Lukukappaleet 17.11.2019 alkavalle viikolle
17.11.2019 Kirkkovuoden 33. sunnuntai – vuosi C
Ensimmäinen lukukappale (Mal. 3:19-20a)
Teille on nouseva vanhurskauden aurinko.
Luemme profeetta Malakian kirjasta.
Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin ‒ sanoo Herra Sebaot ‒ eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva vanhurskauden aurinko.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 98:5-6, 7-9a, 9bcd. – vrt. 9)
Kertosäe: Herra tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin
kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle! Kertosäe
Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään,
yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä. Kertosäe
Herra tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti,
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan. Kertosäe
Toinen lukukappale (2. Tess. 3:7-12)
Jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä.
Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä tessalonikalaisille.
Veljet, tiedätte itse, miten teidän tulee seurata meidän esimerkkiämme. Kun olimme luonanne, emme pakoilleet velvollisuuksiamme. Me emme syöneet ilmaiseksi kenenkään leipää, vaan teimme työtä ja uurastimme yötä päivää, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. Olisihan meillä tosin siihen ollut oikeus, mutta halusimme olla teille esimerkkinä. Kun olimme luonanne, me määräsimme, että jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä. Olemme nimittäin kuulleet, että jotkut teidän joukostanne elävät kurittomasti eivätkä tee työtä vaan touhuavat joutavia. Sellaisia me käskemme ja kehotamme Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä rauhoittumaan ja ansaitsemaan itse leipänsä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja (Luuk. 21:28)
Halleluja. Halleluja.
Nostakaa rohkeasti päänne pystyyn,
sillä teidän vapautuksenne on lähellä.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 21:5-19)
Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan, kun jotkut ihastelivat temppeliä, sen kauniita kiviä ja näkyville pantuja lahjoja, Jeesus sanoi: ”Tulee aika, jolloin kaikki tämä, mitä te nyt katselette, revitään maahan. Tähän ei jää kiveä kiven päälle.”
Jotkut kysyivät: ”Opettaja, milloin tämä kaikki tapahtuu? Mikä on merkkinä siitä, että se aika on tulossa?” Jeesus sanoi: ”Varokaa, ettei teitä johdeta harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: ’Minä se olen’, ja: ’Aika on tullut.’ Mutta älkää lähtekö heidän peräänsä. Ja kun kuulette sodista ja levottomuuksista, älkää hätääntykö. Näin täytyy ensin käydä, mutta loppu ei tule vielä silloin.”
Ja hän jatkoi: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. Kauhistuttavia asioita tapahtuu, ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä.
Mutta jo ennen tätä teidän kimppuunne käydään ja teitä vainotaan. Teitä viedään tuomiolle synagogiin, teitä teljetään vankilaan, te joudutte kuninkaiden ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden. Näin te saatte tilaisuuden todistaa minusta. Painakaa vain mieleenne, että teidän ei tule etukäteen miettiä, miten itseänne puolustatte. Minä annan teille viisauden puhua niin, ettei yksikään vastustajanne kykene kiistämään eikä kumoamaan sanojanne. Jopa teidän vanhempanne, veljenne, sukulaisenne ja ystävänne luovuttavat teidät viranomaisille, ja muutamia teistä surmataan. Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden. Mutta edes hiuskarva päästänne ei mene hukkaan. Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
18.11.2019 ma arkipäivän messu, tai pyhien Pietarin ja Paavalin basilikojen vihkiminen
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Makk. 1:10-15, 41-43, 54-57, 62-64)
Israelin yllä oli raskas viha.
Luemme Ensimmäisestä makkabilaiskirjasta.
Niinä päivinä nousi juuriverso, joka oli pahuutta täynnä: Antiokhos Epifanes, kuningas Antiokhoksen poika. Hän oli ollut Roomassa panttivankina, mutta kreikkalaisvallan 137. vuotena hänestä tuli kuningas.
