Lukukappaleet 14.4.2019 alkavalle viikolle

Pyhä viikko

14.4.2019 Herran kärsimisen palmusunnuntai – vuosi C

Ennen palmukulkuetta:

Evankeliumi (Luuk. 19:28-40)

Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”

Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.

Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!”

Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Messussa:

Ensimmäinen lukukappale (Jes. 50:4-7)

En kätkenyt kasvojani häväistyksiltä. Minä tiedän, etten jää häpeääni.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin. Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 22:8-9, 17-18a, 19-20, 23-24. – 2a)

Kertosäe:                           Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
pudistavat päätään ja ivaavat minua:
”Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä.
Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!” Kertosäe

Koirien lauma saartaa minut,
minut ympäröi vihamiesten piiri.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki. Kertosäe

He jakavat vaatteeni keskenään
ja heittävät puvustani arpaa.
Herra, älä ole niin kaukana!
Anna minulle voimaa, riennä avuksi! Kertosäe

Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni,
ylistän sinua seurakunnan keskellä.
Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä!
Jaakobin suku, kunnioita häntä,
palvele vavisten, Israelin kansa! Kertosäe

Toinen lukukappale (Fil. 2:6-11)

Hän alensi itsensä; sen tähden Jumala on korottanut hänet.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä filippiläisille.

Kristuksella Jeesuksella oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Säe ennen evankeliumia (Fil. 2:8-9)

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kristus oli meidän tähtemme kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Evankeliumi (Luuk. 22:14-23:56)

Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistoria.

+: Kristus, C (chronista): kertoja, S (synagoga): muut henkilöt

C     Luemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistorian Luukkaan mukaan. Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille:

+    ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.” 

C     Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi:

+     ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.”

C     Sitten hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:

+     ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”

C    Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi:

+      ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!”

C    Opetuslapset alkoivat kysellä toisiltaan, kuka heistä se saattaisi olla. Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille:

+     ”Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.

Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani. Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.

Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.”

C     Pietari sanoi hänelle:

S     ”Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin.”

C      Mutta Jeesus vastasi:

+      ”Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut.”

C      Jeesus sanoi opetuslapsille:

+     ”Kun lähetin teidät matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä mitään?”

C     He vastasivat:

S      ”Ei mitään.”

C       Silloin Jeesus sanoi:

+      ”Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan. Sillä tietäkää, että tämän kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: ’Hänet luettiin rikollisten joukkoon.’ Kaikki, mitä minusta on lausuttu, saa nyt täyttymyksensä.”

C      Opetuslapset sanoivat:

S      ”Herra, tässä on kaksi miekkaa.”

C       Hän vastasi:

+      ”Riittää.”

C      Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä. Tultuaan sinne Jeesus sanoi heille:

+      ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

C      Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili:

+       ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.”

C      Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin. Kun hän sitten nousi rukoilemasta ja tuli opetuslasten luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. Hän sanoi:

+     ”Mitä? Nukutteko te? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

C     Jeesuksen vielä puhuessa sinne tuli joukko miehiä, ja heidän oppaanaan oli Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta. Juudas tuli Jeesusta kohti antaakseen hänelle suudelman, mutta Jeesus sanoi hänelle:

+      ”Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?”

C      Kun Jeesuksen seuralaiset näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat:

S      ”Herra, iskemmekö miekalla?”

C      Yksi heistä iskikin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi. Mutta Jeesus sanoi:

+      ”Ei! Antakaa tämän tapahtua.”

C       Hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet. Sitten hän sanoi ylipapeille, temppelivartioston päälliköille ja kansan vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vangitsemaan:

+      ”Te olette lähteneet kuin rosvon kimppuun, miekat ja seipäät käsissä. Minä olen joka päivä ollut teidän keskellänne temppelissä, ettekä te ole kättänne kohottaneet minua vastaan. Mutta nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä valta.”

C      He vangitsivat Jeesuksen ja veivät hänet mukanaan ylipapin taloon. Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä. Keskelle pihaa sytytettiin nuotio, ja kun väki asettui sen ympärille, Pietari istuutui muiden joukkoon. Muuan palvelustyttö näki hänet istumassa tulen ääressä, katsoi häntä pitkään ja sanoi:

S      ”Tuokin oli sen miehen seurassa.”

C      Pietari kielsi:

S      ”Minäkö? Enhän edes tunne häntä.”

C      Vähän ajan kuluttua sanoi eräs mies hänet nähdessään:

S      ”Sinäkin olet sitä joukkoa.”

C       Mutta Pietari vastasi:

S      ”Erehdyt, en ole.”

C      Tunnin kuluttua vielä toinen mies väitti:

S      ”Kyllä tuokin varmasti oli sen miehen kanssa, onhan hän galilealainenkin.”

C      Mutta Pietari sanoi:

S      ”En käsitä, mistä puhut.”

C      Siinä samassa, hänen vielä puhuessaan, kukko lauloi. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: ”Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän meni ulos ja itki katkerasti. Miehet, joiden käsissä Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä. He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat:

S       ”Profetoi nyt! Kuka sinua löi?”

C      Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä. Kun päivä koitti, kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat neuvoston istuntoon. Jeesus tuotiin heidän eteensä, ja he sanoivat hänelle:

S      ”Jos olet Kristus, niin sano se meille.”

C       Hän vastasi:

+      ”Jos sen teille sanon, te ette usko. Ja jos jotakin kysyn, te ette vastaa. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella.”

C      Silloin he kaikki kysyivät:

S      ”Oletko sinä siis Jumalan Poika?”

C      Jeesus vastasi heille:

+      ”Itsepä te niin sanotte.”

C       Silloin he sanoivat:

S       ”Mitä me enää todisteita tarvitsemme! Mehän olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan.”

C      He lähtivät sieltä kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat:

S      ”Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Kristus, kuningas.”

C      Pilatus kysyi Jeesukselta:

S      ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”

C       Jeesus vastasi:

+       ”Sinä sen sanoit.”

C      Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle:

S      ”En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen.”

C      Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat:

S      ”Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti.”

C       Tämän kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen. Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta, hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo, sillä tämäkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.

Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti. Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo.

Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät; siihen saakka he olivat olleet vihoissa keskenään. Pilatus kutsui koolle ylipapit, hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille:

S      ”Te toitte tämän miehen minun eteeni väittäen häntä kansan villitsijäksi. Olen nyt teidän läsnä ollessanne kuulustellut häntä, mutta en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään, mistä te häntä syytätte. Ei liioin Herodes, sillä hän lähetti miehen takaisin meidän eteemme. Ei hän ole tehnyt mitään, mistä seuraisi kuolemantuomio. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan ensin olen antanut kurittaa häntä.”

C      Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi. Silloin kaikki huusivat yhteen ääneen:

S      ”Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!”

C      Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies. Pilatus vetosi uudestaan heihin, sillä hän halusi vapauttaa Jeesuksen. Mutta he huusivat vastaan:

S      ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!”

C      Pilatus sanoi heille kolmannen kerran:

S      ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hänet pitäisi tuomita kuolemaan. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan olen antanut kurittaa häntä.”

C      Mutta he eivät antaneet periksi vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi. Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa. Hän vapautti sen miehen, jonka he halusivat – miehen, joka oli vangittu mellakan ja murhan tähden – mutta Jeesuksen hän luovutti heidän valtaansa. Jeesusta lähdettiin viemään. Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon-nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.

Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi:

+     ”Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. Tulee aika, jolloin sanotaan: ’Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.’ Silloin ihmiset sanovat vuorille: ’Kaatukaa meidän päällemme’, ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät.’ Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!”

C      Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi:

+      ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”

C      Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa. Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat:

S      ”Muita hän kyllä on auttanut ‒ auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Kristus, Jumalan valittu.”

C      Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat:

S      ”Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.”

C      Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.” Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi:

S      ”Etkö sinä ole Kristus? Pelasta nyt itsesi ja meidät!”

C       Mutta toinen moitti häntä:

S      ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.”

C       Ja hän sanoi:

S      ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”

C      Jeesus vastasi:

+      ”Totisesti minä sanon sinulle: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

C       Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä:

+      ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.”

C      Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

(Tässä polvistutaan hetkeksi mietiskelemään.)

C       Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi:

S      ”Tämä mies oli todella vanhurskas.”

C       Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan.

Muuan neuvoston jäsen, Joosef, joka oli kotoisin juutalaisesta Arimatian kaupungista, ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä ja vanhurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa. Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään. Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa.

Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai lyhyempi muoto:

(Luuk. 23:1-49)

Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistoria.

C     Luemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistorian Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat lähtivät neuvoston istunnosta kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat:

S      ”Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Kristus, kuningas.”

C      Pilatus kysyi Jeesukselta:

S      ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”

C       Jeesus vastasi:

+       ”Sinä sen sanoit.”

C      Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle:

S       ”En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen.”

C       Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat:

S       ”Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti.”

C      Tämän kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen. Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta, hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo, sillä tämäkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.

Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti. Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo. Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät; siihen saakka he olivat olleet vihoissa keskenään. Pilatus kutsui koolle ylipapit, hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille:

S      ”Te toitte tämän miehen minun eteeni väittäen häntä kansan villitsijäksi. Olen nyt teidän läsnä ollessanne kuulustellut häntä, mutta en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään, mistä te häntä syytätte. Ei liioin Herodes, sillä hän lähetti miehen takaisin meidän eteemme. Ei hän ole tehnyt mitään, mistä seuraisi kuolemantuomio. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan ensin olen antanut kurittaa häntä.”

C      Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi. Silloin kaikki huusivat yhteen ääneen:

S      ”Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!”

C      Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies. Pilatus vetosi uudestaan heihin, sillä hän halusi vapauttaa Jeesuksen. Mutta he huusivat vastaan:

S      ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!”

C       Pilatus sanoi heille kolmannen kerran:

S      ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hänet pitäisi tuomita kuolemaan. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan olen antanut kurittaa häntä.”

C      Mutta he eivät antaneet periksi vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi. Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa. Hän vapautti sen miehen, jonka he halusivat ‒ miehen, joka oli vangittu mellakan ja murhan tähden ‒ mutta Jeesuksen hän luovutti heidän valtaansa. Jeesusta lähdettiin viemään. Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon- nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.

Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi:

+      ”Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. Tulee aika, jolloin sanotaan: ’Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.’ Silloin ihmiset sanovat vuorille: ’Kaatukaa meidän päällemme’, ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät.’ Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!”

C     Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi        rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi:

+     ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”

C      Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa. Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat:

S      ”Muita hän kyllä on auttanut ‒ auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Kristus, Jumalan valittu.”

C       Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat:

S      ”Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.”

C      Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten   kuningas.” Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi:

S      ”Etkö sinä ole Kristus? Pelasta nyt itsesi ja meidät!”

C      Mutta toinen moitti häntä:

S      ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.”

C      Ja hän sanoi:

S      ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”

C      Jeesus vastasi:

+      ”Totisesti minä sanon sinulle: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

C      Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä:

+      ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.”

C       Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

(Tässä polvistutaan hetkeksi mietiskelemään.)

C       Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi:

S      ”Tämä mies oli todella vanhurskas.”

C      Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

15.4.2019 ma pyhän viikon messu

Ensimmäinen lukukappale (Jes. 42:1-7)

Ei hän huuda, ei kuulu hänen äänensä kaduilla.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen. Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.

Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen: ”Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 27:1, 2, 3, 13-14. ‒ 1a)

Kertosäe:                            Herra on minun valoni ja pelastukseni.

Herra on minun valoni ja pelastukseni,
ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva,
ketä siis säikkyisin? Kertosäe

Kun vainoojat käyvät minua kohti
iskeäkseen hampaansa minuun,
he itse kaatuvat,
vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Kertosäe

Vaikka sotajoukko saartaisi minut,
sydämeni ei pelkäisi,
vaikka minua vastaan nousisi sota,
ei minulla olisi mitään hätää. Kertosäe

Minä uskon, että saan nähdä Herran hyvyyden
elävien maassa.
Luota Herraan!
Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan! Kertosäe

Säe ennen evankeliumia

Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus.
Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus.
Terve, kuninkaamme! Sinä yksin armahdat syntejämme.
Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus.

Evankeliumi (Joh. 12:1-11)

Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista. Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.

Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”

Betaniaan saapui suuri joukko juutalaisia, jotka olivat kuulleet Jeesuksen olevan siellä. He eivät tulleet ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista. Niinpä ylipapit päättivät tappaa myös Lasaruksen, koska monet juutalaiset hänen takiaan lähtivät Jeesuksen luo ja uskoivat häneen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

16.4.2019 ti pyhän viikon messu

Ensimmäinen lukukappale (Jes. 49:1-6)

Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Kuulkaa minua, kaukaiset rannat, kuunnelkaa, kansakunnat, jotka asutte etäällä! Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. Hän antoi minulle suun kuin terävän miekan, kätensä varjoon hän minut kätki, hän teroitti minut kuin nuolen, viineensä hän minut talletti. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani, Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni.” Minä sanoin: ”Turhan takia olen itseni uuvuttanut, tyhjään olen haaskannut voimani. Mutta onhan oikeuteni Herran kädessä, palkkani Jumalan huomassa.” Ja nyt sanoo Herra, hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen palauttaakseen Jaakobin luokseen ja kootakseen Israelin suojaansa ‒ olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani ‒ näin hän sanoo: ”Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet. Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 71:1-2, 3-4a, 5-6ab, 15+17. – vrt. 15)

Kertosäe:                            Minun suuni julistaa sinun pelastustasi, Herra.

Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut, vapahda minut!
Kuule minun pyyntöni ja auta minua. Kertosäe

Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta.
Sinä, joka tahdot pelastaa minut,
sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.
Jumala, pelasta minut pahojen käsistä. Kertosäe

Sinä olet minun toivoni, Herra,
Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
Syntymästäni saakka olet ollut tukeni,
siitä saakka kun kohdusta minut päästit. Kertosäe

Minun suuni julistaa vanhurskauttasi,
koko päivän sinun pelastustasi,
jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori,
ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi. Kertosäe

Säe ennen evankeliumia

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Terve, kuninkaamme, joka olet kuuliainen Isälle;
sinä menit ristiinnaulittavaksi kuin lempeä karitsa, jota teuraaksi viedään.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Evankeliumi (Joh. 13:21-33, 36-38)

Yksi teistä kavaltaa minut … ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Siihen aikaan, ollessaan aterialla opetuslastensa kanssa, Jeesus sanoi heille järkyttyneenä: ”Totisesti, totisesti: yksi teistä kavaltaa minut.” Opetuslapset katsoivat toisiaan ymmällään, tietämättä, ketä hän tarkoitti.

Yksi opetuslapsista, se jota Jeesus rakasti, oli aterialla hänen vieressään. Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti. Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi: ”Herra, kuka se on?” Jeesus vastasi: ”Se, jolle annan tämän leivänpalan.” Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä aiot, tee se pian!” Kukaan aterialla olevista ei ymmärtänyt, miksi Jeesus sanoi hänelle näin. Koska Juudaksella oli hallussaan yhteinen kukkaro, jotkut luulivat, että Jeesus oli käskenyt hänen ostaa jotakin juhlaa varten tai antaa almuja köyhille. Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö.

Kun Juudas oli mennyt, Jeesus sanoi: ”Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian. Lapseni, enää vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse.”

”Herra, minne sinä menet?” kysyi Simon Pietari. Jeesus vastasi: ”Minne minä menen, sinne et sinä nyt voi tulla minun kanssani, mutta myöhemmin kyllä tulet.” Pietari sanoi: ”Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi.” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

16.4.2019 ti katedraalissa illalla: krismamessu

Ensimmäinen lukukappale (Jes. 61:1-3a, 6a, 8b-9)

Herra on voidellut minut; hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman ja antamaan heille ilon öljyä.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Teitä kutsutaan Herran papeiksi ja sanotaan meidän Jumalamme palvelusväeksi.

Minä maksan kansalleni palkan oikeuden mukaan ja teen sen kanssa ikuisen liiton. Silloin sen siemen tunnetaan kansojen keskellä, sen jälkeläiset kansakuntien joukossa. Kaikki, jotka heidät näkevät, ymmärtävät, että Herra on siunannut tämän sukukunnan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 89:21-22, 25+27. – vrt. 2a)

Kertosäe:                            Minä laulan ja ylistän alati sinun armoasi, Herra.

”Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin
ja voidellut hänet pyhällä öljylläni.
Minun käteni on hänen tukenaan,
minun käsivarteni vahvistaa häntä.” Kertosäe

”Uskollisuuteni ja armoni ovat hänen kanssaan,
ja minun nimessäni kohoaa hänen mahtinsa sarvi.
Hän sanoo minulle: ’Sinä olet minun isäni,
olet Jumalani, turvakallioni.'” Kertosäe

Toinen lukukappale (Ilm. 1:5-8)

Hän on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, Isänsä, papeiksi.

Luemme Ilmestyskirjasta.

Armoa ja rauhaa teille Jeesukselta Kristukselta, luotettavalta todistajalta, joka on esikoisena noussut kuolleista ja on maailman kuninkaiden hallitsija! Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme, hänelle, joka on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, Isänsä, papeiksi, hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! Aamen. Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen. ”Minä olen A ja O, alku ja loppu”, sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Säe ennen evankeliumia (Jes. 61:1, Luuk. 4:18)

Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.
Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.
Herran henki on minun ylläni,
hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman.
Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.

Evankeliumi (Luuk. 4:16-21)

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

17.4.2019 ke pyhän viikon messu

Ensimmäinen lukukappale (Jes. 50:4-9a)

En kätkenyt kasvojani häväistyksiltä.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin. Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä.

Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni, sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni ‒ kuka voisi minua syyttää! Asettukaamme siis käymään oikeutta. Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan? Astukoon hän esiin! Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi?

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 69:8-10, 21-22, 31+33-34. – vrt. 14cb)

Kertosäe:         Herra, vastaa minulle suuressa hyvyydessäsi,
otollisella hetkellä.

