Luterilaisen maailmanliiton ja Paavillisen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston yhteinen julkilausuma reformaation yhteisen muistovuoden päättyessä, 31. lokakuuta 2017
31. lokakuuta 2017, reformaation yhteisen ekumeenisen muistovuoden viimeisenä päivänä, olemme hyvin kiitollisia reformaation kautta saaduista hengellisistä ja teologisista lahjoista. Olemme jakaneet tämän muiston yhdessä ja ekumeenisten kumppaniemme kanssa maailmanlaajuisesti. Samoin pyysimme anteeksiantoa epäonnistumisistamme ja siitä, kuinka kristityt ovat haavoittaneet Herran ruumista ja loukanneet toisiaan viidensadan vuoden ajan reformaation alusta nykypäivään saakka. Me, luterilaiset ja katolilaiset, olemme syvästi kiitollisia ekumeenisesta matkasta, jota olemme kulkeneet yhdessä viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan. Tämä pyhiinvaellus, jota on tukenut yhteinen rukous, jumalanpalvelus ja ekumeeninen dialogi, on johtanut ennakkoluulojen poistumiseen, keskinäisen ymmärryksen kasvamiseen ja ratkaisevien teologisten yhteisymmärrysten tunnistamiseen. Matkan monien siunausten vuoksi kohotamme sydämemme ylistämään Kolmiyhteistä Jumalaa saamastamme armosta.
Tänä päivänä muistelemme merkittävien ekumeenisten tapahtumien vuotta, joka alkoi 31. lokakuuta 2016 luterilaisten ja katolilaisten yhteisellä rukouksella Ruotsin Lundissa ekumeenisten kumppaniemme läsnä ollessa. Johtaessaan tuota tilaisuutta paavi Franciscus ja piispa Munis A. Younan, silloinen Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtaja, allekirjoittivat yhteisen lausuman sitoutuen jatkamaan yhdessä ekumeenista matkaa kohti sitä ykseyttä, jonka puolesta Kristus rukoili (vrt. Jo. 17:21). Samana päivänä yhteistä palvelustamme niille, jotka tarvitsevat apuamme ja solidaarisuuttamme, vahvisti myös yhteistyösopimus Caritas Internationaliksen ja Luterilaisen maailmanliiton maailmanpalvelun välillä.
Paavi Franciscus ja puheenjohtaja Younan lausuivat yhdessä: “Monet yhteisöjemme jäsenet kaipaavat eukaristian vastaanottamista yhdessä pöydässä konkreettisena ilmauksena täydestä ykseydestä. Koemme niiden tuskan, jotka jakavat koko elämänsä, mutta eivät voi jakaa Jumalan lunastavaa läsnäoloa eukaristian pöydässä. Tunnistamme, että yhteinen pastoraalinen vastuumme on vastata kansamme hengelliseen nälkään ja janoon olla yhtä Kristuksessa. Kaipaamme sitä, että tämä haava Kristuksen ruumiissa paranee. Tämä on ekumeenisten pyrkimystemme päämäärä, jota tahdomme edistää myös uudistamalla sitoutumisemme teologiseen dialogiin.”
Tämän muistovuoden siunausten joukossa on se, että ensimmäistä kertaa luterilaiset ja katolilaiset ovat nähneet reformaation ekumeeniselta kannalta. Tämä on mahdollistanut uuden näkemyksen 1500-luvun tapahtumista, jotka johtivat eroomme. Tunnistamme sen, että vaikka menneisyyttä ei voi muuttaa, sen vaikutus meihin nykyään voidaan muuttaa, jotta siitä tulee innoitus kasvavaan yhteyteen ja toivon merkki maailmalle jakautumisen ja hajautumisen voittamiseksi. Jälleen on tullut selväksi, että sitä, mitä meille on yhteistä, on paljon enemmän kuin sitä, mikä edelleen jakaa meitä. Iloitsemme siitä, että Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista, jonka Luterilainen maailmanliitto ja Roomalaiskatolinen kirkko allekirjoittivat juhlallisesti vuonna 1999, ovat allekirjoittaneet myös Metodistien maailmanneuvosto vuonna 2006 ja tämän reformaation muistovuoden aikana reformoitujen kirkkojen maailmayhteisö. Tänä päivänä sen toivottaa tervetulleeksi ja vastaanottaa Anglikaaninen kommuunio juhlallisessa seremoniassa Westminster Abbeyssa. Tältä perustalta kristilliset yhteisömme voivat rakentaa yhä syvempää hengellisen konsensuksen ja yhteisen todistuksen sidettä evankeliumin palveluksessa.
Tunnistamme kiitollisina monet yhteisen rukouksen ja jumalanpalveluksen tapahtumat, joita luterilaiset ja katolilaiset ovat viettäneet yhdessä eri osissa maailmaa, kuten myös teologiset kohtaamiset ja merkittävät julkaisut, jotka ovat antaneet sisältöä tälle muistovuodelle. Katsoen eteenpäin sitoudumme jatkamaan matkaamme yhdessä, Jumalan Hengen ohjaamina, kohti suurempaa ykseyttä Herramme Jeesuksen Kristuksen tahdon ohjaamina. Jumalan avulla aiomme rukoillen tutkiskella ymmärrystämme kirkosta, eukaristiasta ja virasta, etsien olennaista konsensusta voittaaksemme jäljellä olevat keskinäiset erot. Syvästi iloiten ja kiitollisina luotamme siihen, että “Jumala, joka on meissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä” (vrt. Fil. 1:6).