Noihin aikoihin Israelissa alkoi esiintyä miehiä, jotka eivät piitanneet Jumalan laista, ja he saivat houkutelluksi monia puolelleen. He sanoivat ihmisille: ”Meidän pitää tehdä liitto ympärillämme asuvien kansojen kanssa. Sen jälkeen, kun eristäydyimme niistä, olemme kokeneet monia onnettomuuksia.” Tällainen puhe oli ihmisten mieleen. Jotkut heistä innostuivat asiasta niin, että lähtivät kuninkaan puheille, ja kuningas antoi heille luvan ottaa käyttöön muiden kansojen lait ja tavat. Jerusalemiin rakennettiinkin urheilukoulu, jossa nuoria miehiä kasvatettiin muiden kansojen tapaan. Jotkut korjauttivat ympärileikkauksensa jäljet ja luopuivat näin pyhästä liitosta. He siirtyivät pakanoiden puolelle ja myivät itsensä tekemään pahaa.
Kuningas antoi määräyksen, että valtakunnan kaikkien kansojen tuli olla yhtä ainoaa kansaa ja jokaisen niistä tuli luopua omista laeistaan ja tavoistaan. Kaikki muut kansat noudattivat kuninkaan käskyä, ja monet israelilaisetkin mukautuivat kuninkaan määräämiin palvontamenoihin, uhrasivat epäjumalille ja häpäisivät sapatin.
Kislev-kuun viidentenätoista päivänä vuonna 145 temppelin polttouhrialttarille pystytettiin turmion iljetys. Kaikkialle Juudean kaupunkeihin rakennettiin alttareita, ja kaduilla ja ovien edustalla poltettiin suitsukkeita. Kaikki Jumalan lain kirjat, jotka löydettiin, revittiin ja poltettiin. Jos tavattiin joku, jolla oli liiton kirja tai joka yhä noudatti sen lakia, hänet surmattiin kuninkaan määräyksen mukaan.
Monet israelilaiset pysyivät kuitenkin lujina ja kieltäytyivät urheasti syömästä epäpuhdasta ruokaa. Heidän mielestään oli parempi kuolla kuin saastuttaa itsensä ruoalla ja häväistä pyhä liitto, ja niin heidät surmattiin. Israelin yllä oli raskas viha.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 119:53, 61, 134, 150, 155, 158. – vrt. 88)
Kertosäe: Herra, anna minun elää, niin olen kuuliainen sinun käskyillesi.
Minä joudun suunniltani jumalattomien tähden,
jotka hylkäävät sinun lakisi. Kertosäe
Jumalattomien köydet kiertyvät ympärilleni,
mutta minä en unohda sinun lakiasi. Kertosäe
Vapauta minut sortajistani,
että voisin noudattaa säädöksiäsi. Kertosäe
Ilkeät vainoojat ovat jo lähellä ‒
he ovat kaukana sinun laistasi. Kertosäe
Jumalattomat ovat kaukana pelastuksesta,
koska he eivät piittaa sinun määräyksistäsi. Kertosäe
Minä voin pahoin, kun näen luopioita,
jotka eivät noudata sinun sanaasi. Kertosäe
Halleluja (Joh. 8:12)
Halleluja. Halleluja.
Minä olen maailman valo, sanoo Herra.
Sillä, joka seuraa minua, on elämän valo.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 18:35-43)
Mitä haluat minun tekevän sinulle? Herra, anna minulle näköni.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Tai pyhien Pietarin ja Paavalin basilikojen vihkiminen (pyhien kirjasta): 1L Ap.t. 28:11-16, 30-31, Ps. 98:1, 2-3ab, 3cd-4, 5-6. – 2b, Ev. Matt. 14:22-33.
19.11.2019 ti arkipäivän messu
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (2. Makk. 6:18-31)
Tahdon jättää jalon esimerkin siitä, kuinka tulee kuolla auliisti pyhien lakien puolesta.
Luemme Toisesta makkabilaiskirjasta.