Sinun takiasi olen joutunut häväistyksi,
häpeän puna peittää kasvoni.
Minusta on tullut vieras veljilleni,
äitini pojat eivät minua tunne.
Kiivaus sinun temppelisi puolesta on kuluttanut minut,
ja minuun sattuu niiden pilkka, jotka pilkkaavat sinua. Kertosäe

Häpeä on murtanut sydämeni,
minä olen käynyt heikoksi.
Turhaan minä odotin sääliä,
kukaan ei minua lohduttanut.
Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa,
janooni he juottivat etikkaa. Kertosäe

Minä ylistän lauluin Jumalan nimeä,
kunnioitan sitä kiitoksin.
Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat,
niiden sydän virvoittuu, jotka etsivät Jumalaa,
sillä Herra kuulee köyhien rukouksen
eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa. Kertosäe

Säe ennen evankeliumia

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Terve, kuninkaamme, joka olet kuuliainen Isälle;
sinä menit ristiinnaulittavaksi kuin lempeä karitsa, jota teuraaksi viedään.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Evankeliumi (Matt. 26:14-25)

Ihmisen Poika lähtee pois niin kuin kirjoituksissa sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Juudas Iskariot, meni ylipappien luo ja sanoi: ”Paljonko maksatte minulle, jos toimitan hänet teidän käsiinne?” He sopivat hänen kanssaan kolmestakymmenestä hopearahasta. Siitä lähtien hän etsi tilaisuutta kavaltaakseen Jeesuksen.

Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.'” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.

Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Pääsiäisen kolme pyhää päivää

18.4.2019 to KIIRASTORSTAIN ILTAMESSU EUKARISTIAN ASETTAMISEN MUISTOKSI

Ensimmäinen lukukappale (2. Moos. 12:1-8, 11-14)

Säädökset pääsiäisateriasta.

Luemme Toisesta Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille Egyptissä: ”Tämä kuukausi olkoon teille kuukausista ensimmäinen, aloittakaa siitä vuoden kuukaudet. Sanokaa Israelille: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti. Jos jonkun perhe on liian pieni syömään karitsaa kokonaan, hän ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan sen mukaan, montako tarvitaan karitsan syömiseen ja paljonko he jaksavat syödä. Eläimen tulee olla virheetön, vuoden vanha uros, ja se voi olla lammas tai vuohi. Kukin pitäköön sitä kuukauden neljänteentoista päivään saakka, ja jokainen Israelin yhteisöön kuuluva teurastakoon karitsansa iltahämärissä. Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään. Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa.

Syödessänne teillä tulee olla viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä, ja teidän on syötävä nopeasti. Näin vietetään pääsiäistä Herran kunniaksi. Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin maan ja surmaan Egyptin maan jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin. Tästä päivästä tulkoon teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana. Pitäkää tämä ikuisena säädöksenä sukupolvesta toiseen.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 116:12-13, 15+16bc, 17-18. – vrt. 1. Kor. 10:16)

Kertosäe:                           Siunauksen malja on osallisuus Kristuksen vereen.

Kuinka voisin maksaa Herralle
sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?
Minä kohotan pelastuksen maljan
ja huudan avukseni Herran nimeä. Kertosäe

Kallis on Herran silmissä
hänen pyhiensä kuolema.
Olen palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika.
Sinä olet katkaissut kahleeni. Kertosäe

Sinulle minä uhraan kiitosuhrin
ja huudan avukseni Herran nimeä.
Minä täytän lupaukseni Herralle
koko hänen kansansa nähden. Kertosäe

Toinen lukukappale (1. Kor. 11:23-26)

Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa.

Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Säe ennen evankeliumia (Joh. 13:34)

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Minä annan teille uuden käskyn, sanoo Herra:
Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Evankeliumi (Joh. 13:1-15)

Hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.

He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.

Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” Tähän Jeesus vastasi: ”Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

19.4.2019 pe PITKÄPERJANTAI, JUHLALLINEN JUMALANPALVELUS HERRAN KÄRSIMISEN MUISTOKSI

Paasto- ja abstinenssipäivä.

Ensimmäinen lukukappale (Jes. 52:13-53:12)

Meidän rikkomustemme tähden hänet oli lävistetty.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Katso, minun palvelijani menestyy: hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri. Ja kuitenkin monet järkyttyivät hänet nähdessään ‒ tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu. Mutta hän saattaa vielä ihmetyksiin kansat, hänet nähdessään kuninkaat mykistyvät, sillä sen, mitä heille ei koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä, mistä he eivät ikinä ole kuulleet, sen he saavat nyt kokea. Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?

Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.

Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä lyövän ja kurittavan, mutta meidän rikkomustemme tähden hänet oli lävistetty, meidän pahojen tekojemme tähden ruhjottu. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.

Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois ‒ kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansani rikkomusten tähden. Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.

Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa. Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 31:2+6, 12-13, 15-16, 17+25. ‒ Luuk. 23:46)

Kertosäe:                           Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.

Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!
Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. Kertosäe

Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan,
naapurit minua ivaavat, tuttavat karttavat.
Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan, kiertävät minut kaukaa.
Minut on unohdettu kuin olisin kuollut,
minut on hylätty kuin särkynyt ruukku. Kertosäe

Mutta minä turvaan sinuun, Herra,
ja sanon: ”Sinä olet minun Jumalani!”
Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.
Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille! Kertosäe

Katso jälleen palvelijasi puoleen,
pelasta minut armossasi.
Rohkaiskaa sydämenne, olkaa lujat,
kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Kertosäe

Toinen lukukappale (Hepr. 4:14-16, 5:7-9)

Hän oppi kuuliaisuuden ja hänestä tuli pelastuksen tuoja niille, jotka ovat hänelle kuuliaisia.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, koska meillä on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Säe ennen evankeliumia (Fil. 2:8-9)

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kristus oli meidän tähtemme kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Evankeliumi (Joh. 18:1-19:42)

Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistoria.

+: Kristus, C (chronista): kertoja, S (synagoga): muut henkilöt

C       Luemme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistorian Johanneksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus lähti opetuslapsineen Kidroninpuron toiselle puolen. Siellä oli puutarha, ja Jeesus ja opetuslapset menivät sinne. Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tunsi paikan, koska Jeesus oli monesti ollut siellä opetuslastensa kanssa. Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipapeilta ja fariseuksilta saamiaan miehiä, ja he menivät puutarhaan lyhdyt, soihdut ja aseet käsissään. Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti. Hän meni miehiä vastaan ja kysyi:

+       ”Ketä te etsitte?”

