Kuuriakardinaali sanoo sääntökuntien olevan kriisissä nykyajan kanssa

Jumalalle pyhitetyn elämän ja apostolisen elämän yhteisöjen kongregaation prefekti, kardinaali Franc Rodé on sanonut joidenkin sääntökuntien olevan kriisissä nykyajan kanssa. Kriisin ovat aiheuttaneet osaksi sekularistisen mielenlaadun omaksuminen ja perinteisten toimintatapojen hylkääminen.

Kardinaalin mukaan ongelmat ulottuvat syvemmälle kuin vain jyrkkään pudotukseen sääntökuntaveljien ja -sisarten lukumäärässä. ”Tiettyjen sääntökuntayhteisöjen kokema kriisi erityisesti Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa heijastelee syvempää kriisiä Euroopan ja Amerikan yhteiskunnissa. Kaikki tämä on kuivattanut ne lähteet, jotka vuosisatoja ovat ruokkineet Jumalalle vihittyä ja lähetystyöhön omistautunutta elämää kirkossa”, kardinaali sanoi puhuessaan Napolissa helmikuun alussa.

”Maallistunut kulttuuri on tunkeutunut joidenkin vihkiytyneiden ihmisten ja yhteisöjen mieliin ja sydämiin, ja se näkyy avautumisena modernisaatiolle ja tienä lähestyä tämän ajan maailmaa,” hän sanoi.

Kardinaali Rodé sanoi sääntökuntalaisten määrän vähentyneen jyrkästi Vatikaanin II kirkolliskokouksen jälkeen. Hän kuvasi sitä ”kokeilujen runsauden mutta vahvojen ja vakuuttavien tekojen puuttumisen” aikakaudeksi.

Jäsenkunnan vanhentuessa ja kutsumusten vähentyessä monet yhteisöt ovat kääntyneet ”ulkomaisten kutsumusten” puoleen Afrikassa, Intiassa ja Filippiineillä. Kardinaalin mielestä sääntökuntien pitää muistaa, että kutsumusten laatu on tärkeämpää kuin niiden määrä.
”Kriisin hetkellä on helppoa turvautua pettäviin ja tuhoisiin leikkauksiin tai yrittää madaltaa vihkiytyneen elämään pääsemisen kriteereitä ja tyypillisiä piirteitä ja alkuvaiheen kasvatusta tai pysyvää opetusta”, hän sanoi.

Missään tapauksessa ”suuret luvut eivät ole välttämättömiä” osoittamaan sääntökuntien pätevyyttä. Nykyään on paljon tärkeämpää, että ne ”pääsevät yli itsekeskeisyydestään, johon ne usein sulkeutuvat, ja avautuvat yhteisiin projekteihin muiden instituuttien, paikallisten kirkkojen ja uskovien maallikoiden kanssa”.

Kardinaali Rodé, 75-vuotias slovenialainen, johtaa Vatikaanin toimeenpanemaa visitaatiota naisten sääntökunnissa ja instituuteissa Yhdysvalloissa, jotta saataisiin selville, miksi niiden jäsenmäärät ovat laskeneet viimeisen 40 vuoden aikana ja millaista elämä niiden yhteisöissä on laadultaan.

Kardinaali Rodé sanoi Napolin arkkihiippakunnan järjestämässä sääntökuntaelämää käsitelleessä konferenssissa, että epäilemättä niiden on vaikeampaa löytää nykyään nuoria, jotka ovat halukkaita lähtemään pois tämän ajan pinnallisesta kulttuurista ja osoittaa kykyä sitoutumiseen ja uhrautumiseen. Ellei tätä käsitellä sääntökuntien kasvatusohjelmissa, yhteisöt tuottavat itselleen jäseniä, joilta puuttuu antaumusta ja jotka ovat vaarassa ajautua pois.

Haastetta ei kuitenkaan pitäisi nähdä vain jyrkän negatiivisesti. Nykyhetki voi auttaa sääntökuntia määrittelemään itsensä paremmin ”vaihtoehtoina vallitsevalle kulttuurille, joka on kuoleman, väkivallan ja hyväksikäytön kulttuuria,” ja tehdä selväksi, että heidän tehtävänsä on todistaa iloiten elämästä ja toivosta, joka perustuu Kristuksen esimerkkiin.

Apua tulossa

Vatikaanin radiolle antamassaan haastattelussa kardinaali Rodé totesi hiljattain, että hänen kongregaationsa valmistelee yhdessä liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaation kanssa asiakirjaa, joka käsittelee muun muassa sääntökuntalaisten liturgista kasvatusta.

Kardinaali Rodé totesi muun muassa näin: ”Jotkut ovat sitä mieltä, että sääntökuntiin kuuluvat miehet ja naiset rukoilevat liian vähän. Minä en tiedä sitä, enkä tiedä, onko se totta ja tietenkin toivon, ettei se olisi. Rukous tuottaa nykyään vaikeuksia, joita ei ehkä ennen ollut niin paljon, kun elämän rytmi oli inhimillisempää eikä ollut näin paljon stressiä ja melua. Ehkä silloin rukous, mietiskely, keskittyminen, ajatteleminen mielen ylentäminen Jumalan puoleen oli helpompaa. Nykyään meidän kiireisessä maailmassamme rukous on varmasti vaikeampaa. Meidän tulee tähdentää rukoilemisen ehdotonta välttämättömyyttä sääntökuntiin kuuluvien miesten ja naisten elämässä. Sen me haluamme tehdä valmistelemassamme asiakirjassa.”

”Sitten on toinenkin näkökulma. Kardinaali Canizaresin, liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaation prefektin idea on tehdä kongragaatioidemme yhteistyönä asiakirja sääntökuntiin kuuluvien liturgisesta kasvatuksesta. Myös tämä näyttää minusta hyvin tarpeelliselta, koska toisaalta on tiettyä tietämättömyyttä, liturgisen tiedon ja harjoituksen puutetta nuorissa sääntökuntalaisissa. Toisaalta esiintyy myös liturgista mielikuvitusta, joka aina ei osoita hyvää makua ja joka ei vastaa kirkon halua ja tahtoa eikä liturgian omaa henkeä. Sen tähden tarvitaan joitakin korjaavia toimenpiteitä. Tämä puoli on liturgiakongregaation vastuulla, ja yhdessä me teemme yhteisen kaksiosaisen asiakirjan rukouksesta ja liturgisesta kasvatuksesta. Molemmat osat ovat tarpeen, ja toivon niiden hyödyttävän sääntökuntalaisten hengellistä elämää.”

KATT/VIS/CNS