Lukukappaleet 7.4.2019 alkavalle viikolle
7.4.2019 Paaston 5. sunnuntai – vuosi C
Ensimmäinen lukukappale (Jes. 43:16-21)
Katso: minä luon uutta ja annan juotavaa kansalleni.
Luemme profeetta Jesajan kirjasta.
Näin sanoo Herra, hän, joka avasi mereen tien, valtatien suurten vetten keskelle, hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset, väkevien soturien joukon ‒ syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse, kuin sammuva lampun liekki he hävisivät ‒ näin hän sanoo: ”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin ‒ ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni. Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 126:1-2ab, 2cd-3, 4-5, 6. – 3)
Kertosäe: Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme. Kertosäe
Silloin sanoivat vieraat kansat:
”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita. Kertosäe
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat. Kertosäe
Jotka itkien menevät kylvämään
vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin
lyhteet sylissään. Kertosäe
Toinen lukukappale (Fil. 3:8-14)
Kristuksen tähden olen menettänyt kaiken, tullen hänen kuolemansa kaltaiseksi.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä filippiläisille.
Veljet, pidän todella kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja osallisuuden hänen kärsimyksiinsä tulemalla hänen kuolemansa kaltaiseksi. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.
En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni päämäärän, Jumalan taivaallisen kutsun voittopalkinnon Kristuksessa Jeesuksessa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Säe ennen evankeliumia (Joel 2:12-13)
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kääntykää minun puoleeni koko sydämestänne, sanoo Herra,
sillä minä olen anteeksiantava ja laupias.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Evankeliumi (Joh. 8:1-11)
Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus meni Öljymäelle. Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Voidaan käyttää myös vuoden A tekstejä: 1L Hes. 37:12-14, Ps. 130:1-2, 3-4, 5-6, 7-8. – 7bc, 2L Room. 8:8-11, Ev. Joh. 11:1-45 tai Joh. 11:3-7, 17, 20-27, 33b-45.
8.4.2019 ma paastonajan messu
Ensimmäinen lukukappale (Dan. A 13:1-9, 15-17, 19-30, 33-62)
Minun täytyy nyt kuolla, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista.
Luemme profeetta Danielin kirjasta.
Niinä päivinä Babylonissa asui mies, jonka nimi oli Jojakim. Hän otti vaimokseen Susannan, Hilkian tyttären, joka oli jumalaapelkäävä ja hyvin kaunis. Myös Susannan vanhemmat olivat hurskaita, ja he olivat kasvattaneet tyttärensä Mooseksen lain mukaan. Jojakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa vieressä puutarha. Juutalaisten oli tapana kokoontua hänen luonaan, koska hän oli arvossapidetyin heistä kaikista. Sinä vuonna oli kaksi kansan vanhinta nimitetty tuomareiksi. Nämä olivat niitä, joista Valtias on sanonut: ”Laittomuus levisi Babylonista, vanhimmista ja tuomareista, jotka olivat johtavinaan kansaa.” He olivat yhtenään Jojakimin talossa, ja kaikki, joilla oli oikeusasioita, tulivat sinne heidän puheilleen. Puolilta päivin ihmiset aina lähtivät pois, ja sen jälkeen Susannalla oli tapana mennä kävelylle miehensä puutarhaan. Nuo kaksi vanhinta katselivat joka päivä, kuinka Susanna meni puutarhaan ja käveli siellä, ja heissä syttyi himo. Heidän ajatuksensa harhautuivat väärille poluille, eivätkä he enää kohottaneet katsettaan taivasta kohti eivätkä välittäneet tuomioidensa oikeudenmukaisuudesta.