Niinä päivinä huomattavimpien lainopettajien joukossa oli muuan Eleasar, jo korkeaan ikään yltänyt jalopiirteinen mies. Hänen suunsa avattiin väkisin ja hänet yritettiin saada syömään sianlihaa, mutta hän valitsi mieluummin kunniakkaan kuoleman kuin kunniattoman elämän. Hän meni vapaaehtoisesti kidutuspenkille ja sylki suustaan sen, mitä ei ollut lupa syödä edes henkensä pelastamiseksi. Näin tuleekin toimia niiden, joissa on miestä asettua vastarintaan.
Ne, jotka oli määrätty toimittamaan lainvastaisia uhreja, tunsivat Eleasarin vanhastaan. He veivät hänet syrjemmälle ja ehdottivat, että hän käskisi hakea lihaa, jota hänen sopi syödä ja jonka hän oli itse antanut valmistaa. Sitten hän olisi syövinään kuninkaan määräyksen mukaista uhrilihaa ja välttyisi tällä keinoin teloitukselta. Vanhan ystävyyden tähden he halusivat taata hänelle inhimillisen kohtelun.
Eleasar kuitenkin teki jalon päätöksen, joka oli hänen ikänsä ja kunnioitetun vanhuutensa arvoinen. Tämä päätös oli yhtä kunnioitettava kuin elämän harmaannuttamat hapset ja lapsesta saakka nuhteettomasti eletty elämä, ja ennen kaikkea se oli Jumalan asettaman pyhän lain mukainen. Hän pyysi, että hänet viivyttelemättä lähetettäisiin tuonelaan, ja sanoi: ”Ei käy laatuun, että minun ikäiseni mies teeskentelee. Jos teen niin, monet nuoret luulevat yhdeksänkymmenvuotiaan Eleasarinkin kääntyneen pakanuuteen. Vain sen vuoksi, että minä teeskentelemällä hieman pidentäisin elämääni, he joutuisivat harhateille – ja minä voittaisin siitä vain häpeän tahraaman vanhuuden. Ja vaikka tässä ja nyt välttäisinkin ihmisten päätettävissä olevan rangaistuksen, niin Kaikkivaltiaan käsistä en pääse elävänä enkä kuolleena. Siksi tahdon lähteä miehuullisesti tästä elämästä. Tahdon näyttää olevani korkean ikäni arvoinen ja jättää nuorille jalon esimerkin siitä, kuinka tulee kuolla auliisti ja ylevin mielin pyhien ja korkeiden lakien puolesta.”
Tämän sanottuaan Eleasar meni heti kidutuspenkille. Ne, jotka hetkeä aiemmin olivat katsoneet häntä suopein silmin, katsoivat häntä nyt karsaasti, koska pitivät hänen puhettaan silkkana hulluutena. Kun Eleasaria piestiin ja hän oli jo henkihieverissä, hän voihki: ”Herralla on hallussaan pyhä tieto, ja hän kyllä tietää, että olisin voinut välttää kuoleman sen sijaan, että nyt olen ruoskittavana ja kärsin ruumiissani hirveitä tuskia. Mutta hän myös tietää, että Jumalaa pelkäävä sieluni ottaa iloiten vastaan tämän kärsimyksen.”
Näin Eleasar erkani elämästä. Sekä nuorille että muullekin kansalle hänen kuolemastaan tuli jalouden esikuva ja urheuden muistomerkki.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 3:2-3, 4-5, 6-7. – 6b)
Kertosäe: Herra suojelee minua.
Herra, miten paljon minulla on ahdistajia!
Monet nousevat minua vastaan,
monet sanovat minusta:
”Ei Jumalakaan häntä auta.” Kertosäe
Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani,
sinä nostat minun pääni pystyyn.
Minä huudan avukseni Herraa,
ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Kertosäe
Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun.
Koko yön Herra suojelee minua.
En pelkää, vaikka tuhatpäinen joukko
joka puolelta saartaisi minut. Kertosäe
Halleluja (1. Joh. 4:10b)
Halleluja. Halleluja.
