Hiippakuntajuhlan messu tulee televisiosta – piispan saarna

Helsingin katolisen hiippakunnan ns. hiippakuntajuhlaa vietettiin tänä vuonna jälleen Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlapyhää lähinnä olevana lauantaina 13.8.2016. Juhlamessun vietti Helsingin piispa Teemu Sippo SCJ Lohjan keskiaikaisessa Pyhän Laurin kirkossa arviolta noin 700 uskovan läsnäollessa.

Juhlamessu televisioitiin ja se näytetään YLE TV1 -kanavalla sunnuntaina 21.8. klo 10-11 sekä YLE Areenassa 30 päivän ajan sen jälkeen.

Juhla jatkui hiippakunnan toimintakeskuksessa Stella Mariksessa lounaalla ja monipuolisella ohjelmalla, johon kuului mm. valokuvanäyttely, elokuva, nukketeatteriesitys ja isä Ryszard Misin SCJ pitämä esitelmä laupeuden riemuvuodesta. Sateinen sää ei juurikaan haitannut juhlatunnelmaa.

Paikalla oli myös kirjamyyntiä ja Katekeettisen keskuksen teltta, jossa oli nähtävänä ja ostettavissa paljon uuttakin materiaalia lapsille ja nuorille. Juhlan päätteeksi oli kulkue Neitsyt Marian patsaan luo.

Juhlamessun liturgiasta vastasi Turun seurakunta ja koko juhlapäivän erityisenä teemana oli ursuliinisisarten Suomeen palaamisen 40-vuotisjuhla. Kuvia juhlasta on nähtävissä myös täällä.

Piispa Teemun saarna on luettavissa alla.

KATT

———-

Saarna autuaan Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlana

Hiippakuntajuhla 13.8.2016 (Pyhän Laurin kirkko, Lohja)

Rakkaat kristityt!

Säveltäjä Franz Schubertilla on sinfonia, jota kutsutaan ”keskeneräiseksi”. Kukaan ei tiedä miksi Schubert ei säveltänyt tuota sinfoniaa loppuun asti, vaikka hän sen jälkeen sävelsi vielä suuria mestariteoksia. Myöhemmin kuitenkin yksi hänen oppilaistaan sävelsi sinfonian viimeisen osan. Tuo oppilas ei muiden Schubertin musiikin ystävien kanssa kestänyt sitä, että sinfonia olisi jäänyt torsoksi, jota koskaan ei voitaisi esittää kokonaisena.

Keskeneräistä on vaikea kestää. Kaikki me koemme tämän erilaisissa yhteyksissä, silloin tällöin jopa tuskallisesti. Kuten Franz Schubertin sinfoniasta, niin koko meidän maailmastamme puuttuu ylipäätään  lopullinen harmonia, joka kokoaisi kaiken yhteen todella yhtenäiseksi, lopulliseksi teokseksi. Vaikka monia asioita saatammekin korjata, maailmalla on keskeneräisyyden luonne, sillä kaiken kattava täyttymys puuttuu. Toisin kuin esim. Schubertin sinfonian kohdalla, ei ole ketään, joka voisi saada aikaan lopullisen harmonian tälle maailmalle, paitsi itse Luoja.

Tästä maailman tilasta apostoli Paavali kirjoittaa roomalaisille, että koko luomakunta huokaa katoavaisuuden alaisuudessa. Kuitenkin hän katsoo luottavaisesti Jumalan pelastavaan toimintaan. Jeesus nimitti tuota pelastusta, maailman täyttymystä, Jumalan valtakunnan tulemiseksi. Jeesus puhui siitä paljon ja opetti seuraajiaan rukoilemaan Isää: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.” Me kristityt luotamme tuon valtakunnan tulemiseen ja uskomme, että vastoin tämän maailman kaikkea epätäydellisyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, rauhattomuutta ja inhimillistä riittämättömyyttä, Jumalan oikeudenmukaisuus ja rauha tulevat kerran vallitsemaan. Maailma pelastuu, sillä Jumala saa sen aikaan. Vielä kuitenkin maailman todellisuus on aivan toisenlainen. Ei mikään ole täällä ehjää, ei mikään ole kokonaista, ei mikään loppuun saatettua.

