Lukukappaleet 30.6.2019 alkavalle viikolle
30.6.2019 Kirkkovuoden 13. sunnuntai – vuosi C
Ensimmäinen lukukappale (1. Kun. 19:16b, 19-21)
Elisa nousi ja seurasi Eliaa.
Luemme Ensimmäisestä kuninkaiden kirjasta.
Niinä päivinä Herra sanoi Elialle: ”Voitele seuraajaksesi profeetan tehtävään Elisa, Safatin poika, joka asuu Abel-Meholassa.” Elia lähti matkaan. Hän kohtasi Elisan, Safatin pojan, kun tämä oli kyntämässä. Pellolla oli kaksitoista härkäparia, ja hän kynti niistä viimeisellä. Elia kulki hänen ohitseen ja heitti viittansa hänen ylleen. Elisa jätti härät, juoksi Elian perään ja sanoi: ”Haluaisin ensin suudella hyvästiksi isääni ja äitiäni, sitten seuraan sinua.” Elia sanoi hänelle: ”Mene, mutta tule heti takaisin. Tiedäthän, mitä olen sinulle tehnyt.” Elisa palasi profeetan luota pellolle, otti härkäparin ja teurasti sen uhriksi. Hän kypsensi lihat ikeestä ja aurasta tekemällään tulella ja antoi ne väelleen, ja he söivät yhdessä. Sitten hän lähti seuraamaan Eliaa ja ryhtyi hänen palvelijakseen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 16:1-2a+5, 7-8, 9-10, 11. – vrt. 5a)
Kertosäe: Herra, sinä olet minun perintöosani.
Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.
Minä sanon Herralle: ”Sinä olet minun valtiaani.”
Herra, sinä olet minun perintöosani ja maljani,
sinun kädessäsi on minun arpani. Kertosäe
Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua,
yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.
Minä pidän aina edessäni Herran.
Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. Kertosäe
Minun sydämeni iloitsee, sieluni riemuitsee,
minun ruumiini lepää turvassa.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,
et anna pyhäsi nähdä kuolemaa. Kertosäe
Sinä osoitat minulle elämän tien,
sinun kasvojesi edessä on ehtymätön ilo,
sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. Kertosäe
Toinen lukukappale (Gal. 5:1, 13-18)
Teidät on kutsuttu vapauteen.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä galatalaisille.
Veljet, vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö lihaanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Koko laki on täytetty tässä yhdessä käskyssä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.
Tarkoitan tätä: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihanne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja (1. Sam. 3:9, Joh. 6:68c)
Halleluja. Halleluja.
Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.
Sinulla on ikuisen elämän sanat.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 9:51-62)
Hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: ”Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät? Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia. Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään.
Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.” Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
1.7.2019 ma arkipäivän messu
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 18:16-33)
Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Miehet nousivat ja lähtivät Mamren tammistosta Sodomaan päin, ja Abraham saattoi heitä kappaleen matkaa. Herra ajatteli: ”Miksi salaisin Abrahamilta, mitä aion tehdä? Onhan Abrahamista polveutuva suuri ja mahtava kansa, ja hänessä tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat. Minähän olen valinnut hänet, että hän käskisi poikiaan ja jälkeentulevaa sukuaan pysymään Herran tiellä ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta, jotta minä voisin täyttää sen lupauksen, jonka olen Abrahamille antanut.” Ja Herra sanoi: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.”
Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Abraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? On mahdotonta, että surmaisit vanhurskaat yhdessä jumalattomien kanssa ja että vanhurskaitten kävisi samoin kuin jumalattomien. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Herra sanoi: ”Jos löydän Sodomasta viisikymmentä vanhurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin.”
Abraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” Abraham kysyi vielä: ”Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen.” Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Herra vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Mutta Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.”
Tämän sanottuaan Herra lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 103:1-2, 3-4, 8-9, 10-11. – 8a)
Kertosäe: Anteeksiantava ja laupias on Herra.
Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni,
älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Kertosäe
Hän antaa anteeksi kaikki syntisi
ja parantaa kaikki sairautesi.
