PÄÄSIÄISEN 4. VIIKON TIISTAI

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE

(Ap.t. 11:19-26)

He saarnasivat myös kreikkalaisille hyvää sanomaa Herrasta Jeesuksesta.

Luemme Apostolien teoista.

Niinä päivinä ne, jotka Stefanoksen surmaamisesta alkaneen vainon tähden olivat hajaantuneet, kulkivat Foinikiaan, Kyprokseen ja Antiokiaan saakka mutta eivät julistaneet sanaa muille kuin juutalaisille. Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyproslaisia ja kyreneläisiä, jotka Antiokiaan saavuttuaan saarnasivat myös kreikkalaisille hyvää sanomaa Herrasta Jeesuksesta. Herran käsi oli heidän tukenaan, ja suuri joukko ihmisiä kääntyi ja uskoi Herraan.

Tästä kantautui tieto Jerusalemin seurakunnalle, ja seurakunta lähetti Barnabaksen Antiokiaan. Kun hän perille tultuaan näki, mitä Jumalan armo oli saanut aikaan, hän ilahtui ja kehotti kaikkia järkkymättä pysymään uskossa Herraan. Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Yhä enemmän oli niitä, jotka liittyivät Herran omien joukkoon.

Barnabas lähti sitten Tarsokseen etsimään Saulia ja löydettyään toi hänet Antiokiaan. Yhdessä he toimivat seurakunnan keskuudessa kokonaisen vuoden, ja suuri joukko ihmisiä sai heiltä opetusta. Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi käyttää opetuslapsista nimitystä kristitty.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi

(Ps. 87:1-3, 4-5, 6-7. – 117:1a)

Kertosäe:

Kiittäkää Herraa, kaikki kansat!

tai: Halleluja.

Herra on perustanut oman kaupunkinsa pyhille vuorille. 

Hän rakastaa Siionia, sen portteja,

enemmän kuin mitään muuta Jaakobin kaupunkia.

Kunniakasta on kaikki, mitä sinusta kerrotaan, 

Jumalan kaupunki! Kertosäe

 

Kuulkaa, Rahab ja Babylon, Filistea, Tyros ja Etiopia,

kuulkaa, naapurit, mitä kerron teille: ”Hän on syntynyt siellä!” 

Ja Siionille ilmoitetaan: ”Se mies on syntynyt täällä!”

Korkein pitää Siionin lujana. Kertosäe

 

Herra kirjoittaa kansojen kirjaan:

”Hän on syntynyt Siionissa.” 

Ja kaikki tanssivat ja laulavat: 

”Sinussa ovat minun lähteeni!” Kertosäe

Halleluja

(Joh. 10:27)

Halleluja. Halleluja. 

Minun lampaani kuulevat minun ääneni, sanoo Herra,  

ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. 

Halleluja.

EVANKELIUMI

(Joh. 10:22-30)

Minä ja Isä olemme yhtä.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: ”Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Kristus, sano se suoraan.”

Jeesus vastasi: ”Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.