Jeesuksen pikkusisaret 70 vuotta
Kädessäni on kukkakimppu, joka on koottu 70 erilaisesta kukasta. 8.9.2009 tahdon tuoda sen Neitsyt Marialle, koko maailman Valtiattarelle hänen syntymäjuhlapäivänään. Kukkakimppuni 70 kiitoskukkaa kokoaa yhteen 70 vuotta, jotka meidän sisarkuntamme, Jeesuksen pikkusisaret, on ollut olemassa. Jokainen kukka on täysin erilainen, erivärinen, erituoksuinen, mutta ne kaikki ovat yhdessä, kiitollisuuden sitomana kimppuna.
8.9.1939 Alger’ssa Magdeleine Hutin (1898-1989), joka tunnetaan nimellä Jeesuksen pikkusisar Magdeleine, antoi ensimmäiset luostarilupaukset, ja tätä päivää pidetään sisarkuntamme perustamispäivänä. Tämän päivän jälkeen pikkusisar Magdeleinelle avautui mahdollisuus lähteä Touggourtiin, Saharaan elämään islaminuskoisten paimentolaisten parissa ”Nasaretin elämää”.
Ratkaisevana oppaanaan hänellä oli ollut Charles de Foucauld (1858-1916). Tästä löydöstään hän kirjoittaa seuraavasti:
”Löysin lopultakin sellaisen elämänihanteen, josta olin uneksinut: siihen sisältyi evankeliumin mukainen elämä, täydellinen köyhyys, halu alemmuuteen ja ennen kaikkea rakkaus koko täyteydessään, rakkaus Jeesukseen…Olin varma, että Herra kutsuisi minut jonain päivänä yhdeksi niistä pikkusisarista, joita veli Charles oli paljon toivonut ja joiden yhteisön perustaja hän todella näytti olevan ’anomalla, uhrautumalla, kuolemalla ja ennen kaikkea Häntä rakastamalla’.”
Jeesuksen veljen Charlesin jälkiä seuraten pikkusisar Magdeleine viitoittaa pikkusisarille seurattavan tien:
”Sinulla on vain yksi Esikuva: Jeesus. Älä etsi muuta. Niin kuin Jeesus maallisen elämänsä aikana, ole kaikille kaikkea: arabi arabien joukossa, paimentolainen paimentolaisten joukossa, työläinen työläisten joukossa. Ennen kuin olet luostarisisar, ole ihminen ja kristitty sanan täydessä merkityksessä ja koko sen kauneudessa. Älä jättäydy syrjään, vaan paneudu syvällisesti ympäristösi elämään ja pyhitä se elämällä samalla tavoin, olemalla ystävällinen ja rakastava ja omistautumalla täysin toisten palvelemiseen.”
Katsellessani kukkakimppua, jonka tahdomme Neitsyt Marialle antaa, katseeni pysähtyy muutamaan kukkaan, joista tahdon kertoa Sinullekin ja samalla kutsun Sinut liittymään tähän kiitokseemme.
Kimpussa on rukouksen kukka. Rukouselämää me tahdomme elää keskellä ihmisjoukkoa tai matkalla tai myös menemällä ajoittain autiomaan hiljaisuuteen. Rukous on syvää, luottavaista keskustelua maailman Rakkaimman olennon kanssa. Rukous on Jumalan kasvojen etsimistä hiljaisessa palvontarukouksessa, Jumalan sanan kuuntelemisessa, yhteisissä hetkirukouksissa ja myös ihmisiä kohdatessamme.
Nyt erotan kimpussamme Betlehemin kukan. Jeesus syntyi Betlehemissä viattomana ja heikkona lapsena. Kappeleissamme on aina seimen Lapsi ojennetuin käsin ja lempeä hymy kasvoillaan. Voinko vastustaa Jumalan hellyyttä, toivoa, jonka hän tahtoo synnyttää jokaisen ihmisen sydämessä ?
Nasaretin elämän kukka on vahva ja paljon kertova. Niin kuin Jeesus eli kolmekymmentä vuotta Nasaretissa vaatimattomasti ihmisten keskellä, pienet sisaryhteisömme kautta maailman sijaitsevat siellä, missä tavalliset, usein hyvin vähäosaiset ihmiset elävät. Me jaamme heidän elin- ja työolonsa, heidän toivonsa ja kärsimyksensä, heidän pyrkimyksensä oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja iloon, yhä inhimillisempään elämään vuorovaikutteisessa ystävyydessä. Tavallisessa arjessa me saamme kohdata Jumalan.
Yhteisökukka on monisärmäinen ja aika yllättävä. Yhteisössä me otamme toisemme vastaan heikkouksinemme ja rajoituksinemme, rikastamme toisiamme lahjoillamme ja taipumuksillamme, aloitamme yhä uudelleen – tällaisia ovat rakennuskivet yhteisöillemme, jotka tahtovat olla avoimia myös muille ihmisille. Voimme olla lähtöisin eri maista, roduista, sosiaalisista taustoista, eri-ikäisiä, mutta tahdomme osaltamme rakentaa erilaisuuksista huolimatta Kristuksen toivomaa universaalista ykseyttä ja samalla osallistua siihen Kirkon elävänä soluna.
Yhteisömme kiitoksen kukkakimppua solmimassa
Jeesuksen pikkusisar Leila
http://www.jesuscaritas.info/jcd/fr/lsj
