Paavi Franciscuksen saarna Caritas Internationalis -järjestön 20. yleiskokouksen avajaismessussa 12. toukokuuta 2015

Kuulemamme Apostolien tekojen lukukappale (Ap.t. 16:22-34) esittelee erityisen henkilön. Hän on vartija Filippin vankilassa, jonne Paavali ja Silas teljettiin kansanjoukon noustua heitä vastaan. Hallitusmiehet ensin ruoskittivat heidät ja sitten lähettivät heidät vankilaan antaen vartijalle määräyksen valvoa heitä tarkoin. Siksi vartija herätessään maanjäristykseen ja nähdessään vankilan ovet avoinna tuli epätoivoiseksi ja aikoi surmata itsensä. Mutta Paavali rauhoitti häntä, ja vavisten ja ihmetellen vartija heittäytyi polvilleen ja rukoili pelastusta.

Kertomuksen mukaan tämä mies otti heti uskon ja pelastuksen tien olennaiset askeleet: hän kuunteli Herran sanaa yhdessä perheensä kanssa, pesi Paavalin ja Silaksen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Lopuksi hän otti Paavalin ja Silaksen vastaan kotiinsa, kattoi heille ruokapöydän ja tarjosi heille syötävää, täynnä iloa. Tässä on koko uskon tie.

Julistettu ja uskottu evankeliumi innoittaa pesemään kärsivien jalat ja haavat ja valmistamaan heille pöydän. Eleiden yksinkertaisuus, kun sanan ja kasteen sakramentin vastaanottaminen liittyy veljen vastaanottamiseen, on ikään kuin yksi ainoa ele: Jumalan ja toisen ihmisen vastaanottaminen, toisen vastaanottaminen Jumalan armon avulla, Jumalan vastaanottaminen ja sen tuominen ilmi palvelemalla veljiä. Sana, sakramentit ja palveleminen liittyvät toisiinsa ja ruokkivat toinen toisiaan, kuten jo tästä alkukirkon todistuksesta käy ilmi.

Tässä eleessä voimme nähdä Caritaksen koko kutsumuksen. Caritas on nykyisin suuri kattojärjestö, joka tunnetaan laajasti maailmassa eri toteutumismuodoissaan. Caritas on kirkko monissa osissa maailmaa, ja sen on levittävä yhä laajemmalle eri seurakunnissa ja yhteisöissä sen uudistamiseksi, mitä kirkon alkuaikoina tapahtui. Todellakin kaiken palvelutyönne juuri on yksinkertainen ja kuuliainen Jumalan ja lähimmäisen vastaanottaminen. Tämä on juuri. Jos tämä juuri poistetaan, Caritas kuolee. Tämä vastaanottaminen tapahtuu teissä henkilökohtaisesti, jotta sitten lähdette maailmaan ja palvelette ihmisiä Kristuksen nimessä, hänen jonka olette kohdanneet ja jonka kohtaatte jokaisessa veljessä ja sisaressa. Juuri tämän vuoksi Caritas välttyy tulemasta pelkäksi humanitääriseksi organisaatioksi.

Jokaisen paikalliskirkon Caritas, pienimmänkin, on sama. Ei ole suuria ja pieniä Caritas-järjestöjä, vaan kaikki ovat tasavertaisia. Pyytäkäämme Herralta armoa, jotta ymmärtäisimme Caritaksen todellisen ulottuvuuden; armoa olla lankeamatta harhaluuloon, että hyvin organisoitu keskushallinto olisi oikea tie; armoa ymmärtää, että Caritas on aina syrjäseuduilla jokaisessa paikalliskirkossa; armoa uskoa, että keskus-Caritas on vain apua, yhteyden palvelua ja kokemusta, mutta se ei ole kaikkien pää.

Se, joka toteuttaa Caritaksen tehtävää, ei ole pelkkä työntekijä vaan Kristuksen todistaja: hän etsii Kristusta ja antaa Kristuksen etsiä itseään, hän rakastaa Kristuksen hengellä, ilmaisen auttamisen ja lahjan hengellä. Kaikki strategiamme ja suunnitelmamme ovat turhia, jos meissä ei ole tätä rakkautta. Se ei ole meidän rakkauttamme vaan hänen, tai pikemminkin, se on meidän rakkauttamme, jonka hänen rakkautensa on puhdistanut ja vahvistanut.

Näin voi palvella kaikkia ja valmistaa pöydän kaikille. Jumalan sana tarjoaa meille tänään myös tämän kauniin kuvan: pöydän valmistaminen. Jumala valmistaa meille nytkin eukaristian pöydän. Caritas valmistaa monia pöytiä nälkäisille. Viime kuukausina olette toteuttaneet suuren ”Yksi yhteinen ihmisperhe, ruokaa kaikille” –kampanjan. Monet ihmiset yhä tänäänkin odottavat riittävää ravintoa. Planeetallamme on ruokaa kaikille, mutta näyttää vain puuttuvan halua jakaa se kaikkien kanssa. Tehtävämme on pöydän valmistaminen kaikille ja pyytäminen, että pöytä olisi kaikkia varten; voitavamme tekeminen, jotta kaikilla olisi ruokaa, mutta myös maan mahtavien muistuttaminen siitä, että Jumala kutsuu kerran heidät tuomiolle. Silloin käy ilmi, ovatko he todella pyrkineet antamaan ruokaa Hänelle jokaisessa ihmisessä (vrt. Matt. 25:35) ja ovatko he tehneet työtä, jotta ympäristö ei tuhoutuisi vaan voisi tuottaa tätä ruokaa.

Eukaristian pöytää ajatellen emme voi unohtaa niitä kristittyjä veljiämme, joilta väkivaltaisesti on riistetty sekä ruumiin että sielun ruoka: heidät on karkotettu kodeistaan ja kirkoistaan, usein tuhotuista. Vetoan uudestaan, jotta näitä ihmisiä ja näitä sietämättömiä epäoikeudenmukaisuuksia ei unohdeta.

Yhdessä kirkon monien muiden avustusjärjestöjen kanssa Caritas paljastaa siis kristillisen rakkauden voiman ja kirkon toiveen kohdata Jeesus jokaisessa ihmisessä, erityisesti köyhissä ja kärsivissä. Tämä tie meillä on edessämme ja tältä näkökannalta toivon teidän toteuttavan kokouspäivienne työt. Uskomme ne Neitsyt Marialle, joka teki Jumalan ja lähimmäisen vastaanottamisesta elämänsä peruskriteerin. Huomenna (13.5.) vietämme Fatiman Neitsyt Marian muistopäivää, hänen, joka ilmestyi julistaakseen voittoa pahasta. Näin suuren tuen turvin emme pelkää jatkaa lähetystehtäväämme. Aamen.

Franciscus