C       Miehet vastasivat:

S       ”Jeesusta, sitä nasaretilaista.”

C       Jeesus sanoi:

+       ”Minä se olen.”

C       Miesten joukossa oli myös Juudas, Jeesuksen kavaltaja. Kun Jeesus sanoi: ”Minä se olen”, he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan. Jeesus kysyi uudelleen:

+      ”Ketä te etsitte?”

C        He vastasivat:

S      ”Jeesus Nasaretilaista.”

C       Jeesus sanoi heille:

+      ”Johan minä sanoin, että se olen minä. Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä.”

C       Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: ”Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole antanut yhdenkään joutua hukkaan.” Simon Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan irti; palvelija oli nimeltään Malkos. Mutta Jeesus sanoi Pietarille:

+      ”Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?”

C       Sotilaat, joita komensi korkea upseeri, ja juutalaisten lähettämät miehet vangitsivat nyt Jeesuksen, panivat hänet köysiin ja veivät hänet ensiksi Hannaksen luo. Hannas oli senvuotisen ylipapin Kaifaksen appi. Juuri Kaifas oli antanut juutalaisille neuvon, että olisi parasta, jos yksi mies kuolisi koko kansan puolesta. Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan. Palvelustyttö sanoi Pietarille:

S       ”Et kai sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?”

C       Pietari vastasi:

S       ”En ole.”

C       Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä. Ylipappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. Jeesus vastasi:

+      ”Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään. Miksi sinä minulta kysyt? Kysy kuulijoiltani, mitä olen heille puhunut. He kyllä tietävät, mitä olen sanonut.”

C      Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi:

S       ”Noinko sinä vastaat ylipapille?”

C      Jeesus sanoi miehelle:

+      ”Jos puhuin väärin, osoita, mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?”

C      Hannas lähetti Jeesuksen köysissä ylipappi Kaifaksen luo. Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle:

S       ”Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?”

C       Pietari kielsi:

S       ”En ole.”

C      Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle:

S      ”Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan.”

C      Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko. Kaifaksen luota Jeesus vietiin maaherran palatsiin. Oli varhainen aamu. Juutalaiset eivät itse menneet palatsiin sisälle, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian. Niinpä Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi:

S       ”Mistä te syytätte tätä miestä?”

C        He vastasivat:

S       ”Jos hän ei olisi rikollinen, emme luovuttaisi häntä sinulle.”

C        Pilatus sanoi:

S      ”Pitäkää itse hänet ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan.”

C       Mutta juutalaiset sanoivat:

S       ”Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan.”

C      Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä:

S       ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”

C      Jeesus vastasi:

+       ”Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?”

C      Pilatus sanoi:

S      ”Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?”

C      Jeesus vastasi:

+      ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.”

C       Pilatus sanoi:

S      ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?”

C       Jeesus vastasi:

+      ”Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.”

C      Pilatus kysyi:

S      ”Mitä on totuus?”

C      Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille:

S      ”En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen. Tapana on, että minä pääsiäisjuhlan aikana teidän mieliksenne päästän vapaaksi yhden vangin. Tahdotteko, että vapautan juutalaisten kuninkaan?”

C       Silloin he alkoivat huutaa:

S      ”Ei häntä! Päästä Barabbas!”

C      ‒ Barabbas oli rosvo. Nyt Pilatus käski ruoskia Jeesuksen. Sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan. Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat:

S       ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas”,

C       ja läimäyttivät häntä kasvoihin. Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille:

S      ”Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen.”

C       Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi:

S       ”Katso: ihminen!”

C       Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan:

S      ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!”

C      Pilatus sanoi heille:

S       ”Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään.”

C      Juutalaiset vastasivat:

S       ”Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika.”

C       Tämän kuullessaan Pilatus kävi yhä levottomammaksi. Hän meni takaisin palatsiin ja kysyi Jeesukselta:

S       ”Mistä sinä olet lähtöisin?”

C      Mutta Jeesus ei vastannut hänelle. Pilatus sanoi:

S      ”Etkö puhu, vaikka minä kysyn? Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?”

C      Jeesus vastasi:

+       ”Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut.”

C       Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. Mutta juutalaiset huusivat:

S      ”Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan.”

C      Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata. Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille:

S       ”Tässä on teidän kuninkaanne.”

C      Juutalaiset huusivat:

S      ”Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!”

C      Pilatus sanoi heille:

S       ”Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?”

C      Mutta ylipapit vastasivat:

S       ”Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari.”

C       Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle:

S       ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.'”

C       Pilatus vastasi:

S       ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.”

C      Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen:

S      ”Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.”

C      Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: ”He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa.” Juuri näin sotilaat tekivät.

Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen:

+      ”Nainen, tämä on poikasi!”

C       Sitten hän sanoi opetuslapselle:

+       ”Tämä on äitisi!”

C      Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä. Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi:

+      ”Minun on jano.”

C      Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi:

+       ”Se on täytetty.”

C       Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

(Tässä polvistutaan hetkeksi mietiskelemään.)

C      Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: ”Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta.” Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: ”He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.”

Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas. Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa mirhan ja aaloen seosta. Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa. Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

20.4.2019 la pyhä lauantai

PYHÄN PÄÄSIÄISYÖN VIGILIA

Pääsiäisvigiliaan kuuluu yhdeksän lukukappaletta: seitsemän Vanhasta testamentista ja kaksi Uudesta testamentista. Jos pastoraaliset syyt niin vaativat, lukukappaleiden määrää voidaan vähentää. Vanhasta testamentista on kuitenkin luettava vähintään kolme ja vaikeimmissakin tapauksissa vähintään kaksi lukukappaletta ennen epistolaa ja evankeliumia. Koskaan ei saa jättää pois kolmatta lukukappaletta, joka kertoo Punaisen meren ylityksestä (2. Moos. 14:15-15:1).

Ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 1:1-2:2)

Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Jumala sanoi: ”Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan.” Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

Jumala sanoi: ”Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin.” Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumala sanoi: ”Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä.” Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

Jumala sanoi: ”Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle.” Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.

Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla.”  Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.” Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.

Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.” Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai lyhyempi muoto:

(1. Moos. 1:1, 26-31a)

Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 104:1-2a, 5-6, 10+12, 13-14, 24+35c. – vrt. 30)

Kertosäe:                           Lähetä Henkesi, Herra, ja uudista maan kasvot.

