Mitä eroa on karmeliitoilla ja ekumeenisilla karmeliitoilla?

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä toimii yhteisö nimeltä Ekumeeninen ja uskontojenvälinen karmeliittayhteisö (CEI), jonka Hannele Kivinen de Fau on tuonut maahamme Espanjasta. Jäsenillä on oikeus käyttää itsestään nimitystä ekumeeninen karmeliitta. Mitä eroa on karmeliitoilla, joita Helsingin katolisessa hiippakunnassa edustaa Espoon karmeliittaluostarin sisaret ja karmeliittamaallikkoyhteisö, ja ekumeenisilla karmeliitoilla?

Karmeliittasääntökunta hyväksyy ensinnäkin vain katolilaisia kolmeen haaraansa, jotka ovat karmeliittaveljet (OCD), karmeliittasisaret (OCD) ja karmeliittamaallikot (OCDS). Ekumeeniset karmeliitat taas on maallikkoyhteisö, jonka jäseneksi pääsevät kaikki kirkkokuntaa ja uskontokuntaa katsomatta.

Karmeliitat kuuluvat toiseksi karmeliittasääntökuntaan, he ovat sen sisäpuolella. Ekumeeniset karmeliitat taas ovat sen ulkopuolella. He eivät muodosta karmeliittasääntökunnan haaraa (k.y.) eikä heidän sen vuoksi tule käyttää nimikkeitä, jotka viittaavat sääntökuntaan. He eivät voi puhua eivätkä esiintyä karmeliittasääntökunnan nimissä.

Karmeliittojen kuuluminen karmeliittasääntökuntaan perustuu siihen, että he ovat antaneet sääntökunnan hyväksymiä lupauksia. Karmeliittaveljet ja karmeliittasisaret antavat sääntökuntalupauksia ja karmeliittamaallikot maallikkolupauksia. Ekumeeniset karmeliitat taas sitoutuvat oman maallikkoyhteisönsä sääntöön. He eivät anna lupauksia.

Vuonna 2003, jolloin Hannele Kivinen de Fau liittyi Carmelo ecuménico e interreligiosoon Santanderissa, kyseessä oli silloin vielä 21 hengen maallikkoryhmästä, jolla oli yhteinen visio ja haaveita. Maalaisjärkikin jo sanoo, ettei maallikkoryhmässä voi antaa luostarilupauksia. Hannele Kivinen de Fau ei ole karmeliittanunna. Sitä paitsi ei-katolinen kristitty ei voi antaa sääntökuntalupauksia katolisessa kirkossa (CIC 645 § 1).

Ekumeenisen karmeliittayhteisön haaveet ovat vähitellen toteutuneet. Vuonna 2008 Santanderin piispa hyväksyi maallikkoyhteisön säännön koeajaksi, mistään ”Vatikaanin approbaatiosta” ei ollut kysymys. Vuonna 2009 karmeliittasääntökunnan yleisesimies assosioi yhteisön sääntökunnan yhteyteen niin ikään viiden vuoden koeajaksi. Assosiointi on tunnustus hengellisen siteen olemassaolosta ja sopimus hengellisen avustuksen antamisesta. Assosioitu yhteisö jää juridisesti ja organisatorisesti itsenäiseksi ja vastaa omista asioistaan.

Ekumeenisten karmeliittojen toinenkin haave toteutui 2010: avoimien ovien luostarin perustaminen Toledon karmeliittaveljien vierasmajan yhteyteen. Suomessa avoin luostari on olemassa Helsingin Vartiosaaressa. Tällaista maallikkoyhteisön avointa luostaria ei pidä samastaa karmeliittaluostariin, ei Suomessa eikä Espanjassakaan.
Tänä vuonna Ekumeeninen ja uskontojenvälinen karmeliittayhteisö saavuttaa lopulta organisatorisen kypsyyden, kun jäsenet, joita on noin 50 Espanjassa ja 6 Suomessa, valitsevat ensimmäisen kerran (!) maallikkoyhteisölleen johtajan yleiskokouksessa, joka pidetään toukokuussa.

Suomen ekumeeniset karmeliitat (CEI), myös nimeltään Ekumeeninen karmeliitta(luostari)yhteisö, kuuluvat Clara Caro Románin perustamaan pieneen ja nuoreen maallikkoyhteisöön. Taustajärjestönä ei siis ole suuri ja vanha, pyhän Jeesuksen Teresan perustama paljasjalkaisten karmeliittojen kansainvälinen sääntökunta (OCD). Vuonna 2007 karmeliittasääntökunnan silloinen yleisesimies Luis Aróstegui pyysi kannatusyhdistyksen silloista puheenjohtajaa piispa Mikko Heikkaa huolehtimaan siitä, etteivät ekumeeniset karmeliitat Suomessa imitoisi karmeliittasääntökuntaa.
Opiskellessani Avilassa 2002/2003 tutustuin ekumeenisten karmeliittojen perustajaan, nyt jo edesmenneeseen Clara Caro Romániin, joka oli kurssitoverini. Isä Francisco Brändle Matesanz OCD, joka avustaa ekumeenisia karmeliittoja Espanjassa ja Suomessa, oli opettajani. Lisää tietoa (nettimonisteen) voi tilata osoitteesta: kahanpaa@ulc.jyu.fi

Heidi Tuorila-Kahanpää, OCDS
Jyväskylän yliopiston lehtori
Suomen karmeliittamaallikkoyhteisön vastuuhenkilö

Lähteet: Karmeliittasääntökunnan yleisesimies Luis Arósteguin kirje Francisco Brändlelle 13.4.2004; Arósteguin kirje piispa Mikko Heikalle 30.11.2007; Arósteguin assosiointikirje 28.3.2009; useita puheluita F. Brändlen kanssa 2011.