Paavi Ruotsissa: puheenvuoro Malmö-areenan ekumeenisessa tapahtumassa

Rakkaat veljet ja sisaret,

Kiitän Jumalaa tästä yhteisestä reformaation 500-vuotismerkkivuoden muistamisesta. Vietämme sitä uudistuneessa hengessä ja tietoisina siitä, että kristittyjen ykseys on prioriteetti, koska tunnistamme, että sitä, mikä meitä yhdistää, on paljon enemmän kuin sitä, mikä meitä erottaa. Tie, jota olemme alkaneet kulkea tuon ykseyden saavuttamiseksi, on jo itsessään Jumalan meille antama suuri lahja. Hänen avullaan me luterilaiset ja katolilaiset olemme tänään kokoontuneet yhteyden hengessä kääntääksemme katseemme kohti ainoaa Herraa, Jeesusta Kristusta.

Vuoropuhelumme on sallinut meidän syventää keskinäistä ymmärrystämme, synnyttää luottamusta ja vahvistaa tahtoamme kulkea kohti täyttä yhteyttä. Yksi tämän vuoropuhelun hedelmistä on yhteistyö Luterilaisen maailmanliiton ja katolisen kirkon eri organisaatioiden kesken. Tämän uuden ymmärryksen ilmapiirin ansiosta tänään Caritas Internationalis sekä Luterilaisen maailmanliiton Maailmanpalvelu allekirjoittavat yhteisen sopimuksen, jonka tarkoitus on kehittää ja lujittaa yhteistyökulttuuria ihmisen arvokkuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Tervehdin sydämellisesti molempien organisaatioiden jäseniä. Sotien ja konfliktien repimässä maailmassa he ovat olleet ja ovat edelleen loistava esimerkki omistautumisesta ja lähimmäisten palvelemisesta. Kehotan heitä jatkamaan yhteistyön tietä.

Olen kuunnellut tarkkaavasti todistajien puheenvuoroja. Monien haasteiden keskellä he päivästä päivään omistavat elämänsä rakentaakseen maailmaa, joka yhä enemmän vastaa Isän Jumalan suunnitelmaa. Pranita puhui luomakunnasta. Luomakunta itsessään on merkki Jumalan rajattomasta rakkaudesta meitä kohtaan. Siksi luonnon lahjat voivat johtaa meidät mietiskelemään Jumalaa. Jaan huolesi väärinkäytöksistä, jotka vahingoittavat planeettaamme, yhteistä kotiamme, ja aiheuttavat vakavia ilmastovaikutuksia. Kuten oikein muistutit, suurimmat haitat koskevat usein haavoittuvimpia ja hädänalaisimpia, joiden on pakko muuttaa pois paetakseen ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Kuten omassa maassani sanomme: ”Lopulta suurista juhlista maksavat köyhät.” Me kaikki, erityisesti me kristityt, olemme vastuussa luomakunnan suojelemisesta. Elämäntyylimme ja tekojemme on aina oltava uskomme mukaisia. Meitä kutsutaan vaalimaan sopusointua itsessämme, toisten kanssa ja myös Jumalan ja hänen kättensä työn kanssa. Pranita, rohkaisen sinua jatkamaan työtäsi yhteisen kotimme hyväksi. Kiitos!

Mons. Héctor Fabio kertoi meille katolilaisten ja luterilaisten yhteistyöstä Kolumbiassa. On hyvä tietää, että kristityt työskentelevät yhdessä aloittaakseen yhteisöllisiä ja sosiaalisia prosesseja, jotka ovat yhteinen etu. Pyydän teitä erityisesti rukoilemaan tuon suurenmoisen maan puolesta, jotta kaikkien yhteistyöllä lopulta saavutettaisiin rauha, jota niin suuresti toivotaan ja joka on välttämätön ihmisten arvokkaalle yhteiselolle. Ja koska ihmissydän ei Jeesukseen katsoessaan tunne rajoja, ulottukoon tuo rukous laajemmallekin ja käsittäköön kaikki maat, joissa vakavat konfliktit jatkuvat.

