17.2.2019 Kirkkovuoden 6. sunnuntai – vuosi C

Ensimmäinen lukukappale (Jer. 17:5-8)

Kirottu on se, joka turvaa ihmisiin; siunattu on se, joka luottaa Herraan.

Luemme profeetta Jeremian kirjasta.

Näin sanoo Herra: ”Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta! Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.

Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 1:1-2, 3, 4+6. ‒ Ps. 40:5a)

Kertosäe:                      Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan.

Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa
vaan löytää ilonsa Herran laista,
tutkii sitä päivin ja öin. Kertosäe

Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu:
se antaa hedelmän ajallaan,
eivätkä sen lehdet lakastu.
Hän menestyy kaikissa toimissaan. Kertosäe

Niin ei käy jumalattomien.
He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
Herra tuntee vanhurskaiden tien,
mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon. Kertosäe

Toinen lukukappale (1. Kor. 15:12, 16-20)

Ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on turha.

Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on turha ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä. Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja (Luuk. 6:23ab)

Halleluja. Halleluja.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sanoo Herra,
sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri.
Halleluja.

Evankeliumi (Luuk. 6:17, 20-26)

Autuaita olette te köyhät; voi teitä, te rikkaat.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus laskeutui vuorelta yhdessä kahdentoista opetuslapsensa kanssa ja pysähtyi tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikkialta Juudeasta, Jerusalemista ja rannikolta Tyroksen ja Sidonin seudulta.

Jeesus katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa. Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille.

Mutta te rikkaat ‒ voi teitä! Te olette jo lohdutuksenne saaneet. Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset! Te näette vielä nälkää. Voi teitä, jotka nyt nauratte! Te saatte surra ja itkeä. Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

18.2.2019 ma arkipäivän messu

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 4:1-15, 25)

Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: ”Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen.” Sitten hän synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä.

Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”

Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Lähde mukaani.” Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta? Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit. Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä.”

Kain sanoi Herralle: ”Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa. Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä. Minun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut.” Mutta Herra sanoi hänelle: ”Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin.” Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä.

Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan. Eeva antoi hänelle nimen Set ja sanoi: ”Jumala on suonut minulle uuden jälkeläisen Abelin sijaan, jonka Kain tappoi.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 50:1, 8, 16bc-17, 20-21. – 14a)            

Kertosäe:    Anna Jumalalle uhriksi kiitos.

Jumala, Herra Jumala, on puhunut ja kutsunut koolle
koko maanpiirin, idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka.
”En nuhtele sinua uhriesi tähden,
sillä polttouhrisi ovat aina edessäni. Kertosäe

Miten sinä voit kertoa käskyistäni,
kuinka uskallat puhua minun liitostani,
sinä, joka et ota vastaan ojennusta
vaan heität käskyni selkäsi taakse? Kertosäe

Sinä istut ja puhut pahaa veljestäsi, panettelet oman äitisi poikaa.
Pysyisinkö hiljaa, kun sinä teet noin?
Sinä luulet, että minä olen sinun kaltaisesi.
Mutta minä panen sinut vastaamaan teoistasi, asetan sinut tuomiolle.” Kertosäe

Halleluja (Joh. 14:6)

Halleluja. Halleluja.
Minä olen tie, totuus ja elämä, sanoo Herra.
Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 8:11-13)

Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä?

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan fariseuksia tuli väittelemään Jeesuksen kanssa. He vaativat häneltä merkkiä taivaasta pannen näin hänet koetukselle. Jeesus huokasi syvään ja sanoi: ”Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti: tälle sukupolvelle ei merkkiä anneta.” Ja hän jätti heidät, astui taas veneeseen ja lähti vastarannalle.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

19.2.2019 ti arkipäivän messu

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 6:5-8, 7:1-5, 10)          

Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään. Ja Herra sanoi: ”Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt.” Mutta Nooa sai armon Herran edessä.

Herra sanoi Nooalle: ”Mene perheinesi arkkiin, sillä minä olen havainnut sinut ainoaksi vanhurskaaksi tämän sukupolven joukossa. Ota kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä seitsemän paria, uroksia ja naaraita, mutta kaikkia epäpuhtaita karjaeläimiä ota kaksi, uros ja naaras. Myös taivaan lintuja ota seitsemän paria, uroksia ja naaraita, että niiden suku jatkuisi maan päällä. Seitsemän päivän kuluttua minä lähetän maan päälle sateen, jota kestää neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Minä pyyhin pois maan päältä kaikki olennot, jotka olen luonut.” Nooa teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt. Kun seitsemän päivää oli kulunut, tuli vedenpaisumus maan päälle.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 29:1-2, 3ac-4, 3b+9b-10. – 11b)

Kertosäe:    Herra siunaa kansaansa rauhalla.

