27.1.2019 Kirkkovuoden 3. sunnuntai – vuosi C

Ensimmäinen lukukappale (Neh. 8:2-4a, 5-6, 8-10)

He lukivat kirjasta Jumalan lakia ja selittivät sitä.

Luemme Nehemian kirjasta.

Niinä päivinä pappi Esra toi lain kansanjoukon eteen. Koolla olivat miehet ja naiset, kaikki, jotka pystyivät ymmärtämään, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä. Vesiportin aukion reunalla Esra luki lain kirjaa aamuvarhaisesta keskipäivään asti miehille ja naisille, kaikille, jotka pystyivät ymmärtämään, ja kaikki kuuntelivat tarkkaan, mitä lain kirjassa sanottiin. Esra, lainopettaja, seisoi varta vasten tehdyllä puukorokkeella.

Esra, joka oli väkijoukkoa korkeammalla, avasi kirjan kaikkien nähden, ja silloin kansa nousi seisomaan. Esra ylisti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kohottivat kätensä ja vastasivat: ”Aamen, aamen!” Sitten he heittäytyivät polvilleen ja rukoilivat Herraa kasvot maahan painettuina. He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä.

Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö.” Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. Ja Esra jatkoi: ”Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää siis olko murheellisia, sillä ilo Herrassa on teidän voimanne.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 19:8, 9, 10, 15. ‒ Joh. 6:63c)

Kertosäe:                            Sinun sanasi, Herra, ovat henki ja elämä.

Herra on antanut täydellisen lain,
se virvoittaa mielen.
Herran ohjeet ovat luotettavat,
ne neuvovat taitamatonta. Kertosäe

Herran käskyt ovat oikeat,
ne ilahduttavat sydämen.
Herran määräykset ovat kirkkaat,
ne avaavat silmäni näkemään. Kertosäe

Herran pelko on puhdas,
se pysyy iäti.
Herran säädökset ovat lujat,
ne ovat oikeita kaikki. Kertosäe

Ota sanani suopeasti vastaan,
sanani ja sydämeni ajatukset,
Herra, turvani ja lunastajani. Kertosäe

Toinen lukukappale (1. Kor. 12:12-30)

Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.

Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: ”Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen”, se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: ”Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen”, se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi.

Ei silmä voi sanoa kädelle: ”Minä en tarvitse sinua”, eikä liioin pää jaloille: ”Minä en tarvitse teitä.” Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.

Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on kirkossaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta?

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai lyhyempi muoto:

(1. Kor. 12:12-14, 27)

Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.

Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja (Luuk. 4:18)

Halleluja. Halleluja.
Herra on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta.
Halleluja.

Evankeliumi (Luuk. 1:1-4, 4:14-21)

Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.

Siihen aikaan Jeesus palasi Galileaan täynnä Hengen voimaa, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä. Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

28.1.2019 ma pyhä Tuomas Akvinolainen, pappi ja kirkonopettaja, muistopäivä

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 9:15, 24-28)

Kristus on kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.

Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ilmestyäkseen nyt Jumalan eteen meidän hyväksemme. Eikä hän mennyt uhratakseen itseään toistuvasti, niin kuin tavallinen ylipappi kerran vuodessa vie kaikkeinpyhimpään verta, joka ei ole hänen omaansa. Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä kuolema monet kerrat maailman luomisesta lähtien. Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan. Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois monien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I ‒ vuoropsalmi (Ps. 98:1, 2-3ab, 3cd-4, 5-6. – 1a)

Kertosäe:         Laulakaa Herralle uusi laulu!
Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.

Laulakaa Herralle uusi laulu!
Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.
Hänen oikea kätensä, hänen pyhä käsivartensa
on tuonut voiton. Kertosäe

Herra on tehnyt tunnetuksi pelastuksensa,
hän ilmoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti laupeutensa ja uskollisuutensa
Israelin kansaa kohtaan. Kertosäe

Kaikki maan ääret ovat nähneet
meidän Jumalamme pelastuksen.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Kertosäe

Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin
kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle! Kertosäe

Halleluja (vrt. 2. Tim. 1:10)

Halleluja. Halleluja.
Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on kukistanut kuoleman
ja tuonut valoon elämän evankeliumin kautta.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 3:22-30)

Saatanan loppu on tullut.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: ”Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.” Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen ja puhui heille vertauksin: ”Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan? Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää, eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat. Ja jos Saatana nousee itseään vastaan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut. Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.” He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

29.1.2019 ti arkipäivän messu

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 10:1-10)

Tässä olen; olen tullut täyttämään sinun tahtosi, Jumala.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, laissa on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen. Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan. Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi. Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.

Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: ”Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.”

Hän sanoo siis ensin: ”Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet”, vaikka näistä uhreista on laissa määräykset. Mutta sitten hän sanoo: ”Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi.” Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I ‒ vuoropsalmi (Ps. 40:2+4ab, 7-8a, 10, 11. – vrt. 8b+9a)    

Kertosäe:                            Nyt olen tullut, Herra, täyttääkseni tahtosi.

Hartaasti minä odotin Herraa,
ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
Hän antoi suuhuni uuden virren,
kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Kertosäe

Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua,
polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä,
mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.
Siksi minä sanoin: ”Nyt olen tullut, Herra.” Kertosäe

Minä julistan sinun vanhurskauttasi
temppeliin kokoontuneelle kansalle,
en lakkaa siitä puhumasta.
Herra, sinä tiedät sen! Kertosäe

Minä en ole pitänyt vanhurskauttasi omana tietonani,
olen puhunut sinun uskollisuudestasi ja pelastusteoistasi.
En ole salannut juhlakansalta
sinun armoasi ja totuuttasi. Kertosäe

Halleluja (vrt. Matt. 11:25)

Halleluja. Halleluja.
Ylistetty olet sinä, Isä, taivaan ja maan Herra,
sillä sinä ilmoitit valtakunnan salaisuudet lapsenmielisille.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 3:31-35)

Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä. Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: ”Äitisi ja veljesi ja sisaresi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua.” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: ”Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

30.1.2019 ke arkipäivän messu

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 10:11-18)

Hän on tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä. Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle. Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle, sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin: ”Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä.” Ja sitten: ”Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.” Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I ‒ vuoropsalmi (Ps. 110:1, 2, 3, 4. – 4bc)

Kertosäe:    Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.

Herra sanoo minun herralleni: ”Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi,
panen heidät jalkojesi alle,
korokkeeksi valtaistuimesi eteen.” Kertosäe

Herra, Siionin valtias,
ojentaa sinulle hallitsijan sauvan.
Ulottukoon sinun mahtisi
myös vihollistesi yli! Kertosäe

Nyt sinulla on valta,
kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä.
Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin,
sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta. Kertosäe

Näin on Herra vannonut,
eikä hän valaansa peruuta:
”Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.” Kertosäe

Halleluja

Halleluja. Halleluja.
Siemen on Jumalan sana, ja kylväjä on Kristus;
jokainen, joka löytää hänet, pysyy iankaikkisesti.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 4:1-20)

Kylväjä lähti kylvämään.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus taas opetti järven rannalla. Hänen ympärilleen kokoontui niin paljon ihmisiä, että hän siirtyi veneeseen. Hän istui järvellä veneessä, ja väkijoukko oli rannalla. Hän opetti heille vertauksin monia asioita.

Näin hän heitä opetti: ”Kuulkaa! Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, kävi niin, että osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä siitä saatu satoa. Mutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää.” Ja hän sanoi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”

Kun Jeesus sitten oli jäänyt yksin kahdentoista opetuslapsensa ja muiden seuralaistensa kanssa, nämä kyselivät häneltä, mitä vertaukset tarkoittivat. Hän sanoi heille: ”Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi.”

Sitten Jeesus sanoi: ”Jos te ette käsitä tätä vertausta, niin onko teistä ymmärtämään muitakaan vertauksia? Kylvömies kylvää sanan. Tien oheen kylvetty siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana, heti kun se on heihin kylvetty, tulee ottamaan sen pois. Kylvö kallioiseen paikkaan taas kuvaa niitä, jotka sanan kuullessaan heti ottavat sen iloiten vastaan mutta jotka kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta. Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

31.1.2019 to pyhä Giovanni Bosco, pappi, muistopäivä

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 10:19-25)

Varmoina uskossamme pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, meillä on täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon ‒ hänen ruumiinsa ‒ kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.

Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 24:1-2, 3-4ab, 5-6. – vrt. 6)

Kertosäe:                            Tässä on kansa, joka etsii kasvojasi, Herra.

