Kaikkien pyhien juhla

Katolisen kirkon yleiskalenterissa kaikkien pyhien juhla on 1. marraskuuta ja kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivä (vainajien päivä) 2. marraskuuta. Helsingin katolisessa hiippakunnassa kaikkien pyhien juhlaa vietetään marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina, tänä vuonna 6.11., ja vainajien päivää sitä edeltävänä lauantaina eli päivänä, jota Suomessa yleisesti kutsutaan pyhäinpäiväksi.

Paavi Benedictus XVI muistutti kaikkien pyhien juhlan Angelus-rukouksessa 1. marraskuuta, että pyhyys on jokaisen kastetun alkuperäinen kutsumus. Uskontunnustuksessa tunnustamme uskovamme kirkon, joka on pyhä, ja pyhäin yhteyden, pyhien joukon, jonka suojelukseen meidät on uskottu kastepäivänämme. Kaikkien pyhien juhlana kunnioitamme juuri tätä lukemattomien pyhien yhteisöä. Pyhät osoittavat meille erilaisten elämänkohtaloidensa kautta monia erilaisia teitä pyhyyteen. Yhteistä kaikille näille on Kristuksen seuraaminen ja hänen kaltaisekseen tuleminen. Kaikista elämäntilanteista voi tulla, armon avulla, vaivaa nähden ja kestävyydellä, pyhittymisen teitä.

Kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivä auttaa meitä muistamaan poisnukkuneita rakkaitamme ja kaikkia sieluja, jotka ovat matkalla kohti elämän täyttymystä. Kristinuskon alkuajoista saakka kirkko on, tietoisena Kristuksen mystisen ruumiin yhteydestä, kunnioittanut vainajien muistoa ja rukoillut heidän puolestaan. ”Rukouksemme kuolleiden puolesta ei ainoastaan auta heitä, vaan voi tehdä heidän esirukouksensa meidän puolestamme vaikuttavammaksi” (Katolisen kirkon katekismus, 958). Tapa käydä vainajien päivänä hautausmaalla muistuttaa paitsi poisnukkuneista rakkaistamme, myös siitä, että olemme kaikki matkalla kohti kuolemanjälkeistä elämää.

KATT/VIS