Antakaa Herralle kunnia, te jumalolennot,
tunnustakaa Herran kunnia ja voima!
Tunnustakaa hänen nimensä kunnia!
Kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen! Kertosäe

Herran ääni kaikuu vetten päällä.
Herra jylisee suurten vetten päällä.
Herran ääni on voimallinen,
Herran ääni on mahtava. Kertosäe

Kunnian Jumala jylisee.
Hänen temppelissään kaikki huutavat: ”Kunnia hänelle!”
Herran valtaistuin on taivaan vesien yllä,
hän hallitsee kuninkaana iäti. Kertosäe

Halleluja (Joh. 14:23)

Halleluja. Halleluja.
Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani, sanoo Herra.
Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 8:14-21)

Varokaa fariseusten ja Herodeksen hapatetta.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan opetuslapset olivat unohtaneet varata leipää mukaansa. Heillä oli veneessä yksi ainoa leipä. Jeesus puhui heille vakavasti: ”Olkaa varuillanne. Varokaa fariseusten ja Herodeksen hapatetta.” Mutta he vain puhelivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. Jeesus huomasi sen ja sanoi: ”Miksi te puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vieläkään ymmärrä, ettekö käsitä? Onko teidän sydämenne paatunut? Onhan teillä silmät, ettekö te näe? Onhan teillä korvat, ettekö kuule? Ja ettekö muista: kun jaoin ne viisi leipää viidelletuhannelle ihmiselle, kuinka monta täyttä korillista te keräsitte palasia?” ”Kaksitoista”, he vastasivat. ”Entä kun jaoin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle? Kuinka monta koria te silloin keräsitte täyteen palasia?” He vastasivat: ”Seitsemän.” Jeesus sanoi heille: ”Ettekö te vieläkään käsitä?”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

20.2.2019 arkipäivän messu

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 8:6-13, 20-22)

Nooa näki, että maan pinta oli kuivunut.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Kun neljäkymmentä päivää oli kulunut, Nooa avasi arkin ikkunaluukun, jonka hän oli tehnyt, ja päästi lentoon korpin. Se lähti ja lenteli edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan päältä. Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen saadakseen tietää, joko maa oli tullut esiin veden alta, mutta se ei löytänyt jalansijaa, mihin jäädä levähtämään, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä vesi peitti yhä koko maan pinnan. Ja hän ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin. Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudelleen arkista. Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä. Hän odotti silti seitsemän päivää lisää ja päästi kyyhkysen jälleen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen.

Ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataayksi vuotta, vedet eivät enää peittäneet maata. Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuivunut.

Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla. Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 116:12-13, 14-15, 18-19. – 17a)

Kertosäe:                      Herra, minä uhraan sinulle kiitosuhrin.

tai:                               Halleluja.

Kuinka voisin maksaa Herralle
sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?
Minä kohotan pelastuksen maljan
ja huudan avukseni Herran nimeä. Kertosäe

Minä täytän lupaukseni Herralle
koko hänen kansansa nähden.
Kallis on Herran silmissä
hänen uskollistensa kuolema. Kertosäe

Minä täytän lupaukseni Herralle
koko hänen kansansa nähden,
Herran temppelin esipihalla,
sinun keskelläsi, Jerusalem. Kertosäe

Halleluja (vrt. Ef. 1:17-18)

Halleluja. Halleluja.
Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä
valaiskoon meidän sydämemme silmät näkemään,
millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 8:22-26)

Sokea oli täysin parantunut ja näki selvästi kaiken.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus ja hänen opetuslapsensa tulivat Betsaidaan. Siellä Jeesuksen luo tuotiin sokea mies ja häntä pyydettiin koskettamaan tätä. Jeesus otti sokeaa kädestä ja vei hänet kylän ulkopuolelle. Sitten hän sylkäisi miehen silmiin, pani kätensä hänen päälleen ja kysyi: ”Näetkö mitään?” Mies avasi silmänsä ja sanoi: ”Minä näen ihmisiä ‒ näen ikään kuin puita, mutta ne kävelevät.” Jeesus pani uudestaan kätensä miehen silmille, ja nyt tämä näki tarkasti. Hän oli täysin parantunut ja näki selvästi kaiken. Jeesus lähetti hänet kotiin ja sanoi: ”Älä edes poikkea kylään.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

21.2.2019 to arkipäivän messu tai pyhä Petrus Damiani, piispa ja kirkonopettaja

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 9:1-13)

Minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne. Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä. Ja jokaisen, joka vuodattaa teidän verenne, teidän elämänvoimanne, minä vaadin tilille. Minä vaadin tilille jokaisen eläimenkin. Vaadin tilille jokaisen ihmisen, joka vuodattaa lähimmäisensä veren. Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen. Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, lisääntykää ja levitkää yli maan.”