Miehet odottivat sopivaa tilaisuutta. Eräänä päivänä Susanna tuli tavalliseen tapaansa puutarhaan vain kaksi palvelustyttöä mukanaan. Päivä oli helteinen, ja hänen teki mieli kylpeä ulkosalla. Puutarhassahan ei ollut ketään – ainoastaan nuo vanhimmat, jotka olivat piilossa ja tirkistelivät häntä. Susanna sanoi tytöille: ”Tuokaa minulle öljyä ja tuoksuvoiteita ja sulkekaa puutarhan portit, että saan kylpeä.” Kun tytöt olivat menneet pois, vanhimmat nousivat piilostaan, ryntäsivät Susannan luo ja sanoivat: ”Puutarhan portit ovat kiinni, eikä kukaan näe meitä. Me haluamme sinut – tee mitä tahdomme ja makaa kanssamme. Jos kieltäydyt, me todistamme sinua vastaan. Sanomme, että täällä oli nuori mies sinun kanssasi ja että sinä siksi lähetit tytöt pois. ”Olen ansassa”, Susanna parahti. ”Jos suostun, hankin itselleni kuolemantuomion, ja jos en suostu, olen teidän armoillanne. Parempi minun on kieltäytyä ja jäädä teidän valtaanne kuin tehdä syntiä Herran edessä.” Hän huusi kovalla äänellä, mutta niin huusivat myös nuo kaksi vanhinta, ja toinen heistä juoksi avaamaan puutarhan portin. Kun puutarhasta kuului huutoa, talon väki ryntäsi sivuporteista katsomaan, mitä Susannalle oli sattunut. Vanhimmat esittivät tarinansa, ja palvelijat tyrmistyivät ja häpesivät emäntänsä puolesta, sillä hänestä ei koskaan ollut puhuttu mitään sellaista. Kun kansaa seuraavana päivänä taas kokoontui Susannan miehen Jojakimin taloon, nuo kaksi vanhintakin tulivat paikalle. Susannan oli kuoltava, niin he olivat rikollisessa mielessään päättäneet, ja he sanoivat väkijoukolle: ”Lähettäkää hakemaan tänne Susanna, Hilkian tytär, Jojakimin vaimo.” Susannaa lähdettiin hakemaan, ja hän tuli paikalle yhdessä vanhempiensa, lastensa ja kaikkien sukulaistensa kanssa.
Susannan omaiset ja kaikki, jotka hänet näkivät, puhkesivat itkuun. Molemmat vanhimmat astuivat kansan eteen ja panivat kätensä hänen päänsä päälle, mutta Susanna katsoi itkien taivaalle, sillä hän luotti vakaasti Herraan. Vanhimmat sanoivat: ”Kun me olimme kaksistaan kävelemässä puutarhassa, tämä nainen tuli sinne kahden palvelustyttönsä kanssa. Hän käski sulkea puutarhan portit ja toimitti sitten tytöt pois, ja kohta sinne tuli jostakin piilosta nuori mies, ja he kävivät pitkäkseen. Me olimme puutarhan perällä, mutta kun huomasimme heidän rikolliset toimensa, riensimme heti heidän luokseen ja näimme heidän makaavan sylikkäin. Miestä emme saaneet otetuksi kiinni, koska hän oli meitä voimakkaampi; hän avasi portin ja ryntäsi pois. Mutta tämän naisen me saimme. Me kysyimme häneltä, kuka se nuori mies oli, mutta hän ei suostunut kertomaan sitä meille. Tämän me todistamme.”
Koska miehet olivat kansan vanhimpia ja tuomareita, paikalle kokontuneet ihmiset uskoivat heitä, ja Susanna tuomittiin kuolemaan. Silloin Susanna huusi kovalla äänellä: ”Ikiaikojen Jumala, sinä joka tunnet salatutkin ja tiedät kaiken ennen kuin se tapahtuu! Sinä tiedät, että he todistivat valheellisesti minua vastaan. Minun täytyy nyt kuolla, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista, mistä nämä miehet pahuudessaan minua syyttivät.”
Herra kuuli rukouksen. Kun Susannaa vietiin surmattavaksi, Jumala herätti Daniel-nimisessä nuoressa pojassa pyhän hengen, ja hän huusi kovalla äänellä: ”Minä olen syytön hänen vereensä!” Kaikki kääntyivät katsomaan ja kysyivät häneltä: ”Mitä sinä puhut?” Daniel astui heidän keskelleen ja sanoi: ”Näinkö tyhmiä te olette, israelilaiset? Tuomitsitte kansanne tyttären oikopäätä, asiaa tutkimatta ja totuutta selvittämättä. Palatkaa oikeuspaikalle! Nuo miehet todistivat valheellisesti häntä vastaan.” Kaikki lähtivät kiireesti takaisin, ja perille päästyä vanhimmat sanoivat Danielille: ”Tule tänne, istuudu meidän joukkoomme! Jumala on tehnyt sinusta vanhimpien vertaisen. Kerro nyt, mitä sinulla on mielessäsi.” Daniel sanoi heille: ”Erottakaa miehet kauas toisistaan. Minä kuulustelen heitä.”