Tässä on käsillä myös juhlapäivämme ajatus, nimittäin se, että Neitsyt Maria on ruumiineen ja sieluineen — siis kokonaan — otettu taivaaseen. Toisin sanoen, me tunnustamme sitä uskoa, että Maria joka synnytti maailmalle Vapahtajan, on saanut tämän maallisen elämänsä päätteeksi elämän täyttymyksen.  Hänet on otettu autuuteen.

Neitsyt Marian elämä on kuin Jumalan sinfonia, josta voimme sanoa: viimeinenkin osa on valmis, viimeinen akordi, lopullinen harmonia on saavutettu. Hänen koko maallinen elämänsä on sulautunut jo nyt Jumalan ikuisuuteen. Kaikki se, mitä Maria on ihmisenä, naisena, persoonana, on Jumalan luona. Jo ennen tämän suuren maailman täyttymystä hän on saanut oman täyttymyksensä. Hänet on otettu taivaan ihmeelliseen kirkkauteen.

Kirkon alkuajoista lähtien kristityt ovat uskoneet tähän. Jo kauan ennen paavi Pius XII vuonna 1950 julistamaa dogmia Marian taivaaseen ottamisesta, uskovat ovat kääntyneet huolissaan ja hädässään Neitsyt Marian puoleen. Juuri nuo esirukouspyynnöt ovat ilmausta uskosta siihen, että Neitsyt on jo taivaassa ja kuulee uskovien huokaukset. Lukemattomat ihmiset ovatkin kokeneen miten he ovat saaneet avun ja lohdutuksen kääntyessään Neitsyt Marian puoleen.

Me kutsumme häntä usein ”Laupeuden äidiksi”. Varmaankin tämä nimitys johtuu ennen muuta siitä, että Maria on synnyttänyt Jumalan Pojan, joka toi Jumalan laupeuden maailmaan. Onhan Jumalan nimi ”Laupeus”. Mutta ”Laupeuden äiti” -nimitys johtuu myös siitä, että Maria itse sai armon ja laupeuden Jumalalta, kun enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Terve Maria, armoitettu”.

Paavi Franciscus kirjoittaa meneillään olevana laupeuden riemuvuotena Neitsyt Mariasta: ”Maria varjeli sydämessään jumalallista laupeutta täydellisesti sopusoinnussa Poikansa Jeesuksen kanssa. Maria ylistää jumalan laupeutta iloitessaan siitä, että Jumala korottaa alhaiset ja ruokkii nälkäiset. Hänen ylistyslaulunsa Elisabetin talossa oli omistettu laupeudelle, joka ulottuu polvesta polveen.” (Jumalan nimi on laupeus)

Rakkaat kristityt, taivaallisessa täyttymyksessään meillä on Mariassa laupeuden äiti, joka kuulee meidänkin pyyntömme, sillä mekin olemme Jeesuksen opetuslapsina, hänen veljinään ja sisarinaan Marian lapsia — esikuvanamme opetuslapsi Johannes, jonka ristiinnaulittu Jeesus uskoi äidilleen. Maria kuulee pyyntömme ja antaa ne Jumalan sydämelle, Poikansa sydämelle.

Me ymmärrämme, että taivaaseen otettu Maria on toivon kuva meidän omasta tulevaisuudestamme ja koko tämän keskeneräisen maailman tulevaisuudesta. Meidän elämämme ei pääty kuoleman pimeyteen ja tyhjyyteen vaan Jumalan luo, jotta olisimme ainaisesti hänen kanssaan. Tästä Neitsyt Maria on meille merkkinä ja esikuvana. Hänen laillaan meidätkin vapautetaan kaikesta tämän maailman pelosta, kärsimyksestä ja keskeneräisyydestä ja viedään Jumalan kirkkauteen. Neitsyt Maria rukoilee tässäkin asiassa meidän puolestamme.

Neitsyt Maria on juhlapäivän prefaation mukaisesti ”vaeltavan kansan toivon perusta ja virvoituksen lähde”. Apostoli Paavalin sanoin meidän toivomme suuntautuu siihen, ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” 1. Kor. 2:9. Aamen.

+ Teemu Sippo SCJ

Helsingin piispa