Herran on maa ja kaikki mitä siinä on,
maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat.
Hän on sen perustanut merien päälle,
kiinnittänyt lujasti virtojen ylle. Kertosäe

Kuka saa nousta Herran vuorelle,
kuka astua pyhään paikkaan?
Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän,
joka ei valheellisesti vetoa Herraan. Kertosäe

Hän saa siunauksen Herralta,
vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta.
Tässä me olemme, kansa joka pyrkii luoksesi,
joka etsii kasvojasi, Jaakobin Jumala! Kertosäe

Halleluja (Ps. 119:105)

Halleluja. Halleluja.
Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni,
se on valo minun matkallani.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 4:21-25)

Lamppu pannaan lampunjalkaan. Niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi kansanjoukolle: ”Ei kai lamppua sitä varten tuoda huoneeseen, että se pantaisiin vakan alle tai vuoteen alle? Lampunjalkaanhan se pannaan! Kaikki kätketty on olemassa vain ilmi tuotavaksi, salassa oleva vain siksi että se tulisi julki. Jos jollakin teistä on korvat, hän kuulkoon.” Ja hän lisäsi: ”Huomatkaa, mitä kuulette. Niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan, vielä sen ylikin. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

1.2.2019 pe arkipäivän messu

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 10:32-39)

Te kestitte monet kamppailut. Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut. Toisia teistä pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi, toiset jakoivat toveriensa kovan osan. Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy.

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin: ”Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele. Minun vanhurskaani elää uskosta, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy.” Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 37:3-4, 5-6, 23-24, 39-40. – 39a)

Kertosäe:                            Vanhurskaiden pelastus tulee Herralta.

Luota Herraan ja tee hyvää,
niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla.
Iloitse Herrasta,
hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo. Kertosäe

Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!
Hän antaa vanhurskautesi käydä esiin
kirkkaana kuin aamun valo.
Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko. Kertosäe

Kun Herra ohjaa askeleita,
ihminen kulkee oikeaa tietä.
Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan,
sillä Herra pitää häntä kädestä. Kertosäe

Vanhurskaiden pelastus tulee Herralta,
hän on heidän turvansa ahdingon aikana.
Herra auttaa heitä ja vapauttaa heidät.
Hän päästää heidät jumalattomien käsistä,
pelastaa heidät, kun he pakenevat hänen suojiinsa. Kertosäe

Halleluja (vrt. Matt. 11:25)

Halleluja. Halleluja.
Ylistetty olet sinä, Isä, taivaan ja maan Herra,
sillä sinä ilmoitit valtakunnan salaisuudet lapsenmielisille.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 4:26-34)

Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi kansanjoukolle: ”Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut.”

Vielä Jeesus sanoi: ”Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa? Millä vertauksella kuvaisimme sitä? Se on kuin sinapinsiemen. Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman siemenistä, mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa.”

Monin tällaisin vertauksin hän julisti ihmisille sanaa, sen mukaan kuin he sitä saattoivat ymmärtää. Vertauksitta hän ei heille puhunut, mutta opetuslapsilleen hän selitti kaiken, kun he olivat keskenään.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

2.2.2019 la la Herran temppeliintuominen – kynttilänpäivä, juhla

Ensimmäinen lukukappale (Mal. 3:1-4)

Temppeliinsä tulee Valtias, jota te odotatte.

Luemme profeetta Malakian kirjasta.

Näin sanoo Herra Jumala: ”Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu”, sanoo Herra Sebaot. Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä. Silloin Herra toimii kuin metallinsulattaja ja hopeankiillottaja. Hän puhdistaa leeviläiset, ja he tulevat puhtaiksi kuin kulta ja hopea, joista kuona on poltettu pois. He uhraavat jälleen Herralle virheettömät uhrit, säädösten mukaan. Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat ovat Herralle mieleen, niin kuin ne olivat entisinä aikoina, jo kauan sitten.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 24:7, 8, 9, 10. – 10b)

Kertosäe:                           Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot.

Kohotkaa korkeiksi, portit,
avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee. Kertosäe

Kuka on kirkkauden kuningas?
Hän on Herra, väkevä ja voimallinen.
Hän on Herra, voiton sankari. Kertosäe

Kohotkaa korkeiksi, portit,
avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee. Kertosäe

Kuka on kirkkauden kuningas?
Kirkkauden kuningas
on Herra Sebaot! Kertosäe

Toinen lukukappale (Hepr. 2:14-18)

Hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Lapset ovat lihaa ja verta, ja siksi Jeesuskin tuli niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, jotta hän kuolemallaan riistäisi vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästäisi vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.

Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä ‒ hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja hän voisi sovittaa kansan synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja (Luuk. 2:32)

Halleluja. Halleluja.
Valo koittaa pakanakansoille,
kirkkaus loistaa kansallesi Israelille.
Halleluja.

Evankeliumi (Luuk. 2:22-40)

Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, vanhemmat veivät Jeesuksen Jerusalemiin viedäkseen hänet Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

Jerusalemissa eli vanhurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”

Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai lyhyempi muoto:

(Luuk. 2:22-32)

Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, vanhemmat veivät Jeesuksen Jerusalemiin viedäkseen hänet Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.