Kun miehet oli viety erilleen, Daniel kutsui toisen luokseen ja sanoi: ”Sinä olet tehnyt pahaa vanhuuden päiviisi saakka, mutta nyt joudut kasvotusten myös ennen tekemiesi syntien kanssa. Sinä olet antanut vääriä tuomioita, tuominnut syyttömiä ja vapauttanut syyllisiä, vaikka Herra sanoo: ’Älä aiheuta syyttömän ja oikeamielisen kuolemaa.’ No niin, kun kerran näit tämän naisen, niin kerro, minkä puun alla näit heidät yhdessä makaamassa.” ”Pistaasin”, mies vastasi. Silloin Daniel sanoi hänelle: ”Hyvin valehdeltu, mutta oman pääsi menoksi. Jumala on jo käskenyt enkelinsä pistää sinuun ammottavan haavan.”
Daniel lähetti miehen pois ja käski tuoda toisen paikalle. Tälle hän sanoi: ”Kanaanin sukukuntaa, et Juudan! Kauneus petti sinut, himo johti sydämesi harhaan. Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja he ovat pelänneet teitä niin, että ovat suostuneet makaamaan kanssanne. Tämä Juudan tytär ei kuitenkaan sietänyt teidän laittomuuttanne. Sanopa nyt, minkä puun alta yllätit heidät yhdessä makaamasta?” ”Rautatammen”, mies vastasi. Silloin Daniel sanoi hänelle: ”Kyllä kai! Tuo valhe tiesi sinullekin pään menoa. Jumalan enkeli odottaa rautainen miekka kädessään lyödäkseen sinut kahtia. Hän tekee lopun teistä molemmista.” Kaikki koolle tulleet alkoivat huutaa suureen ääneen ja ylistivät Jumalaa, joka pelastaa ne jotka panevat toivonsa häneen. He nousivat noita kahta vanhinta vastaan, sillä Daniel oli näiden omilla sanoilla osoittanut heidän todistaneen väärin. Miehet kokivat sen, mitä olivat itse aikoneet lähimmäiselleen. Väkijoukko tappoi heidät, niin kuin Mooseksen lain mukaan kuului tehdä, ja syytön ihminen pelastui sinä päivänä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
tai lyhyempi muoto:
(Dan. A 13:41c-62)
Minun täytyy nyt kuolla, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista.
Luemme profeetta Danielin kirjasta.
Niinä päivinä väkijoukko tuomitsi Susannan kuolemaan. Silloin Susanna huusi kovalla äänellä: ”Ikiaikojen Jumala, sinä joka tunnet salatutkin ja tiedät kaiken ennen kuin se tapahtuu! Sinä tiedät, että he todistivat valheellisesti minua vastaan. Minun täytyy nyt kuolla, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista, mistä nämä miehet pahuudessaan minua syyttivät.”
Herra kuuli rukouksen. Kun Susannaa vietiin surmattavaksi, Jumala herätti Daniel-nimisessä nuoressa pojassa pyhän hengen, ja hän huusi kovalla äänellä: ”Minä olen syytön hänen vereensä!” Kaikki kääntyivät katsomaan ja kysyivät häneltä: ”Mitä sinä puhut?” Daniel astui heidän keskelleen ja sanoi: ”Näinkö tyhmiä te olette, israelilaiset? Tuomitsitte kansanne tyttären oikopäätä, asiaa tutkimatta ja totuutta selvittämättä. Palatkaa oikeuspaikalle! Nuo miehet todistivat valheellisesti häntä vastaan.” Kaikki lähtivät kiireesti takaisin, ja perille päästyä vanhimmat sanoivat Danielille: ”Tule tänne, istuudu meidän joukkoomme! Jumala on tehnyt sinusta vanhimpien vertaisen. Kerro nyt, mitä sinulla on mielessäsi.” Daniel sanoi heille: ”Erottakaa miehet kauas toisistaan. Minä kuulustelen heitä.”
Kun miehet oli viety erilleen, Daniel kutsui toisen luokseen ja sanoi: ”Sinä olet tehnyt pahaa vanhuuden päiviisi saakka, mutta nyt joudut kasvotusten myös ennen tekemiesi syntien kanssa. Sinä olet antanut vääriä tuomioita, tuominnut syyttömiä ja vapauttanut syyllisiä, vaikka Herra sanoo: ’Älä aiheuta syyttömän ja oikeamielisen kuolemaa.’ No niin, kun kerran näit tämän naisen, niin kerro, minkä puun alla näit heidät yhdessä makaamassa.” ”Pistaasin”, mies vastasi. Silloin Daniel sanoi hänelle: ”Hyvin valehdeltu, mutta oman pääsi menoksi. Jumala on jo käskenyt enkelinsä pistää sinuun ammottavan haavan.”