Jumala on rakastanut meitä
ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 19:1-10)
Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
20.11.2019 ke arkipäivän messu
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (2. Makk. 7:1, 20-31)
Maailman luoja antaa teille takaisin hengen ja elämän.
Luemme Toisesta makkabilaiskirjasta.
Niinä päivinä otettiin kiinni myös seitsemän veljestä ja heidän äitinsä, ja kuningas käski piestä heitä raipoilla ja nahkaruoskilla, jotta heidät saataisiin syömään laissa kiellettyä sianlihaa.
Erityisen ihailtava ja muistamisen arvoinen on äiti, joka yhtenä ja samana päivänä näki seitsemän poikansa kuolevan ja kesti sen urheasti, koska hän pani toivonsa Herraan. Vakain mielin hän isiensä kielellä rohkaisi jokaista heistä, ja naisen ajattelutapaan yhtyi hänessä miehen pelottomuus, kun hän sanoi heille: ”En tiedä, kuinka te ilmestyitte kohtuuni, enkä minä antanut teille henkeä ja elämää enkä koonnut niitä aineksia, joista kukin teistä on muodostunut. Ihmisen muovaa maailman luoja, hän, joka suunnittelee ja muovaa kaiken muunkin. Armossaan hän myös antaa teille takaisin hengen ja elämän, koska te nyt luovutte niistä hänen lakinsa tähden.”
Antiokhos ymmärsi naisen äänensävystä, että tämä ei kunnioittanut häntä vaan puhui loukkaavasti. Hän alkoi nyt suostutella veljeksistä nuorinta, joka vielä oli jäljellä, ja jopa vannoi ja vakuutti, että tekisi pojasta rikkaan ja onnellisen, ottaisi hänet ystäviensä joukkoon ja uskoisi hänelle korkeita virkoja, jos hän luopuisi isiensä uskosta. Kun nuorukainen ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa, kuningas kutsui äidin luokseen ja kehotti häntä neuvomaan poikaansa ja pelastamaan hänet.
Kuningas sai pitkään puhua naiselle, ennen kuin tämä suostui taivuttelemaan poikaansa. Äiti kumartui pojan puoleen ja puhui hänelle isiensä kielellä. Julmaa tyrannia uhmaten hän sanoi: ”Poikani, sääli minua! Minä kannoin sinua kohdussani yhdeksän kuukautta ja imetin kolme vuotta, minä ruokin ja kasvatin sinua ja autoin sinua eteenpäin tähän ikääsi saakka. Minä pyydän, lapseni: katso taivasta ja maata ja kaikkea, mitä niissä on, ja muista, että Jumala on luonut kaiken sen tyhjästä ja että ihmissuku on syntynyt samalla tavoin. Älä pelkää tuota pyöveliä, vaan ole veljiesi vertainen ja käy rohkeasti kuolemaan, jotta Jumalan armosta vielä saisin sinut veljiesi kanssa takaisin.”
Äiti sai tuskin sanotuksi tämän, kun poika jo sanoi: ”Mitä te odotatte? En minä tottele kuninkaan käskyä – minä tottelen sen lain käskyä, jonka Mooses esi-isillemme välitti. Sinä, joka olet keksinyt kaikki mahdolliset tavat piinata heprealaisia, et vältä Jumalan kättä!”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 17:1, 5-6, 8+15. – 15b)
Kertosäe: Kun herään unesta, sinun läsnäolosi ravitsee minut.
Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta!
Kuule minun avunhuutoni,
ota vastaan rukoukseni.
Minä puhun sinulle vilpittömin huulin. Kertosäe
Sinun poluillasi minä olen pysynyt,
jalkani eivät ole horjahtaneet sinun tieltäsi pois.
Minä huudan sinua avuksi, Jumala, ja sinä vastaat minulle.
Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle. Kertosäe
Varjele minua niin kuin silmäterääsi,
peitä minut siipiesi suojaan.
Minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa.
