Paavi Franciscuksen viesti maailman sairaiden päivänä (11.2.2016)

Paavi FranciscusAntakaa Marian lailla itsenne laupiaan Jeesuksen huomaan: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se” (Joh. 2:5)

Rakkaat veljet ja sisaret,

XXIV maailman sairaiden päivä on minulle tilaisuus olla erityisen lähellä teitä, rakkaat sairaat ja teistä huolta pitävät ihmiset.

Koska tänä vuonna maailman sairaiden päivää vietetään juhlallisesti Pyhällä maalla, haluan mietiskellä evankeliumin kertomusta Kaanan häistä (Joh. 2:1-11).

Siellä Jeesus teki äitinsä pyynnöstä ensimmäisen ihmeensä. Vuoden teema, ”Antakaa Marian lailla itsenne laupiaan Jeesuksen huomaan: ’Mitä hän teille sanookin, tehkää se'” (Joh. 2:5), on myös laupeuden riemuvuoteen liittyvä. Maailman sairaiden päivän keskeisin eukaristian vietto tapahtuu 11. helmikuuta 2016, Lourdesin Neitsyt Marian liturgisena muistopäivänä, juuri Nasaretissa, jossa ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14).

Nasaretissa Jeesus aloitti pelastavan lähetystehtävänsä soveltaen itseensä profeetta Jesajan sanoja, kuten evankelista Luukas kertoo: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta (Luuk. 4:18-19).

Sairaus, erityisesti vakava sairaus, johtaa ihmiselämän aina kriisiin ja tuo mukanaan syvälle käyviä kysymyksiä. Alkuun voi joskus olla kapinointia: miksi näin tapahtui juuri minulle? Voimme tuntea epätoivoa, ajatella että kaikki on menetetty, että millään ei ole enää merkitystä…

Näissä tilanteissa usko Jumalaan on toisaalta koetuksella, mutta toisaalta se paljastaa kaikki positiiviset voimavaransa. Ei siksi, että usko saisi katoamaan sairauden ja tuskan ja niistä nousevat kysymykset, vaan usko on avain, jonka kautta voimme löytää syvällisimmän merkityksen sille, mitä joudumme kokemaan. Usko on avain, joka auttaa näkemään, kuinka sairaus voi olla tie tulla lähemmäs Jeesusta, joka kulkee rinnallamme kantaen ristin taakkaa. Tuon avaimen meille antaa Maria, äitimme, joka on kokenut tuon tien.

Kaanan häissä Maria ajattelevaisena naisena huomaa hääparille tärkeän ongelman: viini, juhlailon symboli, on loppu. Maria huomaa vaikeuden, tietyssä mielessä omaksuu sen ja toimii hienotunteisesti ja välittömästi. Hän ei tyydy katselemaan eikä viivyttele tuomitakseen, vaan kääntyy Jeesuksen puoleen ja esittää ongelman sellaisena kuin se on: ”Heillä ei ole viiniä” (Joh. 2:3). Ja kun Jeesus sanoo, että aika ei ole vielä tullut (vrt. Joh. 2:4), Maria sanoo palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se” (Joh. 2:5). Silloin Jeesus tekee ihmeen, muuttaa suuren määrän vettä viiniksi, juhlan parhaaksi viiniksi. Mitä Kaanan häiden salaisuus voi opettaa meille maailman sairaiden päivänä?

Kaanan hääjuhla on kuva kirkosta. Keskuksena on laupias Jeesus, joka tekee merkin. Hänen ympärillään ovat opetuslapset, uuden yhteisön alku. Lähellä Jeesusta ja opetuslapsia on Maria, huolehtiva ja rukoileva äiti. Maria osallistuu tavallisen kansan iloon ja panoksellaan lisää sitä. Hän rukoilee Poikaansa hääparin ja kaikkien vieraiden puolesta. Eikä Jeesus torju äitinsä pyyntöä. Kuinka paljon toivoa se meille antaakaan!