Daniel lähetti miehen pois ja käski tuoda toisen paikalle. Tälle hän sanoi: ”Kanaanin sukukuntaa, et Juudan! Kauneus petti sinut, himo johti sydämesi harhaan. Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja he ovat pelänneet teitä niin, että ovat suostuneet makaamaan kanssanne. Tämä Juudan tytär ei kuitenkaan sietänyt teidän laittomuuttanne. Sanopa nyt, minkä puun alta yllätit heidät yhdessä makaamasta?” ”Rautatammen”, mies vastasi. Silloin Daniel sanoi hänelle: ”Kyllä kai! Tuo valhe tiesi sinullekin pään menoa. Jumalan enkeli odottaa rautainen miekka kädessään lyödäkseen sinut kahtia. Hän tekee lopun teistä molemmista.” Kaikki koolle tulleet alkoivat huutaa suureen ääneen ja ylistivät Jumalaa, joka pelastaa ne jotka panevat toivonsa häneen. He nousivat noita kahta vanhinta vastaan, sillä Daniel oli näiden omilla sanoilla osoittanut heidän todistaneen väärin. Miehet kokivat sen, mitä olivat itse aikoneet lähimmäiselleen. Väkijoukko tappoi heidät, niin kuin Mooseksen lain mukaan kuului tehdä, ja syytön ihminen pelastui sinä päivänä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 23:1-3a, 3b-4, 5, 6. – 4a)
Kertosäe: Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni. Kertosäe
Hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Kertosäe
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Kertosäe
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti. Kertosäe
Säe ennen evankeliumia (Hes. 33:11)
Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana.
Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana.
En minä tahdo, että jumalaton kuolee, sanoo Herra,
vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää.
Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana.
Evankeliumi (Joh. 8:1-11)
Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus meni Öljymäelle. Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
tai:
Evankeliumi (Joh. 8:12-20)
Minä olen maailman valo.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus puhui fariseuksille ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Fariseukset sanoivat hänelle: ”Sinä todistat itse itsestäsi, ei sinun todistuksesi ole pätevä.” Jeesus vastasi: ”Vaikka minä todistankin itsestäni, todistukseni on pätevä, sillä minä tiedän, mistä olen tullut ja minne menen. Te sitä vastoin ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen. Te tuomitsette niin kuin ihmiset ainakin, minä en tuomitse ketään. Ja jos tuomitsenkin, minun tuomioni on pätevä, sillä minä en ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on minut lähettänyt. Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt.” ”Missä sinun isäsi on?” he kysyivät. Jeesus vastasi: ”Te ette tunne minua ettekä Isääni. Jos tuntisitte minut, tuntisitte myös Isäni.”
Tämän Jeesus puhui opettaessaan kansaa temppelialueella uhriarkun luona. Kukaan ei ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Tällä viikolla voidaan minä hyvänsä päivänä käyttää myös seuraavia lukukappaleita: 1L 2. Kun. 4:18b-21, 32-37, Ps. 17:1, 6-7, 8+15. – 15b, Ev. Joh. 11:1-45.
9.4.2019 ti paastonajan messu
Ensimmäinen lukukappale (4. Moos. 21:4-9)
Jokainen pureman saanut, joka katsoo pronssikäärmettä, jää eloon.
Luemme Neljännestä Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä, kiertääkseen Edomin maan, israelilaiset lähtivät Horinvuoren luota Kaislamerelle vievää reittiä. Matkalla kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi puhua Jumalaa ja Moosesta vastaan: ”Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!”
Silloin Herra lähetti kansan kimppuun myrkkykäärmeitä, ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia. Kansa tuli Mooseksen luo sanomaan: ”Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta.” Mooses rukoili kansan puolesta, ja Herra sanoi Moosekselle: ”Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.” Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 102:2-3, 16-18, 19-21. – 2)
Kertosäe: Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!
Kuule rukoukseni, Herra,
nouskoon huutoni sinun luoksesi!
Älä kätke minulta kasvojasi,
kun olen ahdingossa.
Kallista korvasi minun puoleeni!
Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi. Kertosäe
Kansat pelkäävät Herran nimeä,
maan kuninkaat kumartavat häntä,
kun Herra jälleen rakentaa Siionin
ja ilmestyy kunniassaan.
Hän katsoo sorrettujen puoleen,
ei torju heidän rukoustaan. Kertosäe
Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle,
jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.
Hän kuulee vankien vaikerruksen,
hän vapauttaa kuoleman omat. Kertosäe
Säe ennen evankeliumia
Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.
Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.
Siemen on Jumalan sana, ja kylväjä on Kristus;
jokainen, joka löytää hänet, pysyy iankaikkisesti.
Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.
Evankeliumi (Joh. 8:21-30)
Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että minä olen se joka olen.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi fariseuksille: ”Minä menen pois. Silloin te etsitte minua mutta kuolette synteihinne. Minne minä menen, sinne ette te pääse.” Juutalaiset kummastelivat: ”Ei kai hän aio tappaa itseään, kun sanoo: ’Minne minä menen, sinne ette te pääse’?” Jeesus sanoi heille: ”Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu. Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne.” ”Kuka sitten olet?” he kysyivät. Jeesus vastasi: ”Juuri se, mitä minä puhunkin teille. Minulla on teistä paljon sanottavaa, ja paljosta minun on teidät tuomittava. Mutta minun lähettäjäni puhuu totta, ja minä vain ilmoitan maailmalle sen, minkä olen häneltä kuullut.” He eivät ymmärtäneet, että Jeesus puhui Isästä.
Niinpä Jeesus jatkoi: ”Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että minä olen se joka olen enkä tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut. Hän, joka lähetti minut, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan.” Monet uskoivat Jeesukseen kuullessaan hänen puhuvan näin.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
10.4.2019 ke paastonajan messu
Ensimmäinen lukukappale (Dan. 3:14-20, 24-25, 28)
Hän lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa.
Luemme profeetta Danielin kirjasta.
Niinä päivinä kuningas Nebukadnessar sanoi: ”Ettekö te, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, tosiaankaan tahdo palvella minun jumaliani ettekä kumartaa kultaista patsasta, jonka olen pystyttänyt? Jos nyt suostutte heittäytymään maahan ja kumartamaan teettämääni patsasta heti, kun kuulette torven, huilun, sitran, harpun, luutun, säkkipillin ja koko juhlamusiikin soivan, niin hyvä on. Mutta jos ette kumarra, teidät heti heitetään tuliseen uuniin. Ja mikä jumala voisi teidät pelastaa minun käsistäni?”
Sadrak, Mesak ja Abed-Nego sanoivat kuningas Nebukadnessarille: ”Tähän ei meidän tarvitse lainkaan vastata. Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra.”
Silloin Nebukadnessar tuli täyteen vihaa Sadrakia, Mesakia ja Abed-Negoa kohtaan, ja hänen kasvonsa vääristyivät. Hän käski heti kuumentaa uunin seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti, ja hän käski muutamien vahvojen sotilaittensa sitoa Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon ja heittää heidät uuniin.
Kuningas Nebukadnessar nousi äkkiä pystyyn ja sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen: ”Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?” ”Varmasti, kuningas!” hovimiehet vastasivat kuninkaalle. Hän sanoi: ”Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs mies näyttää aivan jumalolennolta.” Silloin Nebukadnessar sanoi: ”Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon jumala! Hän lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka luottivat häneen eivätkä välittäneet kuninkaan käskystä, vaan mieluummin panivat henkensä alttiiksi kuin suostuivat palvelemaan muuta jumalaa kuin omaansa!”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Dan. 3:52, 53, 55, 54, 56. – 52b)
Kertosäe: Ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti.
Kiitetty olet sinä, Herra, meidän isiemme Jumala,
ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti,
kiitetty olkoon sinun pyhä kunnianimesi,
ylistämällä ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti! Kertosäe
Kiitetty olet sinä kirkkautesi pyhässä temppelissä,
ylistyksin ylistetty ja kunnioitettu ikuisesti! Kertosäe
Kiitetty olet sinä kuninkaallisella valtaistuimellasi,
ylistämällä ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti. Kertosäe
Kiitetty olet sinä, joka näet syvyyksiin,
sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattelevat,
ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti. Kertosäe
Kiitetty olet sinä taivaankannen yllä,
ylistetty ja kunnioitettu ikuisesti. Kertosäe
Säe ennen evankeliumia (vrt. Luuk. 8:15)
Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus.
Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus.
Autuaita ne, jotka puhtain ja ehein sydämin säilyttävät Jumalan sanan
ja kestävinä tuottavat satoa.
Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus.
Evankeliumi (Joh. 8:31-42)
Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” He vastasivat hänelle: ”Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. Minä tiedän kyllä, että te olette Abrahamin jälkeläisiä. Silti te haluatte tappaa minut, koska sanani ei saa teissä sijaa. Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt ‒ ja te teette, mitä olette omalta isältänne oppineet.”
He vastasivat Jeesukselle: ”Meidän isämme on Abraham.” Jeesus sanoi: ”Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja. Mutta nyt te haluatte tappaa minut ‒ miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt. Te teette aivan samoin kuin isänne.”
He sanoivat: ”Me emme ole porton poikia. Meillä on yksi isä, Jumala.” Tähän Jeesus sanoi: ”Jos Jumala olisi teidän isänne, te rakastaisitte minua, sillä minä olen lähtöisin Jumalasta ja tulen hänen luotaan. Minä en edes päättänyt tulostani itse, vaan hän lähetti minut.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
11.4.2019 to paastonajan messu
Ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 17:3-9)
Sinusta on tuleva monien kansojen kantaisä.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä Abram heittäytyi kasvoilleen, ja Jumala sanoi hänelle: ”Tällainen on liitto, johon minä sinut otan. Sinusta on tuleva monien kansojen kantaisä. Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham, koska minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Minä annan sinulle paljon jälkeläisiä, ja sinusta on polveutuva kansakuntia ja kuninkaita. Minä pidän voimassa liiton sinun ja myös sinun jälkeläistesi kanssa, ikuisen liiton sukupolvesta toiseen, ja minä olen oleva sinun Jumalasi ja sinun jälkeläistesi Jumala. Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala.” Jumala puhui edelleen Abrahamille: ”Pysykää uskollisesti tässä liitossa, sinä ja sinun jälkeläisesi sukupolvesta toiseen.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 105:4-5, 6-7, 8-9. – 8a)
Kertosäe: Herra muistaa aina liittonsa.
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa,
etsikää aina hänen kasvojaan.
Muistakaa aina hänen ihmetyönsä,
hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa. Kertosäe
Te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset,
te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut,
hän on Herra, meidän Jumalamme,
hänen tuomionsa ulottuvat yli koko maan. Kertosäe
Hän muistaa aina liittonsa,
tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,
liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa,
valan, jonka hän vannoi Iisakille. Kertosäe
Säe ennen evankeliumia (vrt. Ps. 95:8a)
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Tänä päivänä älkää paaduttako sydäntänne,
vaan kuulkaa Herran ääntä.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Evankeliumi (Joh. 8:51-59)
Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi juutalaisille: ”Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.” Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?”
Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.”
Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi ‒ minä olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
12.4.2019 pe paastonajan messu
Ensimmäinen lukukappale (Jer. 20:10-13)
Herra on kanssani kuin väkevä sankari.
Luemme profeetta Jeremian kirjasta.
Kuulen monien kuiskivan: ”Näettekö, kauhua kaikkialla!” ”Antakaa ilmi!” ”Annetaan hänet ilmi!” Jopa ystävät vaanivat heikkoa hetkeäni: ”Ehkä saamme houkutelluksi hänet ansaan! Silloin hän on vallassamme, ja totisesti me kostamme!”
Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari, vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään. Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat, eikä sitä koskaan unohdeta, alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä. Herra Sebaot, sinä tunnet oikeamielisen, sinä koettelet sydämen ja ajatukset ‒ kunpa näkisin, että kostat heille! Sinun haltuusi olen uskonut asiani. Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa! Hän pelastaa avuttoman pahantekijöiden käsistä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 18:2-3a, 3bc-4, 5-6, 7. – vrt. 7)
Kertosäe: Minä huusin hädässäni Herraa, ja hän kuuli minua.
Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani,
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani. Kertosäe
Jumalani, olet kallio, jonka turviin pakenen,
minun kilpeni, autuuteni sarvi ja suojani.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
saan avun vihollisiani vastaan. Kertosäe
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat. Kertosäe
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,
kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
ja hän kuuli minun huutoni. Kertosäe
Säe ennen evankeliumia (vrt. Joh. 6:63c, 68c)
Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana.
Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana.
