Paavin paastoviesti 2018

Paavi Franciscuksen paastoviesti 2018: ”Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee” (Matt. 24:12)

Rakkaat veljet ja sisaret,

Jälleen kerran lähestyy Herran pääsiäinen! Siihen valmistautumiseksi Jumalan kaitselmus tarjoaa meille joka vuosi paaston, ”kääntymyksemme sakramentaalisen merkin”,[1] joka julistaa ja toteuttaa mahdollisuuden palata Herran luo koko sydämestään ja koko elämällään.

Tänäkin vuonna haluan tällä viestilläni auttaa koko kirkkoa elämään iloiten ja totuudellisesti tätä armon aikaa. Teen sen innoitteenani Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa: ”Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee” (24:12).

Tämä lause on aikojen loppua käsittelevästä puheesta ja sijoittuu Jerusalemiin, Öljymäelle, juuri sinne, missä alkaa Herran kärsimys. Vastaten opetuslasten kysymykseen Jeesus julistaa suuren koettelemuksen ja kuvaa tilannetta, johon uskovien yhteisö voisi joutua: tuskallisten tapahtumien edessä muutamat väärät profeetat pettävät monia niin, että se uhkaa sammuttaa sydämistä rakkauden, joka on koko evankeliumin keskus.

Väärät profeetat

Kuunnelkaamme tätä jaetta ja kysykäämme itseltämme: minkä hahmon väärät profeetat omaksuvat?
He ovat kuin ”käärmeenlumoojia” eli hyödyntävät inhimillisiä tunteita tehdäkseen ihmisistä orjia ja johtaakseen nämä minne tahtovat. Kuinka monet Jumalan lapset ovat hetkellisten nautintojen lumoamia, joiden luulevat tuovan onnellisuutta! Kuinka monet miehet ja naiset elävät ikään kuin rahan illuusion lumoamina, joka todellisuudessa tekee heistä voiton ja pikkumaisten intressien orjia! Kuinka monet elävät ajatellen riittävänsä itselleen ja päätyvät yksinäisyyden ansaan!

Muita vääriä profeettoja ovat huijarit, jotka tarjoavat kärsimyksiin yksinkertaisia ja välittömiä ratkaisuja, lääkkeitä, jotka osoittautuvat täysin riittämättömiksi. Kuinka monille nuorille tarjotaankaan huumeiden, ”käytä ja heitä pois” -suhteiden, helppojen mutta epärehellisten ansioiden väärää lääkettä! Kuinka monet muut ovatkaan joutuneet täysin virtuaalisen elämän pauloihin, jossa yksinkertaisemmilta ja nopeammilta näyttävät suhteet osoittautuvat myöhemmin dramaattisen merkityksettömiksi! Nuo huijarit, jotka tarjoavat arvottomia asioita, riistävät sen, mikä on kaikkein kalleinta: arvokkuuden, vapauden ja kyvyn rakastaa. Turhamaisuuden houkutus johtaa meidät jäljittelemään riikinkukkoja… mutta osoittaudumme vain naurettaviksi, eikä siitä ole paluuta takaisin. Se ei ole ihme: aina paholainen, joka on ”valehtelija ja valheen isä” (Joh. 8:44), esittää pahan hyvänä ja väärän totena eksyttääkseen ihmisen sydämen. Jokainen meistä on kutsuttu arvioimaan ja tutkimaan sydämessämme, olemmeko näiden väärien profeettojen valheiden uhkaamia. On opittava olemaan pysähtymättä välittömälle, pinnalliselle tasolle ja sen sijaan tunnistamaan se, mikä jättää sisimpäämme hyvän, pysyvämmän leiman, koska se tulee Jumalalta ja on todella meille hyödyksi.

Kylmä sydän

Kuvauksessaan helvetistä Dante Alighieri esittää paholaisen istumassa jäisellä valtaistuimella[2]; hän asuu tukahdutetun rakkauden kylmyydessä. Kysykäämme siis: kuinka rakkaus kylmenee meissä? Mitkä merkit osoittavat meille, että rakkaus meissä on vaarassa sammua?

Se, mikä sammuttaa rakkauden, on ennen kaikkea rahanhimo, ”kaiken pahan juuri” (1. Tim. 6:10); siitä seuraa, että torjumme Jumalan ja lohdutuksen löytämisen hänessä, valitsemme mieluummin kurjuutemme kuin hänen sanansa ja sakramenttiensa lohdutuksen.[3] Tämä kaikki muuttuu väkivallaksi niitä kohtaan, joita pidämme uhkana ”turvallisuudellemme”: syntymättömiä lapsia, sairaita vanhuksia, siirtolaisia, muukalaisia, mutta myös niitä lähimmäisiä kohtaan, jotka eivät vastaa odotuksiamme.

Myös luomakunta on tämän rakkauden kylmenemisen hiljainen todistaja: maa on huolimattomuudesta ja itsekkyydestä pois heitettyjen jätteiden myrkyttämä; meret, nekin saastuneet, valitettavasti nielaisevat lukemattomien haaksirikkoisten pakkosiirtolaisten jäännökset; taivaat – jotka Jumalan suunnitelmassa laulavat hänen kunniaansa – ovat koneiden tuhoamia ja satavat kuoleman välineitä.