Ja Jumala sanoi Nooalle ja hänen pojilleen: ”Minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa, kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat teidän kanssanne maan päällä, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläintenkin kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos. Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata.”

Jumala sanoi vielä: ”Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 102:16-18, 19-21, 29+22-23. – vrt. 20b)

Kertosäe:                      Herra katsoo taivaasta maan päälle.

Kansat pelkäävät Herran nimeä,
maan kuninkaat kumartavat häntä,
kun Herra jälleen rakentaa Siionin
ja ilmestyy kunniassaan.
Hän katsoo sorrettujen puoleen,
ei torju heidän rukoustaan. Kertosäe

Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle,
jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.
Hän kuulee vankien vaikerruksen,
hän vapauttaa kuoleman omat. Kertosäe

Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa,
heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
kun kansat kokoontuvat yhteen,
kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa. Kertosäe

Halleluja (vrt. Joh. 6:63c, 68c)

Halleluja. Halleluja.
Sinun sanasi, Herra, ovat henki ja elämä.
Sinulla on ikuisen elämän sanat.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 8:27-33)

Sinä olet Kristus. Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean ympärillä oleviin kyliin. Matkalla hän kysyi opetuslapsilta: ”Kuka minä ihmisten mielestä olen?” He vastasivat: ”Toisten mielestä sinä olet Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, toisten mielestä joku profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Pietari vastasi hänelle: ”Sinä olet Kristus.” Jeesus varoitti heitä ankarasti kertomasta hänestä kenellekään.

Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista. Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

22.2.2019 pe Pyhän apostoli Pietarin piispanistuin, juhla

Ensimmäinen lukukappale (1. Piet. 5:1-4)

Minä itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja.

Luemme apostoli Pietarin ensimmäisestä kirjeestä.

Rakkaani, seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa ‒ minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 23:1-3a, 3b-4, 5, 6. – 1)

Kertosäe:           Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni. Kertosäe

Hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Kertosäe

Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Kertosäe

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti. Kertosäe

Halleluja (Matt. 16:18)

Halleluja. Halleluja.
Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni.
Sitä eivät tuonelan portit voita.
Halleluja.

Evankeliumi (Matt. 16:13-19)

Sinä olet Pietari, ja minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan, kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.”

Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

23.2.2019 la pyhä Polykarpos, piispa ja marttyyri, muistopäivä

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 11:1-7)

Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen todiste, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli ‒ niin hänestä todistetaan ‒ elänyt Jumalan mielen mukaisesti. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Uskon vuoksi Nooa, saatuaan ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä, rakensi pyhässä pelossa arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja hän sai perinnöksi vanhurskauden, joka tulee uskosta.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 145:2-3, 4-5, 10-11. – vrt. 1b)

Kertosäe:          Herra, minä kiitän sinun nimeäsi ikuisesti.

Joka päivä minä sinua kiitän,
minä ylistän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti.
Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken,
tutkimaton hänen suuruutensa! Kertosäe

Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen,
isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi.
Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi. Kertosäe

Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi,
uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa,
kertokoot mahtavista teoistasi. Kertosäe

Halleluja (vrt. Mark. 9:7)

Halleluja. Halleluja.
Taivaat avautuivat ja kuului Isän ääni:
”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 9:2-13)

Hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.

Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.

Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Kun he laskeutuivat vuorenrinnettä, Jeesus varoitti heitä kertomasta näkemäänsä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista. He pitivät Jeesuksen sanat mielessään ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen saattoi merkitä.

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Eivätkö lainopettajat sano, että Elian pitää tulla ensin?” ”Elia tuleekin ensin”, hän vastasi, ”ja panee kaiken taas kohdalleen. Mutta miksi sitten on kirjoitettu, että Ihmisen Poika joutuu paljon kärsimään ja kokemaan halveksuntaa? Kuulkaa, mitä sanon: Elia on jo tullut! Ihmiset vain tekivät hänelle mitä tahtoivat, niin kuin hänestä on kirjoitettu.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Iltamessu seuraavasta sunnuntaista.