Paavin ja patriarkka Bartolomeoksen julkilausuma luomakunnan rukouspäivänä

Paavi Franciscuksen ja ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen yhteinen julkilausuma luomakunnan puolesta rukoilemisen maailmanlaajuisena päivänä

Luomiskertomus tarjoaa meille panoraamakuvan maailmasta. Raamattu kertoo, että ”alussa” Jumala tarkoitti ihmisen suojelemaan ja vaalimaan luonnollista elinympäristöään. Kuten voimme lukea Mooseksen ensimmäisestä kirjasta, aluksi ”maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä.” (2:5) Maapallo annettiin huostaamme korkeana lahjana ja perintönä, josta meille kaikilla on vastuu aina ”loppuun” asti, siihen asti, kun kaikki taivaassa ja maan päällä yhdistetään Kristuksessa (ks. Ef. 1:10). Ihmisarvomme ja hyvinvointimme ovat syvässä yhteydessä siihen, miten pidämme koko luomakunnasta huolta.

Kuitenkin maailmanhistoria, ”alun” ja ”lopun” välissä, tarjoaa hyvin erilaisen näkymän. Se tarjoaa näyn moraalisesta rappeutumista, jossa asenteemme ja käytöksemme luomakuntaa kohtaan hämärtää kutsumuksemme toimia Jumalan työtovereina. Taipumuksemme häiritä maailman herkkää ja tasapainoista ekosysteemiä, sammumaton himomme peukaloida ja hallita planeettamme rajallisia resursseja, ja ääretön voitontavoittelumme markkinoilla – nämä kaikki ovat vieraannuttaneet meitä luomakunnan alkuperäisestä tarkoituksesta. Emme enää kunnioita luontoa jaettuna lahjana, vaan pidämme sitä henkilökohtaisena omaisuutena. Emme enää samaistu luontoon pitääksemme siitä huolta; sen sijaan hallitsemme sitä kannatellaksemme omia rakennelmiamme.

Tämän vaihtoehtoisen maailmakuvan seuraukset ovat traagisia ja pysyviä. Inhimillinen ympäristö ja luonnonympäristö rappeutuvat yhdessä, ja planeetan rappiosta kovimman hinnan maksavat sen haavoittuvaisimmat asukkaat. Ilmastonmuutos vaikuttaa ennen muuta köyhyydessä eläviin kaikkialla maailmassa. Velvollisuuteemme käyttää luonnonvaroja vastuullisesti sisältyy velvollisuus kaikkien ihmisten ja kaikkien elävien olentojen tunnustamiseen ja kunnioittamiseen. Luonnosta huolehtimisen akuutti haaste ja kutsu koskee koko ihmiskuntaa työskentelemään kestävän ja oleellisen kehityksen puolesta.

Koska tunnustamme saman huolen Jumalan luomakuntaa kohtaan ja katsomme maapallon olevan jaettu hyvä, kutsumme kiihkeästi kaikkia hyväntahtoisia ihmisiä rukoilemaan luomakunnan puolesta syyskuun 1. päivänä. Haluamme tänä päivänä kiittää rakastavaa Luojaa luomakunnan jalosta lahjasta sekä ilmaista sitoutuvamme pitämään siitä huolta ja säilyttämään se tuleville sukupolville. Tiedämme myös, että työskentelemme turhaan, jos Herra ei ole kanssamme (ks. Ps. 126-127) ja jos rukous ei ole ajatustemme tai tämän muistopäivän keskiössä. Rukouksemme tarkoitus on todellakin muuttaa tapaamme katsoa maailmaa, jotta voisimme myös muuttaa suhtautumistamme siihen. Lupauksemme tarkoitus on rohkeasti lisätä elämäämme yksinkertaisuutta ja solidaarisuutta.

Vetoamme palavasti niihin, jotka ovat sosiaalisesti tai taloudellisesti, poliittisesti tai kulttuurisesti vastuullisessa asemassa, jotta he kuulisivat maapallon voihkeen ja kääntyisivät syrjäytettyjen tarpeiden puoleen. Ennen muuta pyydämme heitä vastaamaan miljoonien ihmisten pyyntöihin ja tukemaan maailman yksimielisyyttä haavoitetun luomakunnan parantamiseksi. Olemme vakuuttuneita, että ekologisen kriisin ja ilmastonmuutoksen edessä ei ole rehellistä tai kestävää ratkaisua, jos vastauksemme ei ole yhteinen ja sopusointuinen, jos vastuuta ei jaeta tai siitä ei vastata, ja jollemme anna solidaarisuudelle ja toisten palvelulle ensimmäistä sijaa.

Vatikaanista ja Fanarista 1. syyskuuta 2017

Paavi Franciscus ja ekumeeninen patriarkka Bartolomeos

(Käännös: Ari Koponen/www.ort.fi)