Marguerite kertoi meille työstä julmuuksista kärsineiden lasten auttamiseksi ja työstä rauhan hyväksi. Tämä on sekä ihailtavaa että samalla kehotus ottaa vakavasti ne lukemattomat haavoittuvaisuuden tilanteet, joista puolustuskyvyttömät, vailla ääntä olevat ihmiset kärsivät. Se, mitä pidät lähetystehtävänäsi, on ollut siemen, joka on kantanut runsasta hedelmää, ja nykyään sen siemenen ansiosta tuhannet lapset voivat opiskella, kasvaa ja elää terveinä. Sinä investoit tulevaisuuteen! Kiitos! Olen kiitollinen siitä, että jopa nytkin, maanpaossa, jatkat rauhan sanoman levittämistä. Sanoit, että kaikki, jotka sinut tuntevat, ajattelevat sen mitä teet olevan hulluutta. Se on Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen hulluutta. Tarvitsemme enemmän tällaista hulluutta, jota valaisee usko ja luottamus Jumalan kaitselmukseen. Jatka työtäsi, ja innoittakoon se toivon ääni, jonka kuulit aloittaessasi seikkailusi ja tulevaisuuteen panostamisesi, jatkuvasti sydäntäsi ja monien nuorten sydäntä.

Rose, nuorin, antoi meille todella liikuttavan todistuksen. Hän osasi hyödyntää Jumalan hänelle antamaa urheilun lahjaa. Tuhlaamatta voimiaan vastoinkäymisiin hän käytti ne hedelmälliseen elämään. Kuunnellessani kertomustasi ajattelin monia nuoria, jotka tarvitsevat kaltaistasi todistusta. Haluan muistuttaa, että kaikki voivat oppia huomaamaan, kuinka ihmeellistä onkaan olla Jumalan lapsi ja mikä etuoikeus onkaan olla hänen rakastamansa. Rose, kiitän sydämestäni sinua ponnistuksistasi ja työstäsi rohkaistessasi muita nuoria tyttöjä palaamaan koulunkäyntiin ja myös siitä, että rukoilet päivittäin rauhan puolesta nuoressa Etelä-Sudanin valtiossa, joka tarvitsee sitä niin suuresti.

Ja kuultuani nämä voimakkaat todistukset, jotka saavat meidät ajattelemaan elämäämme ja sitä, kuinka vastaamme meitä ympäröiviin hätätilanteisiin, haluan kiittää kaikkia niitä hallituksia, jotka auttavat pakolaisia, kaikkia niitä hallituksia, jotka auttavat paenneita ja turvapaikanhakijoita. Kaikki se, mitä tehdään näiden suojaa tarvitsevien ihmisten auttamiseksi, on suuri solidaarisuuden ja heidän arvokkuutensa tunnustamisen teko. Meille kristityille on prioriteetti lähteä kohtaamaan hylättyjä – sillä heidät on todella karkotettu kotimaistaan ‒ ja syrjittyjä maailmassamme ja tehdä tunnetuksi Jumalan hellää ja armahtavaa rakkautta, joka ei torju ketään ja ottaa vastaan kaikki. Meitä kristittyjä kutsumaan tänään olemaan hellyyden vallankumouksen edistäjiä.

Pian kuulemme piispa Antoinen todistuksen. Hän asuu Aleppossa, kaupungissa, joka on sodan näännyttämä, paikassa, jossa jopa kaikkein perustavimpia oikeuksia halveksitaan ja poljetaan jalkoihin. Joka päivä uutiset kertovat meille Syyrian konfliktin aiheuttamasta sanomattomasta kärsimyksestä, konfliktista rakkaassa Syyriassa, joka on nyt kestänyt yli viisi vuotta. Niin valtavan tuhon keskellä on todella sankarillista, että miehet ja naiset pysyvät siellä antaakseen aineellista ja hengellistä apua hädänalaisille. On myös ihailtavaa, että sinä, rakas veli Antoine, jatkat työtäsi sellaisten vaarojen keskellä kertoaksesi meille syyrialaisten traagisesta tilanteesta. Heistä jokainen on sydämissämme ja rukouksissamme. Pyytäkäämme sydänten kääntymyksen armoa niille, jotka vastaavat maailman ja tuon alueen kohtalosta, ja kaikille, jotka väliintulollaan puuttuvat siihen.

Rakkaat veljet ja sisaret, älkäämme lannistuko vastoinkäymisten edessä. Innoittakoot kuulemamme kertomukset ja todistukset meitä työskentelemään yhä lähemmin yhdessä. Kun palaamme kotiin, viekäämme mukanamme päätös tehdä joka päivä rauhan ja sovinnon tekoja ja olla rohkeita ja uskollisia kristillisen toivon todistajia. Kuten tiedämme, toivo ei petä. Kiitos!