Ylistä Herraa, minun sieluni!
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
valo ympäröi sinut kuin viitta. Kertosäe

Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan,
ja vedet lepäsivät vuorten yllä. Kertosäe

Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla. Kertosäe

Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta. Kertosäe

Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Ylistä Herraa, minun sieluni! Kertosäe

tai:

(Ps. 33:4-5, 6-7, 12-13, 20+22. ‒ 5b)

Kertosäe:                           Maa on täynnä Herran armoa.

Herran sana on tosi ja varma.
Hän on uskollinen ja osoittaa sen teoissaan.
Hän rakastaa oikeutta ja vanhurskautta,
maa on täynnä Herran armoa. Kertosäe

Herra on sanallaan luonut taivaat,
suunsa henkäyksellä tähtien joukot.
Kuin leiliin hän on koonnut merien vedet
ja varastoihinsa syvyyden virrat. Kertosäe

Onnellinen se kansa, jonka Jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on valinnut perinnöksi itselleen.
Taivaastaan Herra katsoo meitä,
hän näkee kaikki ihmislapset. Kertosäe

Meidän sielumme odottaa Herraa,
hän on meidän apumme ja kilpemme.
Herra, tulkoon armosi meidän yllemme,
niin kuin me panemme toivomme sinuun. Kertosäe

Toinen lukukappale (1. Moos. 22:1-18)

Patriarkkamme Abrahamin uhri.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”

Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä. Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa. Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Ja Abraham sanoi: ”Niin, poikani?” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.

Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta edes ainoaa poikaasi.” Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Abraham antoi sille paikalle nimeksi ”Herra katsoo”. Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan ”Herrankatsomavuoresta”.

Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. Sinun jälkeläisissäsi tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai lyhyempi muoto:

(1. Moos. 22:1-2, 9a, 10-13, 15-18)

Patriarkkamme Abrahamin uhri.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”

Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta edes ainoaa poikaasi.” Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.

Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. Sinun jälkeläisissäsi tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 16:5+8, 9-10, 11. ‒ 1)

Kertosäe:                   Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.

Herra, sinä olet minun perintöosani ja maljani,
sinun kädessäsi on minun arpani.
Minä pidän aina edessäni Herran.
Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. Kertosäe

Minun sydämeni iloitsee, sieluni riemuitsee,
minun ruumiini lepää turvassa.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,
et anna pyhäsi nähdä kuolemaa. Kertosäe

Sinä osoitat minulle elämän tien,
sinun kasvojesi edessä on ehtymätön ilo,
sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. Kertosäe

Kolmas lukukappale (2. Moos. 14:15-15:1)

Israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin.

Luemme Toisesta Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi sinä huudat minua avuksi? Käske israelilaisten lähteä liikkeelle. Kohota sauvasi, ojenna kätesi merta kohti ja halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin. Minä kovetan egyptiläisten sydämet, niin että he lähtevät teidän peräänne. Ja se, mitä tapahtuu faraolle ja koko hänen sotajoukolleen, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille, todistaa minun suuruuttani. Kun minun suuruuteni näkyy siinä, mitä faraolle, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille tapahtuu, silloin egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra.”

Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toistaan.

Sitten Mooses kohotti kätensä merta kohti, ja Herra pani meren väistymään syrjään nostamalla ankaran itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin hän muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia, ja kun israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, vedet olivat muurina kummallakin puolen. Egyptiläiset lähtivät takaa-ajoon, ja faraon kaikki hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen seurasivat israelilaisten perässä keskelle merta. Mutta aamuyöstä Herra katsoi tuli- ja pilvipatsaasta egyptiläisiin päin ja saattoi heidän joukkonsa sekasortoon. Hän antoi heidän vaunujensa pyörien juuttua kiinni, niin että ajaminen kävi vaikeaksi. Silloin egyptiläiset sanoivat: ”Meidän on lähdettävä pakoon! Herra sotii israelilaisten puolella meitä vastaan!”

Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi merta kohti, niin vedet palaavat egyptiläisten, heidän sotavaunujensa ja heidän vaunumiestensä päälle.” Mooses ojensi kätensä merta kohti, ja aamunkoitteessa meri palasi entiselle paikalleen. Se tuli pakenevia egyptiläisiä vastaan, ja Herra pyyhkäisi heidät meren aaltojen sekaan. Vedet palasivat ja peittivät vaunut ajajineen, faraon koko sotajoukon, joka oli seurannut israelilaisia mereen, eikä heistä jäänyt henkiin ainoatakaan. Mutta israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, ja vedet olivat muurina heidän kummallakin puolellaan.

Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin Egyptin käsistä, ja israelilaiset saivat nähdä egyptiläisten makaavan kuolleina meren rannalla. Ja kun israelilaiset näkivät, miten Herran käsi oli lyönyt Egyptin, he pelkäsivät Herraa ja uskoivat häneen ja hänen palvelijaansa Moosekseen.

Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun:

Vuoropsalmi (2. Moos. 15:1-2, 3-4, 5-6, 17-18. ‒ 1a)

Kertosäe:             Laulakaamme ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri.

Minä laulan ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri:
hevoset ja miehet hän mereen suisti!
Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut.
Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän,
minun isieni Jumala, hänen kunniaansa minä laulan. Kertosäe

Herra on soturi, Herra on hänen nimensä.
Faraon vaunut ja sotajoukot hän syöksi mereen,
vaunusoturien valiot hukkuivat Kaislamereen. Kertosäe

Syvyydet peittivät heidät, he painuivat pohjaan kuin kivi.
Sinun oikea kätesi, Herra, ihmeellinen voimassaan,
sinun oikea kätesi, Herra, musertaa vihollisen. Kertosäe

Sinä viet heidät perille, annat heidän juurtua omaan maahasi,
vuorelle, jolle teit asumuksesi, Herra,
sinun pyhäkköösi, jonka kätesi ovat perustaneet.
Herra on kuningas aina ja ikuisesti! Kertosäe

Neljäs lukukappale (Jes. 54:5-14)

Herra, sinun lunastajasi, armahtaa sinua, hänen uskollisuutensa on ikuinen.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Nyt sinun aviomiehesi on hän, joka sinut loi ‒ Herra Sebaot on hänen nimensä ‒ ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä ‒ häntä kutsutaan koko maanpiirin Jumalaksi. Nyt Herra kutsuu sinua, hylättyä vaimoa, joka on toivonsa menettänyt. ”Kuka voisi hylätä nuoruutensa vaimon”, sanoo sinun Jumalasi.

”Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin. Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen”, sanoo Herra, sinun lunastajasi.

”Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju”, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Sinä onneton, myrskyn piiskaama, sinä jota kukaan ei lohduta! Malakiitilla minä peitän sinun seinäsi, minä lasken sinun perustuksesi safiireista, rubiineilla minä päällystän sinun muuriesi harjat, sinun porttisi minä rakennan vuorikristallista ja jalokivistä koko sinun ympärysmuurisi.

Herra itse on opettava sinun poikiasi, runsas on lastesi onni ja rauha. Kun oikeus on sinun perustuksesi, sinä kestät. Olet kaukana sorrosta, sen uhka ei enää sinuun yllä, olet vapautunut pelosta, ei se enää sinuun pysty.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 30:2+4, 5-6, 11+12a+13b. ‒ 2a)

Kertosäe:                 Minä ylistän sinua, Herra. Sinä nostit minut syvyyksistä.

Minä ylistän sinua, Herra.
Sinä nostit minut syvyyksistä,
et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään. Kertosäe

Laulakaa Herralle, te hänen pyhänsä,
ylistäkää hänen pyhyytensä muistoa!
Hänen vihansa kestää vain hetken,
hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo. Kertosäe

Herra, kuule minua ja ole minulle armollinen!
Herra, ole sinä minun auttajani!
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina. Kertosäe

Viides lukukappale (Jes. 55:1-11)

Tulkaa minun luokseni, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Näin sanoo Herra: ”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.

Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille. Hänet minä otin todistajaksi kansoille,
tein hänestä kansakuntien käskijän ja hallitsijan. Sinä olet kutsuva tänne kansan, jota et tunne, ja kansa, joka ei sinusta tiennyt, rientää luoksesi Herran, sinun Jumalasi, takia ja Israelin Pyhän tähden. Hän korottaa sinut kunniaan.”

Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.

”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni”, sanoo Herra. ”Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Jes. 12:2-3, 4bcd, 5-6. – 3)

Kertosäe:               Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.

Jumala on minun pelastajani.
Minä luotan häneen, en pelkää,
sillä Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut.
Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Kertosäe

Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa!
Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa,
julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen. Kertosäe

Laulakaa ylistystä Herralle, valtaisat ovat hänen tekonsa!
Levitköön tieto niistä yli maanpiirin.
Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat!
Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne. Kertosäe

Kuudes lukukappale (Bar. 3:9-15, 3:32-4:4)

Kulje Herran valossa.

Luemme profeetta Barukin kirjasta.

Israel, kuuntele käskyjä, jotka antavat elämän, pidä korvasi auki, jotta ymmärtäisit. Mikä sinun on, Israel? Miksi elät vihollismaassa, miksi vanhenet vieraassa maassa ja yhä saastut kuolleiden keskellä? Miksi sinut luetaan niihin, jotka ovat tuonelan omat? Sinä hylkäsit viisauden lähteen. Jos olisit kulkenut Jumalan tietä, saisit elää rauhassa ikuisesti. Opi jo, missä viisaus on, missä ovat voima ja ymmärrys. Kun sen opit, tiedät myös, missä ovat elämä ja pitkä ikä, missä ovat silmien valo ja rauha. Kuka on löytänyt viisauden asuinsijan, kuka on päässyt sen aarrekammioihin?

Vain hän, joka tietää kaiken, tuntee sen, vain hän on ymmärryksellään sen tavoittanut, hän joka muovasi maan ikiajoiksi ja täytti sen nelijalkaisilla eläimillä. Hän lähettää valon, ja se lähtee matkaan, hän kutsuu sitä, ja vavisten se tottelee. Tähdet loistavat taivaalla ja hoitavat riemuiten vartiotyötään. Hän kutsuu niitä, ja ne sanovat: ”Tässä olemme!” Iloiten ne loistavat luojalleen. Hän on meidän Jumalamme, kukaan muu ei ole hänen vertaisensa. Hän tuntee viisauden tien, hän avasi sen palvelijalleen Jaakobille, Israelille, jota hän rakasti. Tämän jälkeen viisaus ilmaantui maan päälle ja eli ihmisten keskuudessa. 

Viisaus on Jumalan käskyjen kirja, laki, joka on voimassa ikuisesti. Kaikki, jotka seuraavat viisautta, saavat elää, mutta ne, jotka sen hylkäävät, ovat kuoleman omat. Käänny, Jaakob, tartu viisauteen, kulje kohti valoa, joka siitä loistaa. Älä anna toiselle kunniaasi, älä kalleintasi vieraalle kansalle. Hyvä on meidän osamme, Israel, sillä me tiedämme, mitä Jumala tahtoo.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 19:8, 9, 10, 11. ‒ Joh. 6:68c)

Kertosäe:                            Herra, sinulla on ikuisen elämän sanat.

Herra on antanut täydellisen lain,
se virvoittaa mielen.
Herran ohjeet ovat luotettavat,
ne neuvovat taitamatonta. Kertosäe

Herran käskyt ovat oikeat,
ne ilahduttavat sydämen.
Herran määräykset ovat kirkkaat,
ne avaavat silmäni näkemään. Kertosäe

Herran pelko on puhdas,
se pysyy iäti.
Herran säädökset ovat lujat,
ne ovat oikeita kaikki. Kertosäe

Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta,
kalliimmat kuin kullan paljous,
makeammat kuin mesi,
maistuvammat mehiläisen hunajaa. Kertosäe

Seitsemäs lukukappale (Hes. 36:16-17a, 18-28)

Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä ja annan teille uuden sydämen.

Luemme profeetta Hesekielin kirjasta.