Kun herään unesta, sinun läsnäolosi
ravitsee minut. Kertosäe
Halleluja (vrt. Joh. 15:16)
Halleluja. Halleluja.
Minä valitsin teidät maailmasta, sanoo Herra,
että lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 19:11-28)
Mikset vienyt minun rahaani pankkiin?
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus esitti vertauksen, koska hän oli jo lähellä Jerusalemia ja monet luulivat Jumalan valtakunnan ilmestyvän aivan kohta. Hän sanoi: ”Ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi ja palatakseen sitten takaisin. Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kullekin kultarahan ja sanoi: ’Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan.’ Hänen maanmiehensä kuitenkin vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: ’Me emme tahdo sitä miestä kuninkaaksemme.’
Mies palasi maahansa kuninkaana. Tultuaan hän kutsutti palvelijat luokseen kuullakseen, kuinka tuottavasti kukin oli saamaansa rahaa käyttänyt. Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: ’Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.’ Kuningas sanoi hänelle: ’Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.’ Toinen tuli ja sanoi: ’Herra, antamasi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.’ Hänelle kuningas sanoi: ’Sinut minä panen hallitsemaan viittä kaupunkia.’
Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: ’Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’ Kuningas sanoi hänelle: ’Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. Mikset sitten vienyt minun rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?’
Kuningas sanoi vieressään seisoville miehille: ’Ottakaa häneltä raha pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen kultarahaa.’ He sanoivat: ’Herra, hänellä on jo kymmenen kultarahaa.’ Mutta hän jatkoi: ’Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen ‒ tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.'”
Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
21.11.2019 to Autuaan Neitsyt Marian temppelissä käynti, muistopäivä
Ensimmäinen lukukappale (Sak. 2:14-17)
Iloitse, tytär Siion! Katso, minä tulen.
Luemme profeetta Sakarjan kirjasta.
Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra. Tuona päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee hänen kansaansa. Hän itse asettuu asumaan sinun luoksesi. Silloin sinä ymmärrät, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun luoksesi. Herra ottaa pyhässä maassaan Juudan omaksi kansakseen ja valitsee jälleen Jerusalemin omaksi kaupungikseen. Vaietkoot kaikki ihmiset Herran edessä! Herra astuu esiin pyhästä asunnostaan.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Luuk. 1:46-47, 48-49, 50-51, 52-53, 54-55)
Kertosäe: Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä. ( ‒ 49)
tai: Autuas olet sinä, neitsyt Maria, joka olet kohdussasi kantanut iankaikkisen Isän Poikaa.
Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani. Kertosäe
Hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä. Kertosäe
Polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Kertosäe
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. Kertosäe
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
niin kuin hän on isillemme luvannut. Kertosäe
Halleluja (Luuk. 11:28)
Halleluja. Halleluja.
Autuaita ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.
Halleluja.
Evankeliumi (Matt. 12:46-50)
Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: ”Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni.”
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan, Jeesuksen puhuessa väkijoukolle, hänen äitinsä ja veljensä olivat tulleet paikalle. He seisoivat ulkona ja tahtoivat puhua hänen kanssaan. Joku tuli sanomaan Jeesukselle: ”Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja haluavat puhua kanssasi.” Mutta Jeesus vastasi sanantuojalle: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: ”Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
22.11.2019 pe pyhä Cecilia, neitsyt ja marttyyri, muistopäivä
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Makk. 4:36-37, 52-59)
Alttarin vihkimisjuhlaa vietettiin ja kaikki toivat iloiten polttouhrilahjojaan.
Luemme Ensimmäisestä makkabilaiskirjasta.
Niinä päivinä Juudas ja hänen veljensä sanoivat: ”Vihollisten armeija on murskana. Nyt on aika puhdistaa temppeli ja vihkiä se uudelleen.” Koko sotajoukko koottiin yhteen, ja he nousivat Siionin vuorelle.