Hän päästää sinut kuoleman otteesta
ja seppelöi sinut armolla ja rakkaudella. Kertosäe
Anteeksiantava ja laupias on Herra.
Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri.
Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa. Kertosäe
Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan,
ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.
Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät häntä. Kertosäe
Halleluja (vrt. Ps. 95:8a)
Halleluja. Halleluja.
Tänä päivänä älkää paaduttako sydäntänne,
vaan kuulkaa Herran ääntä.
Halleluja.
Evankeliumi (Matt. 8:18-22)
Seuraa minua.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan, kun Jeesus näki, miten paljon väkeä hänen ympärillään oli, hän käski lähteä vastarannalle. Muuan lainopettaja tuli silloin hänen luokseen ja sanoi: ”Opettaja, minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Eräs toinen, hänen opetuslapsensa, sanoi hänelle: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua! Anna kuolleiden haudata kuolleensa.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
2.7.2019 ti arkipäivän messu
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 19:15-29)
Herra antoi sataa tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran päälle.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä, kun aamu jo alkoi sarastaa, enkelit kiirehtivät Lootia ja sanoivat: ”Lähde heti ja ota mukaasi vaimosi ja kaksi tytärtäsi, jotka ovat täällä, muuten saat surmasi tämän kaupungin syntitaakan tähden!” Kun hän vieläkin vitkasteli, miehet ottivat kädestä häntä, hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään, veivät heidät ulos ja päästivät irti vasta kaupungin ulkopuolella ‒ Herra oli näet päättänyt säästää heidät. Viedessään heitä ulos toinen miehistä sanoi Lootille: ”Pakene henkesi edestä! Älä katso taaksesi äläkä pysähdy ennen kuin olet päässyt pois tältä tasangolta. Pakene vuoristoon, muuten olet mennyttä.” Mutta Loot vastasi hänelle: ”Voi ei, herrani! Sinä olet jo osoittanut minulle, palvelijallesi, suurta armoa ja laupeutta, kun sallit minun pitää henkeni. Mutta vuorille minä en uskalla yrittää: pelkään, että tuho saavuttaa minut ja minäkin kuolen. Tuo kaupunki tuolla on niin lähellä, että ehdin paeta sinne, ja se on kovin vähäpätöinen. Sehän on liian mitätön hävitettäväksi; enkö saisi paeta sinne ja silti säilyttää henkeni?” Mies sanoi: ”Minä suostun sinun pyyntöösi vielä tässäkin asiassa enkä tuhoa tuota kaupunkia. Pakene kiireesti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään ennen kuin olet siellä.” ‒ Tästä on peräisin kaupungin nimi Soar.
Kun aurinko oli noussut vuorten yläpuolelle ja Loot oli tullut Soariin, Herra antoi sataa taivaasta tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran päälle. Hän tuhosi nämä kaupungit ja koko tasangon sekä kaupunkien kaikki asukkaat ja maan kasvitkin. Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.
Aamulla Abraham meni paikalle, jossa oli seissyt Herran kasvojen edessä. Hän katseli Sodoman ja Gomorran suuntaan ja yli koko tasangon, ja silloin hän näki, että maasta nousi savua kuin polttouunista. Mutta kun Jumala hävitti tasangon kaupungit, hän piti Abrahamin mielessään, ja sen vuoksi hän toimitti Lootin pois tuhon keskeltä ennen kuin hävitti kaupungit, joissa Loot oli asunut.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 26:2-3, 9-10, 11-12. – 3a)
Kertosäe: Olen aina pitänyt mielessäni armosi, Herra.
Tutki minut, Herra, koettele minua,
tutki sydämeni ja ajatukseni.
Olen aina pitänyt mielessäni armosi,
olen elänyt sinun totuutesi mukaan. Kertosäe
Älä tempaa minua pois syntisten mukana,
älä anna minun kuolla murhamiesten kanssa.
Heidän kätensä ovat rikosten tahraamat,
heidän kouransa lahjuksia täynnä. Kertosäe
Mutta minä olen elänyt nuhteettomasti.
Herra, ole minulle armollinen ja pelasta minut!