Sinun sanasi, Herra, ovat henki ja elämä.
Sinulla on ikuisen elämän sanat.
Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana.
Evankeliumi (Joh. 10:31-42)
Juutalaiset yrittivät ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan juutalaiset alkoivat kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen. Jeesus sanoi heille: ”Minä olen teidän nähtenne tehnyt monta hyvää tekoa, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minut?” Juutalaiset vastasivat: ”Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen.”
Jeesus vastasi: ”Eikö teidän laissanne sanota: ’Minä sanoin: te olette jumalia.’? Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi. Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika? Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä.”
Juutalaiset yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä. Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, sinne missä Johannes aluksi oli kastanut kansaa. Hän jäi sinne joksikin aikaa, ja hänen luokseen tuli paljon ihmisiä. He sanoivat: ”Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä hän tästä miehestä sanoi, on totta.” Monet uskoivat siellä Jeesukseen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
13.4.2019 la paastonajan messu
Ensimmäinen lukukappale (Hes. 37:21-28)
Minä teen heistä yhden kansan.
Luemme profeetta Hesekielin kirjasta.
Näin sanoo Herra Jumala: ”Minä otan israelilaiset niiden kansojen keskeltä, joiden sekaan he ovat joutuneet, minä kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Siinä maassa, Israelin vuorilla, minä teen heistä yhden kansan. Heillä kaikilla on oleva hallitsijanaan yhteinen kuningas, enää he eivät elä kahtena kansana eivätkä kahden kuninkaan alaisina. He eivät enää myöskään saastuta itseään epäjumalillaan ja iljettävillä patsaillaan eivätkä paljoilla rikkomuksillaan. Minä pyyhin pois heidän syntinsä ja rikkomuksensa, minä puhdistan heidät, ja heistä tulee minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa.
Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, heillä kaikilla on yksi ja sama paimen. He noudattavat minun käskyjäni, he seuraavat minun säädöksiäni ja elävät niiden mukaan. He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne ovat asuneet. He asuvat siinä ikiaikoihin saakka, he ja heidän lapsensa ja heidän lastensa lapset, ja minun palvelijani Daavid on heidän hallitsijansa ajasta aikaan.
Minä teen heidän kanssaan rauhan liiton, se on oleva ikuinen liitto heidän kanssaan. Minä juurrutan heidät ja teen heidät monilukuisiksi ja asetan pyhäkköni ikiajoiksi heidän keskelleen. Minun asuinsijani on heidän luonaan, minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani. Kaikki kansat tietävät silloin, että minä olen Herra. Minä pyhitän Israelin, ja minun pyhäkköni on aina heidän keskellään.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Jer. 31:10, 11-12ab, 13. ‒ vrt. 10d)
Kertosäe: Herra pitää meistä huolen kuin paimen laumastaan.
Kansat, kuulkaa Herran sana!
Tulkoon se tiettäväksi merten ääriin saakka!
Sanokaa näin: Hän, joka hajotti Israelin, kokoaa sen jälleen,
hän pitää siitä huolta kuin paimen laumastaan. Kertosäe
Herra on lunastanut Jaakobin,
vapauttanut hänet väkevämmän kädestä.
He tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla,
virtanaan he tulevat, nauttivat Herran hyvyyttä. Kertosäe
Silloin neito iloitsee karkeloiden,
nuoret ja vanhat yhdessä riemuitsevat.
He ovat saaneet kärsiä, mutta minä muutan heidän surunsa riemuksi,
lohdutan ja ilahdutan heitä. Kertosäe
Säe ennen evankeliumia (Hes. 18:31)
Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.
Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.
Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, sanoo Herra,
ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki.
Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.
Evankeliumi (Joh. 11:45-56)
Jeesus oli kuoleva kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen. Mutta muutamat heistä menivät fariseusten puheille ja kertoivat, mitä Jeesus oli tehnyt.
Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus. Sen tähden Jeesus ei enää liikkunut avoimesti Juudeassa vaan siirtyi lähelle autiomaata. Siellä, Efraim-nimisessä kaupungissa, hän sitten oleskeli opetuslapsineen.
Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä, ja maaseudulta monet tulivat Jerusalemiin jo ennen pääsiäistä puhdistusmenoja varten. He etsivät Jeesusta ja puhuivat temppelissä keskenään: ”Mitä arvelette? Tuskinpa hän tulee juhlille.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Iltamessu seuraavasta sunnuntaista.