Yhdeksännen kuun eli kislev-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä vuonna 148 he nousivat varhain aamulla ja kantoivat lain määräyksen mukaisesti uhrin uudelle polttouhrialttarille, jonka olivat rakentaneet. Samaan aikaan, samana vuoden päivänä, jona pakanat olivat sen häväisseet, se vihittiin uudelleen käyttöön laulujen kaikuessa ja harppujen, lyyrojen ja symbaalien soidessa. Kaikki polvistuivat ja kumarsivat maahan saakka, ja he kiittivät taivasta, joka oli auttanut heidät voittoon.
Vihkimisjuhlaa vietettiin kahdeksan päivää. Kaikki toivat iloiten polttouhrilahjojaan ja uhrasivat yhteys- ja kiitosuhreja. He koristelivat temppelin julkisivun kultaisin seppelein ja kilvin, asettivat uudet portit paikoilleen ja kunnostivat pappien kammiot ja niiden ovet. Kaikki olivat riemuissaan siitä, että pakanoiden tuottama häpeä oli nyt pyyhitty pois. Juudas, hänen veljensä ja koko Israelin kansa päättivät, että temppelin vihkimisen muistojuhlaa tulisi iloiten ja riemuiten viettää joka vuosi määräaikaan, kahdeksan päivän ajan kislev-kuun kahdennestakymmenennestäviidennestä päivästä lukien.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (1. Aik. 29:10, 11ab, 11c-12a, 12bc. – 13b)
Kertosäe: Herra, me ylistämme nimesi kunniaa.
Ylistetty olet sinä, Herra, isämme Israelin Jumala,
aina ja ikuisesti! Kertosäe
Sinun, Herra, on suuruus ja voima, kunnia, kirkkaus ja valta,
sillä sinun on kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä. Kertosäe
Sinun on kuninkuus,
sinä olet kaikkea muuta korkeammalla.
Sinulta tulevat rikkaus
ja kunnia. Kertosäe
Kaikkea sinä hallitset. Sinun kädessäsi on kaikki voima ja valta,
sinun vallassasi on tehdä suureksi ja väkeväksi kenet tahdot. Kertosäe
Halleluja (Joh. 10:27)
Halleluja. Halleluja.
Minun lampaani kuulevat minun ääneni, sanoo Herra,
ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 19:45-48)
Te olette tehneet Jumalan huoneesta rosvojen luolan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
23.11.2019 la arkipäivän messu, tai pyhä Clemens I, paavi ja marttyyri, tai pyhä Columbanus, apotti, tai Neitsyt Maria
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Makk. 6:1-13)
Niiden pahojen tekojen vuoksi, jotka tein Jerusalemissa, minä kuolen suruun.
Luemme Ensimmäisestä makkabilaiskirjasta.
Niinä päivinä, kun kuningas Antiokhos joukkoineen marssi ylänköalueiden halki, hän kuuli Elymais-nimisestä Persian kaupungista. Sen kerrottiin olevan kuuluisa rikkauksistaan, hopeasta ja kullasta, ja siellä oli myös hyvin rikas temppeli, jossa oli kultaisia kilpiä sekä aseita ja haarniskoita. Nämä oli sinne jättänyt Makedonian kuningas Aleksanteri, Filippoksen poika, joka oli ensimmäinen kaikkien kreikkalaisten kuningas. Antiokhos päätti ryöstää kaupungin. Hän marssi sen luo ja yritti vallata sen, mutta ei onnistunut, sillä hänen aikeensa olivat tulleet kaupunkilaisten tietoon ja he ryhtyivät taisteluun häntä vastaan. Antiokhoksen oli paettava, ja katkerin mielin hän suuntasi kulkunsa kohti Babylonia.
Silloin Persiaan tuli sanansaattaja, joka kertoi hänelle, että Juudeaan lähtenyt armeija oli kärsinyt tappion. Lysias oli marssinut sinne suuren sotajoukon kärjessä, mutta israelilaiset olivat saaneet yliotteen. He olivat nyt entistä vahvempia, sillä he olivat ryöstäneet voittamiltaan joukoilta aseita, varusteita ja muuta sotasaalista. He olivat myös repineet alas iljetyksen, jonka kuningas oli käskenyt pystyttää Jerusalemiin polttouhrialttarin päälle, ja he olivat jälleen ympäröineet temppelin korkeilla muureilla ja linnoittaneet myös Bet-Surin, kuninkaalle kuuluvan kaupungin.