Minä seison vahvalla perustalla.
Juhlivan kansan keskellä minä kiitän sinua, Herra. Kertosäe
Halleluja (Ps. 130:5)
Halleluja. Halleluja.
Minä odotan sinua, Herra,
ja panen toivoni sinun sanaasi.
Halleluja.
Evankeliumi (Matt. 8:23-27)
Hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan, kun Jeesus astui veneeseen, opetuslapset seurasivat häntä. Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky. Aallot löivät yli veneen, mutta Jeesus nukkui. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme.” ”Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?” Jeesus sanoi. Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: ”Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
3.7.2019 ke pyhä apostoli Tuomas, juhla
Ensimmäinen lukukappale (Ef. 2:19-22)
Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä efesolaisille.
Veljet, te ette enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 117:1, 2. – Mark. 16:15)
Kertosäe: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia.
Kiittäkää Herraa, kaikki kansat!
Ylistäkää häntä, kansakunnat! Kertosäe
Rajaton on hänen rakkautensa,
iäti hän on meille uskollinen. Kertosäe
Halleluja (Joh. 20:29)
Halleluja. Halleluja.
Sinä uskot, Tuomas, koska sait nähdä minut.
Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.
Halleluja.
Evankeliumi (Joh. 20:24-29)
Minun Herrani ja Jumalani!
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
4.7.2019 to arkipäivän messu, tai Portugalin pyhä Elisabet
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 22:1-19)
Patriarkkamme Abrahamin uhri.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”
Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä. Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa. Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Ja Abraham sanoi: ”Niin, poikani?” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta edes ainoaa poikaasi.” Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Abraham antoi sille paikalle nimeksi ”Herra katsoo”. Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan ”Herrankatsomavuoresta”.
Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. Sinun jälkeläisissäsi tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.”
Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he lähtivät yhdessä Beersebaan. Ja Abraham jäi asumaan Beersebaan.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 116:1-2, 3-4, 5-6, 8-9. – 9)
Kertosäe: Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.
tai: Halleluja.
Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua,
hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi,
hän kuuntelee. Kertosäe
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,
tuonelan kauhut ahdistivat minua,
minut valtasi tuska ja murhe.
Silloin minä huusin Herran nimeä:
”Herra! Pelasta minut!” Kertosäe
Herra on oikeamielinen ja laupias,
meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija.
Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni. Kertosäe
Hän pelasti minut kuolemasta,
hän säästi silmäni kyyneliltä,
ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa. Kertosäe
Halleluja (2. Kor. 5:19)
Halleluja. Halleluja.
Kristuksessa Jumala sovitti maailman itsensä kanssa;
meille hän uskoi sovituksen sanan.
Halleluja.
Evankeliumi (Matt. 9:1-8)
Kansa ylisti Jumalaa, joka oli antanut ihmisille sellaisen vallan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus astui veneeseen, meni järven yli ja tuli kotikaupunkiinsa. Siellä ihmiset toivat hänen luokseen halvaantuneen, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Jotkut lainopettajat sanoivat silloin itsekseen: ”Tuohan herjaa Jumalaa.” Mutta Jeesus näki, mitä he ajattelivat, ja sanoi: ”Miksi teillä on pahoja ajatuksia sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoa: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” ‒ hän puhui nyt halvaantuneelle ‒ ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies nousi ja lähti kotiinsa. Tämän nähdessään kansa pelästyi ja ylisti Jumalaa, joka oli antanut ihmisille sellaisen vallan.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
5.7.2019 pe arkipäivän messu, tai pyhä Antonio Maria Zaccaria, pappi
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 23:1-4, 19, 24:1-8, 62-67)
Iisak rakasti Rebekkaa ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Saara eli sadankahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi; se oli Saaran elinikä. Hän kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa. Abraham vietti siellä Saaran valittajaiset ja itki häntä. Sitten Abraham nousi vainajan äärestä, meni heettiläisten puheille ja sanoi: ”Minä olen muukalainen, vieras teidän parissanne. Antakaa minulle maata oman sukuhaudan paikaksi, jotta saisin kätkeä sinne vainajani.” Tämän jälkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran Makpelan vainion luolaan, joka on Mamren eli Hebronin lähistöllä Kanaaninmaassa.
Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin. Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: ”Kosketa minua nivusiin ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille.” Palvelija kysyi häneltä: ”Entä jos tyttö ei haluakaan lähteä minun mukaani tänne? Onko minun silloin vietävä poikasi siihen maahan, josta olet lähtenyt?” Abraham sanoi hänelle: ”Älä missään tapauksessa vie poikaani sinne. Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni. Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa valastasi, mutta poikaani älä sinne vie.”
Iisak oli tällä välin siirtynyt Lahai-Roin kaivon tienoille; hän näet asui Negevin maassa. Eräänä iltana Iisak lähti kävelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelikaravaanin lähestyvän. Kun Rebekka puolestaan näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä ja kysyi palvelijalta: ”Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta meitä vastaan?” Palvelija vastasi: ”Hän on minun isäntäni.” Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa. Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut. Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 106:1-2, 3-4a, 4b-5. ‒ 1a)
Kertosäe: Kiittäkää Herraa, hän on hyvä!
tai: Halleluja.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot,
kuka voi häntä kyllin ylistää? Kertosäe
Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti,
jotka aina tekevät niin kuin oikein on.
Herra, sinä olet armollinen kansallesi ‒
muistathan myös minua! Kertosäe
Auta minua, ota minut huomaasi,
että saisin kokea valittujesi onnen,
että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee,
ja ylistää sinua yhdessä perintöosasi kanssa. Kertosäe
Halleluja (Matt. 11:28)
Halleluja. Halleluja.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.
Minä annan teille levon, sanoo Herra.
Halleluja.
Evankeliumi (Matt. 9:9-13)
Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Laupeutta minä tahdon, en uhrimenoja.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan, kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Laupeutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
6.7.2019 la arkipäivän messu, tai pyhä Maria Goretti, neitsyt ja marttyyri, tai Neitsyt Maria
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 27:1-5, 15-29)
Jaakob syrjäytti veljensä ja vei häneltä siunauksen (27:36).
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi hänelle: ”Poikani!” Esau vastasi: ”Mitä, isä?” Iisak sanoi: ”Minä olen tullut vanhaksi ja saatan pian kuolla. Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja jousesi, ja lähde metsästämään minulle riistaa. Laita siitä herkkuruokaa, sellaista josta minä pidän, ja tuo sitä minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen.”
Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Kun Esau oli lähtenyt metsästämään riistaa isäänsä varten, Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa Jaakobin niihin. Vuohien nahoilla hän peitti Jaakobin kädet sekä hänen paljaan kaulansa ja niskansa. Sitten hän antoi herkut ja leipomansa leivän Jaakobin käteen.
Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: ”Isä!” Iisak vastasi: ”Niin, poika, kuka sinä olet?” Jaakob sanoi isälleen: ”Minä olen sinun esikoisesi Esau. Olen tehnyt niin kuin käskit. Nouse istumaan ja syö minun riistaani, ja siunaa sitten minut.” Iisak kysyi: ”Miten löysit saaliin näin pian, poikani?” Jaakob vastasi: ”Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen tielleni.” Iisak sanoi: ”Tulehan lähemmäksi, poikani, niin minä tunnustelen, oletko sinä Esau vai et.” Jaakob meni isänsä luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.” Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä tämän kädet olivat karvaiset kuten Esaun, ja hän siunasi Jaakobin. Iisak kysyi vielä: ”Oletko sinä todella poikani Esau?” Jaakob vastasi: ”Olen.” Silloin Iisak sanoi: ”Tuo ruoka tänne, niin että saan syödä poikani tuomaa riistaa. Sen jälkeen siunaan sinut.” Jaakob tarjosi hänelle ruokaa ja viiniä, ja hän söi ja joi. Sitten Iisak sanoi: ”Tule tänne ja suutele minua, poikani.” Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen: ”Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut. Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin. Kansat palvelkoot sinua ja kansakunnat kumartakoot sinua. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 135:1-2, 3-4, 5-6. – 3a)
Kertosäe: Ylistäkää Herraa, hän on hyvä!
tai: Halleluja.