Äidillämme on valppaat ja hyvät silmät kuten Pojallaan, äidillinen sydän täynnä laupeutta, kuten Pojallaan, kädet jotka haluavat auttaa, kuten Jeesuksenkin kädet, jotka mursivat leipää nälkäisille, koskettivat sairaita ja paransivat heidät. Tämä täyttää meidät luottamuksella ja saa meidät avautumaan Kristuksen armolle ja laupeudelle.

Marian esirukous saa meidät kokemaan lohdutusta, josta apostoli Paavali ylistää Jumalaa: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta” (2. Kor. 1:3-5). Maria on ”lohdutettu” äiti, joka lohduttaa lapsiaan.

Kaanassa käyvät ilmi Jeesuksen ja hänet tehtävänsä tunnuspiirteet: hän auttaa vaikeuksissa ja hädässä olevia. Messiaanisessa tehtävässään Jeesus parantaa monia sairauksista, heikkouksista ja pahoista hengistä, antaa näön sokeille, saa rammat kävelemään, palauttaa spitaalisten terveyden ja arvokkuuden, herättää kuolleita ja julistaa köyhille hyvän sanoman (vrt. Luuk. 7:21-22). Marian pyyntö hääjuhlassa, pyyntö jonka Pyhä Henki hänen äidinsydämessään herätti, tuo esiin paitsi Jeesuksen messiaanisen voiman myös hänen laupeutensa.

Marian huolenpidossa heijastuu Jumalan hellyys. Tuo sama hellyys on läsnä niiden monien ihmisten elämässä, jotka ovat sairaiden rinnalla ja käsittävät heidän tarpeensa, huomaamattomimmatkin, koska katsovat heitä silmät täynnä rakkautta. Kuinka monta kertaa äiti sairaan lapsensa vuoteen vierellä, iäkkäistä vanhemmistaan huolehtiva aikuinen tai isoisäänsä tai isoäitiään auttava lapsenlapsi asettaakaan rukouksensa neitsyt Marian käsiin!

Sairaudesta kärsiville rakkaillemme pyydämme ensi sijassa terveyttä. Jeesus itse toi ilmi Jumalan valtakunnan läsnäolon juuri parantamalla: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin” (Matt. 11:4-5). Mutta uskon innoittama rakkaus saa meidät pyytämään sairaille jotakin suurempaa kuin ruumiillista terveyttä: pyydämme rauhaa, elämän tyyneyttä, joka tulee sydämestä ja on Jumalan lahja, Pyhän Hengen hedelmä, jota Isä ei koskaan kiellä niiltä, jotka sitä luottavasti pyytävät.

Kaanassa Jeesuksen ja hänen äitinsä ohella on myös ”palvelijoita”, joille Maria sanoo: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se” (Joh. 2:5). Luonnollisesti ihme tapahtuu Kristuksen tekona, mutta hän haluaa käyttää ihmisten apua ihmeen tekemiseen. Hän olisi voinut saada viinin tulemaan suoraan viiniruukkuihin. Mutta hän tahtoo laskea ihmisten yhteistyön varaan ja pyytää palvelijoita täyttämään astiat vedellä. Kuinka arvokasta ja Jumalalle mieleen onkaan olla toisten palvelija! Tämä enemmän kuin mikään muu tekee meistä Jeesuksen kaltaisia, koska hän ”ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan” (Mark. 10:45). Nuo nimettömät evankeliumin henkilöt opettavat meille paljon. He eivät vain tottele, vaan tottelevat auliisti: he täyttävät astiat reunoja myöten (vrt. Joh. 2:7). He luottavat äitiin ja tekevät heti ja hyvin sen mitä heiltä pyydetään, valittamatta ja laskelmoimatta.