Kun Antiokhos sai tämän viestin, hän tyrmistyi ja menetti mielenrauhansa. Hän murehti suunnitelmiensa kariutumista niin kovin, että sairastui ja joutui vuoteen omaksi. Hän makasi vuoteessaan päiväkausia, sillä syvä masennus sai vähän väliä hänet valtaansa. Hän ymmärsi kuolevansa pian, ja silloin hän kutsui koolle kaikki ystävänsä ja sanoi heille: ”En saa enää nukutuksi, ja sydämeni on murheen murtama. Olen miettinyt, miksi olen joutunut tällaiseen vaivaan ja ahdinkoon. Minähän olin hyvä kuningas, kansani rakastama hallitsija! Mutta nyt muistan ne pahat teot, jotka tein Jerusalemissa: minä anastin sieltä kaikki kulta- ja hopeaesineet ja lähetin syyttä suotta joukkoni tuhoamaan Juudean asukkaat. Nyt ymmärrän, että juuri tämän vuoksi minun on käynyt näin. Minä kuolen suruun ja tuskaan vieraassa maassa.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 9:2-3, 4+6, 16b+19. – vrt. 15)
Kertosäe: Minä riemuitsen sinun pelastuksestasi, Herra.
Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni,
kerron sinun ihmeelliset tekosi.
Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta,
ylistän sinun nimeäsi, Korkein. Kertosäe
Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon,
kaatuivat ja suistuivat tuhoon.
Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat,
heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi. Kertosäe
Jumalattomien jalat tarttuivat ansaan
‒ itse he olivat sen virittäneet.
Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi,
sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin. Kertosäe
Halleluja (vrt. 2. Tim. 1:10)
Halleluja. Halleluja.
Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on kukistanut kuoleman
ja tuonut valoon elämän evankeliumin kautta.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 20:27-40)
Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesuksen luo tuli muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”
Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Iltamessu seuraavasta juhlapyhästä:
24.11.2019 (Kirkkovuoden 34. sunnuntai) Kristus, kaikkeuden kuningas, juhlapyhä – vuosi C
Ensimmäinen lukukappale (2. Sam. 5:1-3)
He voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi.
Luemme Toisesta Samuelin kirjasta.
Niinä päivinä kaikki Israelin heimot saapuivat Hebroniin Daavidin luo ja sanoivat: ”Sinä ja me olemme samaa lihaa ja verta. Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaamme, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra on sanonut sinulle: ’Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee Israelin hallitsija.'”
Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Kuningas Daavid solmi siellä heidän kanssaan liiton Herran edessä, ja he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 122:1-2, 4-5. – vrt. 1)
Kertosäe: Me lähdemme iloiten Herran huoneeseen.
Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan:
Me lähdemme Herran huoneeseen!
Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. Kertosäe
Tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot,
täällä, niin kuin on säädetty, Israel
kiittää Herran nimeä.
Täällä jaetaan oikeutta Daavidin suvun
istuimilla. Kertosäe
Toinen lukukappale (Kol. 1:12-20)
Hän on siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä kolossalaisille.
Veljet, kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, jossa meillä on lunastus, syntiemme anteeksianto.
Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on kirkko. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.
Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä sekä hänen kauttaan sovittaa kaiken itsensä kanssa ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja (Mark. 11:9-10)
Halleluja. Halleluja.
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 23:35-43)
Muista minua, kun tulet valtakuntaasi.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan kansa seisoi Jeesuksen ristin luona katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut ‒ auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Kristus, Jumalan valittu.” Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: ”Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.” Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.”
Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: ”Etkö sinä ole Kristus? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti minä sanon sinulle: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
