta ja papin kohtaamista ripissä. Rohkaisen heitä lämpimästi kääntymään luottavaisin mielin rippi-isän puoleen, ottamaan tässä ratkaisevan askeleen, muistaen sitä, että jokainen vihitty pappi on velvollinen säilyttämään ehdottomasti rippisalaisuuden ja että lopulta ripissä on kyse armahtavan Vapahtajan kohtaamisesta. – Hyvä on myös muistaa, että luonnollisesti pappejakin koskee ripin sakramentti. Papit, piispat ja itse paavikin ripittäytyvät.

Useimmilla meistä on myös se inhimillinen vaikeus, ettemme mielellämme myönnä virheitämme, heikkouksiamme ja epäonnistumisiamme. Kaikki me asetamme mielellämme hyvät puolemme esille ja sen sijaan vaikenemme varjopuolistamme. Usein syytämme olosuhteita tai menneisyyden ongelmia synneistämme. Erityinen syyllisyyden torjunnan muoto on vierittää syy muille. Jo syntiinlankeemus kertomuksessa raamatun ensi lehdiltä saamme kuvauksen tästä inhimillisestä taipumuksestamme. Siinä Jumala kohtaa Edenin puutarhassa Adamin, joka on syyllistynyt Jumalan tahdon vastaiseen tekoon. Jumalan kysyessä häneltä, oliko hän syönyt kiellettyä hedelmää, Adam vastaa, että nainen, jonka Jumala oli hänelle antanut kumppaniksi, tarjosi sitä hänelle. Kun Jumala kääntyy vuorostaan Eevan puoleen, tämä vierittää syyn käärmeelle, joka petti hänet. Sekä Adam että Eeva torjuivat oman syyllisyytensä. Juuri näin tapahtuu yhä uudelleen sekä ihmisten yksityiselämässä, että yhteiskunnan julkisilla forumeilla. Ihmisillä on miltei voittamattomia esteitä myöntää: minä itse olen syyllinen.

Tuohon vilpittömyyteen oman syyllisyytemme suhteen Jumala kutsuu meitä. Ripissä voimme ikään kuin hylätä sen evankeliumissa kerrotun fariseuksen asenteen, joka fariseus temppelissä ylistää itseään Jumalan edessä. Sen sijaan saamme katsella totuudellisesti, ilman viattomuuden naamareita, omaa syyllisyyttä taaempana seisovan, katuvan publikaanin tavoin. (Vrt. Lk. 18:9-14) Rippituolissa saamme vapaasti olla syyllisiä ja myöntää sen ääneen.

Syntien anteeksianto ripin sakramentissa perustuu Kristuksen pelastustekoihin, Herran ristinkuolemaan ja hänen ylösnousemukseensa. Apostoli Paavali sanoo, että meitä vastaan kirjoitettu rikkomustemme velkakirja on naulittu ristille. (Vrt. Kol. 2:14).

Kohdatessaan opetuslapsensa ensimmäistä kertaa kuolemansa jälkeen, ylösnoussut Kristus sanoo heille: ”Rauha teille. Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksiannetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:21-23) Varhaiset kirkkoisät sanovat kauniisti, että ”syntien anteeksianto on noussut kuolleista”. – Ylösnoussut Herra antaa apostoleille valtuuden toimia hänen sijassaan päästäjinä synneistä. Apostolit ovat antaneet tämän saman valtuuden piispoille ja nämä jakavat tämän tehtävänsä papeille toimia rippi-isinä.

Rippi kertoo meille, että anteeksisaaminen, sovinto ja sydämen rauha voivat toteutua. Omantunnon taakkojen poisantaminen, uusi rohkeus, ilo, vapautus ja uusi elämän alku ovat mahdollisia. Usko, rakkaus ja kiitollisuus Jumalaa kohtaan voivat kasvaa ripin synninpäästöstä. Näin syyllisyydestäkin voi tulla ”felix culpa”, onnellinen syyllisyys. Pääsiäisyön ”Exsultet” –hymnissä, pääsiäiskynttilän ylistyksessä lauletaan: ”Miten välttämätön olikaan Adamin synti, joka Kristuksen kuoleman kautta pyyhittiin pois. Oi onnellinen syyllisyys, joka ansaitsi tällaisen Lunastajan!”

”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.”

Paaston aikana 2010

+Teemu Sippo SCJ
Helsingin piispa