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihminen! Kun israelilaiset asuivat omassa maassaan, he saastuttivat sen teoillaan ja toimillaan. Minä syöksin vihani heidän ylleen, koska he olivat tahranneet maan veriteoillaan ja saastuttaneet sen epäjumalillaan. Minä karkotin heidät toisten kansojen sekaan, ja he hajaantuivat moniin maihin. Minä tuomitsin heidät sen mukaisesti kuin heidän tekonsa ja toimensa ansaitsivat. Mutta minkä kansojen keskelle joutuivatkin, he tahrasivat minun pyhän nimeni, sillä heistä sanottiin: ’Nämä ovat Herran kansaa, mutta heidän on täytynyt lähteä maastaan.’ Minä olin murheellinen, koska israelilaiset tahrasivat pyhän nimeni, minkä kansojen keskelle joutuivatkin.

Sen tähden sano Israelin kansalle: Näin sanoo Herra Jumala: En minä teidän tähtenne, israelilaiset, tee sitä minkä teen. Minä teen sen pyhän nimeni tähden, jonka te olette tahranneet, minkä kansojen keskelle olettekin joutuneet. Minä osoitan, miten pyhä on suuri nimeni, vaikka se on tahrattu kansojen keskuudessa ‒ te olette tahranneet sen kansojen keskellä. Kansat tulevat tietämään, että minä olen Herra ‒ näin sanoo Herra Jumala ‒ kun minä siinä, mitä teille teen, osoitan pyhyyteni niiden nähden.

Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.  Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 42:3, 5bcd, 43:3, 4. ‒ 42:2)

Kertosäe:          Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa,
niin minun sieluni janoaa sinua, Jumala.

Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.
Milloin saan tulla Jumalan kasvojen eteen? Kertosäe

Minä kuljin juhlasaatossa,
astuin Jumalan huoneeseen ilon ja kiitoksen kaikuessa,
juhlakansan suuressa joukossa. Kertosäe

Lähetä valosi ja totuutesi!
Ne johdattakoot minua,
ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi. Kertosäe

Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen,
sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani! Kertosäe

tai, jos vietetään kastetta:

(Jes. 12:2-3, 4bcd, 5-6. – 3)

Kertosäe:               Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.

Jumala on minun pelastajani.
Minä luotan häneen, en pelkää,
sillä Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut.
Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Kertosäe

Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa!
Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa,
julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen. Kertosäe

Laulakaa ylistystä Herralle, valtaisat ovat hänen tekonsa!
Levitköön tieto niistä yli maanpiirin.
Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat!
Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne. Kertosäe

tai:

(Ps. 51:12-13, 14-15, 18-19. – 12a)

Kertosäe:                           Jumala, luo minuun puhdas sydän.

Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä,
älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Kertosäe

Anna minulle jälleen pelastuksen riemu
ja suo minun iloiten sinua seurata,
niin opetan tiesi sinusta luopuneille,
ja he palaavat sinun luoksesi. Kertosäe

Jos toisin sinulle teurasuhrin, se ei sinua miellytä,
polttouhriakaan et huoli.
Murtunut mieli on minun uhrini,
särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. Kertosäe

Epistola (Room. 6:3-11)

Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.

Veljet, meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin kasteen kautta kuolemaan, jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.

Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 118:1-2, 16-17, 22-23)

Kertosäe:                           Halleluja, halleluja, halleluja.

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Israelin kansa:
iäti kestää hänen armonsa. Kertosäe

Herran oikea käsi on meidän yllämme.
Herran oikea käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista. Kertosäe

Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Kertosäe

Evankeliumi (Luuk. 24:1-12)

Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.

Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

21.4.2019 Pääsiäissunnuntain messu

Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 10:34a, 37-43)

Me söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista.

Luemme Apostolien teoista.

Niinä päivinä Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: ”Te tiedätte, mitä on tapahtunut ensin Galileassa ja sitten kaikkialla Juudeassa sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi. Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Me olemme kaiken sen todistajia, mitä hän teki Juudean maassa ja Jerusalemissa. Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat, mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä ‒ ei kaikelle kansalle, vaan todistajille, jotka Jumala oli ennalta valinnut, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista. Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä kautta syntinsä anteeksi.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 118:1-2, 16-17, 22-23. – 24)

Kertosäe:               Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä.

tai:                          Halleluja.

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Israelin kansa:
iäti kestää hänen armonsa. Kertosäe

Herran oikea käsi on meidän yllämme.
Herran oikea käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista. Kertosäe

Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Kertosäe

Toinen lukukappale (Kol. 3:1-4)

Tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus on.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä kolossalaisille.

Veljet, jos teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

(1. Kor. 5:6b-8)

Puhdistakaa talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina.

Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Pääsiäissekvenssi (Victimae Paschali Laudes)

Kristityt kantakoot kiitosta pääsiäisuhrille.
Karitsa lunasti lampaat, viaton Kristus sovitti syntiset Isänsä kanssa.
Kuolema ja elämä kävivät ihmeellisen kaksintaistelun.
Elämän Herra kuoli ja hallitsee elävänä.
Sano meille, Maria, mitä näit tiellä?
Näin elävän Kristuksen haudan ja ylösnousseen kunnian.
Todistajina näin enkelit, hikiliinan ja vaatteet.
Kristus, toivoni, on noussut ylös, ja hän käy teidän edellänne Galileaan.
Tiedämme Kristuksen totisesti nousseen kuolleista.
Sinä voittaja ja kuningas, armahda meitä. Aamen.

Halleluja (1. Kor. 5:7b-8a)

Halleluja. Halleluja.
Meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu.
Meidän on aika viettää juhlaa Herrassa.
Halleluja.

Evankeliumi (Joh. 20:1-9)

Jeesus oli nouseva kuolleista.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, jota Jeesus rakasti, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.

Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Tämän evankeliumin sijasta voidaan lukea pääsiäisvigilian evankeliumi.

Pääsiäissunnuntain iltamessussa voidaan myös lukea:

Evankeliumi (Luuk. 24:13-35)

Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Samana päivänä, ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen, oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.

Jeesus kysyi heiltä: ”Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?” He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.”

”Mitä te tarkoitatte?” Jeesus kysyi. He vastasivat: ”Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet.”

Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Kristuksen piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.” Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ”Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.” Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?”

Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: ”Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.