Tänä maailman sairaiden päivänä voimme pyytää laupiaalta Jeesukselta Marian, hänen äitinsä ja meidän äitimme esirukouksen kautta, että hän antaisi meille kaikille tämän valmiuden palvella hädänalaisia ja konkreettisesti sairaita veljiämme ja sisariamme. Joskus tuo palveleminen voi olla vaivalloista ja raskasta, mutta olemme varmoja siitä, että Herra ei jätä muuttamatta inhimillisiä ponnistuksiamme joksikin jumalalliseksi. Mekin voimme olla ne kädet, käsivarret, sydän, jotka auttavat Jumalaa tekemään usein kätkettyjä ihmeitään. Mekin, olimmepa terveitä tai sairaita, voimme tarjota vaivannäkömme ja kärsimyksemme kuten veden, joka täytti Kaanan häissä astiat ja muutettiin parhaaksi viiniksi. Auttamalla hienotunteisesti kärsiviä ja sairaudessa itsessään otamme joka päivä ristin harteillemme ja seuraamme Opettajaa (vrt. Luuk. 9:23). Vaikka kärsimyksen kohtaaminen onkin aina salaisuus, Jeesus auttaa meitä paljastamaan sen merkityksen.

Jos osaamme seurata Marian ääntä, joka sanoo meillekin ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se”, Jeesus muuttaa aina elämämme veden kallisarvoiseksi viiniksi. Tämä maailman sairaiden päivä, jota vietetään juhlallisesti Pyhällä Maalla, auttaa myös toteuttamaan sen, mitä sanoin laupeuden ylimääräisen riemuvuoden julistamisen bullassa: ”Edistäköön tämä laupeuden hengessä vietettävä riemuvuosi kohtaamista näiden uskontojen [juutalaisuuden ja islamin] ja muiden jalojen uskonnollisten traditioiden kanssa. Tehköön se meidät avoimemmiksi vuoropuhelulle, jotta tunnemme ja ymmärrämme toisiamme paremmin. Poistakoon se kaiken sulkeutumisen ja halveksunnan ja karkottakoon kaiken väkivallan ja syrjinnän” (Misericordiae Vultus, 23). Jokainen sairaala tai hoitokoti voi olla näkyvä merkki ja paikka, joka edistää kohtaamisen ja rauhan kulttuuria, jossa sairauden ja kärsimyksen kokemus ja ammatillinen ja veljellinen apu auttavat ylittämään kaikki rajat ja jakautumiset.

Tästä esimerkkejä ovat kaksi sisarta, jotka julistettiin pyhiksi viime toukokuussa: pyhä Marie Alphonsine Danil Ghattas ja pyhä ristiinnaulitun Jeesuksen Mariam Baouardy, molemmat Pyhän maan tyttäriä. Edellinen todisti lempeydestä ja ykseydestä, antoi selvän todistuksen siitä, kuinka tärkeää on olla vastuussa toinen toisistaan, elää toinen toisiaan palvellen. Jälkimmäinen, nöyrä ja lukutaidoton, oli kuuliainen Pyhälle Hengelle ja tuli islamilaisen maailman kohtaamisen välineeksi.

Toivon, että Marian, laupeuden äidin henki innoittaa kaikkia, jotka palvelevat sairaita ja kärsiviä. ”Hänen lempeä katseensa saattakoon meitä tänä pyhänä vuonna, jotta me kaikki voisimme löytää uudelleen Jumalan hellyyden ilon” (Misericordiae Vultus, 24), kantaa sitä sydämessämme ja ilmaista sitä teoillamme. Uskomme Neitsyt Marian esirukouksiin ahdingot ja koettelemukset, ilot ja lohdutukset, ja suuntaamme rukouksemme hänelle, jotta hän kääntäisi meihin laupiaat silmänsä erityisesti tuskien hetkinä ja tekisi meidät arvollisiksi nyt ja aina katselemaan laupeuden kasvoja, Poikaansa Jeesusta.

Tällä rukouksella kaikkien teidän puolestanne annan apostolisen siunaukseni.

Vatikaanissa 15. syyskuuta 2015, Jeesuksen äidin tuskien muistopäivänä

Franciscus