Paavin ensimmäinen saarna: kulkeminen, rakentaminen ja todistaminen
Paavi Franciscuksen ensimmäinen saarna
kardinaalikonklaavin päätösmessussa
Sikstiiniläiskappelissa 14.3.2013
Näen, että näissä kolmessa lukukappaleessa [Jes. 2:2-5; 1. Piet. 2:4-9; Matt. 16:13-19] on jotakin yhteistä, nimittäin liike. Ensimmäisessä lukukappaleessa liikettä on itse kulkeminen; toisessa lukukappaleessa liikettä on kirkon rakentaminen. Ja kolmannessa lukukappaleessa, evankeliumissa, liike on tunnustamisessa. – Kulkeminen, rakentaminen, tunnustaminen.
Kulkeminen. Jaakobin huone. ”Jaakobin lapset, tulkaa, vaeltakaamme Herran valossa!” (Jes. 2:5) Tämä on ensimmäinen asia, minkä Jumala sanoi Abrahamille: Kulje läsnäolossani ja ole moitteeton. Kulkeminen: meidän elämämme on kulkemista, ja kun me pysähdymme, jokin menee vikaan. On kuljettava aina, Herran läsnäolossa, Herran valossa, ja yritettävä elää moitteettomasti, niin kuin Jumala lupauksessaan pyytää Abrahamilta.
Rakentaminen. Kirkon rakentaminen. Puhutaan kivistä: kivet ovat kiinteitä, mutta kyseiset kivet ovat eläviä kiviä, jotka Pyhä Henki on voidellut. Kirkon, Kristuksen morsiamen, rakentaminen sen kulmakiven varaan, joka on Herra itse. Tämä on se toinen liike elämässämme: rakentaminen.
Kolmanneksi tulee tunnustaminen. Me voimme kulkea, miten tahdomme, voimme rakentaa monia asioita, mutta ellemme tunnusta Jeesusta Kristusta, jokin menee vikaan. Meistä tulee hyvää tekevä kansalaisjärjestö, mutta se ei ole kirkko, Herran morsian. Jos emme kulje, pysähdymme. Jos emme rakenna kivien varaan, mitä tapahtuu? Meille käy niin kuin lapsille rannalla, kun he rakentavat hiekkalinnoja. Kaikki huuhtoutuu, koska se ei ole kiinteää. Jos emme tunnusta Jeesusta Kristusta, minulle muistuu mieleen Léon Bloyn lause: ”Jokainen, joka ei rukoile Herraa, rukoilee paholaista.” Jos emme tunnusta Jeesusta Kristusta, tunnustamme paholaisen maailmallisuutta, pahan maailmallisuutta.
Kulkeminen, rakentaminen, tunnustaminen. Mutta asia ei ole niin helppo, sillä kulkemisessa, rakentamisessa ja tunnustamisessa on aina joskus järistyksiä, liikettä, joka ei kuulu kulkemiseen: se on liikettä, joka vetää meitä taaksepäin.
Tämä evankeliumin teksti seuraa erityistä tilannetta. Sama Pietari, joka on tunnustanut Jeesuksen Kristukseksi, sanoo hänelle: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika. Minä seuraan sinua, mutta älkäämme puhuko rististä. Se ei auta mitään. Minä seuraan sinua muiden mahdollisuuksien osalta, mutta ilman ristiä.
Kun kuljemme ilman ristiä, kun rakennamme ilman ristiä ja kun tunnustamme Kristusta ilman ristiä, me emme ole Herran opetuslapsia vaan maailmallisia – piispoja, pappeja, kardinaaleja, paaveja, mutta emme Herran opetuslapsia.
Haluaisin, että meillä kaikilla olisi näiden armon päivien jälkeen rohkeutta, todellakin, rohkeutta kulkea Herran läsnäolossa, Herran ristin kanssa; rakentaa kirkkoa Herran veren varaan, jonka hän vuodatti ristillä; ja tunnustaa ainutkertaista kunniaa: ristiinnaulittua Kristusta. Näin kirkko pääsee eteenpäin.
Toivon meidän kaikkien puolesta, että Pyhä Henki antaisi meille Neitsyt Marian, meidän äitimme, rukousten kautta tämän armon: että osaisimme kulkea, rakentaa ja tunnustaa ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta. Aamen.
Paavi Franciscus
© Copyright 2013 – Libreria Editrice Vaticana