Ylistäkää Herran nimeä,
ylistäkää, te Herran palvelijat,
te, jotka toimitatte palvelusta Herran temppelissä,
Jumalamme temppelin esipihoilla! Kertosäe
Ylistäkää Herraa, hän on hyvä!
Soittakaa hänen nimensä kunniaksi, se on ihana ja suloinen!
Herra on valinnut omakseen Jaakobin,
omaksi kansakseen Israelin. Kertosäe
Herra on suuri, minä tiedän sen,
meidän Herramme on suurempi kuin mikään muu jumala.
Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee taivaassa ja maan päällä,
merissä ja syvyyden vesissä. Kertosäe
Halleluja (Joh. 10:27)
Halleluja. Halleluja.
Minun lampaani kuulevat minun ääneni, sanoo Herra,
ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Halleluja.
Evankeliumi (Matt. 9:14-17)
Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan!
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Johanneksen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo. He sanoivat: ”Meille ja fariseuksille paastoaminen on tärkeää. Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?” Jeesus vastasi heille: ”Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat. Ei kukaan ota kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Viitta repeää sellaisen paikan vierestä, ja reikä on entistä pahempi. Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Iltamessu seuraavasta sunnuntaista:
7.7.2019 Kirkkovuoden 14. sunnuntai – vuosi C
Ensimmäinen lukukappale (Jes. 66:10-14c)
Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran.
Luemme profeetta Jesajan kirjasta.
Iloitkaa Jerusalemin kanssa, riemuitkaa kaupungin tähden, te kaikki, jotka sitä rakastatte! Juhlikaa riemuiten sen kanssa, te kaikki, jotka sitä suritte. Niin te saatte imeä, tulla kylläisiksi lohtua antavista rinnoista, saatte nauttia, juoda yltäkyllin sen voiman ja mahdin nisistä.
Näin sanoo Herra: ”Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran. Kuin uomastaan tulvivan puron minä käännän sen luo kansojen rikkaudet. Sen imeväisiä kannetaan sylissä ja keinutellaan polvien päällä. Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan, Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun: kun tämän näette, teidän sydämenne ihastuu, te kukoistatte kuin vehmas niitty. Niin Herran palvelijat saavat tuntea hänen kätensä voiman.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 66:1-3a, 4-5, 6-7a, 16+20. – 1)
Kertosäe: Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa.
Kohota Jumalalle riemuhuuto, maa, riemuitkaa, maan asukkaat!
Laulakaa hänen nimensä kunniaa,
kiittäkää ja ylistäkää häntä.
Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi! Kertosäe
Koko maa kumartuu eteesi,
koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä.
Hän on tehnyt meille suuria tekoja. Kertosäe
Hän muutti meren kuivaksi maaksi,
kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä.
Hän hallitsee voimallaan iäti. Kertosäe
Tulkaa, kaikki jotka pelkäätte Jumalaa,
kuulkaa, kun minä kerron, mitä Jumala on minulle tehnyt.
Ylistetty olkoon Jumala!
Hän ei torjunut rukoustani eikä kieltänyt minulta armoaan. Kertosäe
Toinen lukukappale (Gal. 6:14-18)
Minulla on Jeesuksen arvet ruumiissani.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä galatalaisille.
Veljet, minä en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. On samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi. Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan, koko Jumalan Israelin osaksi! Älköön kukaan enää tämän jälkeen tuottako minulle vaivaa. Onhan minulla Jeesuksen arvet ruumiissani. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Aamen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja (Kol. 3:15a, 16a)
Halleluja. Halleluja.
Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha.
Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 10:1-12, 17-20)
Hän saa teidän toivottamanne rauhan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä. Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen.
Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’ Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: ’Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut – pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!’ Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.”
Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: ”Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi.” Jeesus sanoi heille: ”Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama. Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
tai lyhyempi muoto:
(Luuk. 10:1-9)
Hän saa teidän toivottamanne rauhan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä. Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen.
Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.'”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