Rakkaus kylmenee myös yhteisöissämme: apostolisessa kehotuskirjeessä Evangelii gaudium kuvasin ilmeisimpiä merkkejä tästä rakkauden puutteesta. Niitä ovat itsekäs laiskuus, hedelmätön pessimismi, taipumus eristäytyä ja ja osallistua jatkuviin veljessotiin, maailmallinen ajattelutapa, joka johtaa huolehtimaan vain näennäisestä ja vähentää lähetysintoa.[4]

Mitä tehdä?

Jos näemme sisimmässämme ja ympärillämme juuri kuvattuja merkkejä, kirkko, äitimme ja opettajamme, tarjoaa meille toisinaan katkeran totuuden lääkkeen ohella tänä paastonaikana rukouksen, almun ja paaston suloisen lääkkeen.

Omistamalla enemmän aikaa rukoukseen sallimme sydämemme huomata kätketyt valheet, joilla petämme itseämme,[5] etsiäksemme lopulta lohdutusta Jumalassa. Hän on Isämme ja haluaa meille elämää.

Almujen antaminen vapauttaa meidät ahneudesta ja auttaa meitä huomaamaan, että toinen ihminen on veljeni ja sisareni: se, mitä minulla on, ei koskaan ole vain minun. Kuinka toivonkaan, että almuista tulisi kaikille todellinen elämäntyyli! Kuinka toivonkaan, että kristittyinä seuraisimme apostolien esimerkkiä ja näkisimme mahdollisuudessa jakaa hyödykkeemme toisten kanssa konkreettisen todistuksen yhteydestä, jota elämme todeksi kirkossa. Tässä yhdyn pyhän Paavalin rohkaisuun, kun hän kehotti korinttilaisia keräämään avustusta Jerusalemin seurakunnalle: ”Siitä on hyötyä teille” (2. Kor. 8:10). Se pätee erityisesti paastonaikana, jolloin monet järjestöt keräävät avustuksia vaikeuksissa olevien kirkkojen ja kansojen hyväksi. Mutta kuinka tahtoisinkaan, että myös jokapäiväisissä suhteissamme, jokaisen meiltä apua pyytävän veljen ja sisaren edessä ajattelisimme, että se on Jumalan kaitselmuksen pyyntö. Jokainen almu on tilaisuus osallistua Jumalan kaitselmukseen lapsiaan kohtaan, ja jos Jumala tänään käyttää minua auttaakseen veljeäni, kuinka hän, anteliaisuudessa voittamaton, ei huomenna huolehtisi minunkin tarpeistani?[6]

Paasto vie voiman väkivallaltamme, riisuu meidät aseista ja on tärkeä tilaisuus kasvuun. Yhtäältä se sallii meidän kokea sen, mitä kokevat ne, joilta puuttuu jopa välttämättömin ja jotka joka päivä kärsivät nälkää; toisaalta se ilmaisee meidän hengellistä hyvyyden nälkäämme ja janoamme Jumalan elämää kohtaan. Paasto herättää meidät, tekee meistä tarkkaavaisempia Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan ja herättää uudelleen halun totella Jumalaa, joka yksin tyydyttää nälkämme.

Toivon, että ääneni saavuttaisi yli katolisen kirkon rajojen kaikki teidät, hyvän tahdon miehet ja naiset, jotka olette avoimia Jumalan kuuntelemiselle. Jos meidän laillamme tekin kärsitte pahuuden leviämisestä maailmassa, jos teitä huolestuttaa sydämiä ja tekoja jähmettävä kylmyys, jos näette tajun yhteisestä ihmisyydestä heikkenevän, liittykää meihin rukoilemaan yhdessä Jumalaa, paastoamaan yhdessä ja yhdessä lahjoittamaan sen minkä voitte veljiemme ja sisartemme auttamiseksi!

Pääsiäisen tuli

Kutsun ennen kaikkea kirkon jäseniä lähtemään innokkaasti paastonajan matkalle almujen, paastoamisen ja rukouksen tukemina. Jos rakkaus toisinaan näyttää sammuvan monissa sydämissä, se ei sammu Jumalan sydämessä! Hän antaa meille aina uusia tilaisuuksia, jotta voisimme alkaa uudelleen rakastaa.

Otollinen tilaisuus on tänäkin vuonna ”24 tuntia Herralle”, joka kutsuu viettämään parannuksen sakramenttia eukaristisen adoraation kontekstissa. Vuonna 2018 se tapahtuu perjantaina 9. ja lauantaina 10. maaliskuuta, innoitteena Psalmin 130:4 sanat ”sinä annat anteeksi”. Jokaisessa hiippakunnassa ainakin yksi kirkko pysyy auki 24 tunnin ajan, tarjoten mahdollisuuden rukoukseen, adoraatioon ja ripin sakramenttiin.

Pääsiäisyönä vietämme jälleen koskettavaa pääsiäiskynttilän sytyttämisen riittiä: ”uuden tulen” sytyttämä valo vähä vähältä karkottaa pimeyden ja valaisee liturgiaan kokoontuneen seurakunnan. ”Kunniakkaasti kuolleista nousevan Kristuksen valo karkottakoon sydänten ja mielten pimeyden”,[7]jotta me kaikki voisimme kokea Emmauksen opetuslasten kokemuksen. Herran sanan kuuleminen ja eukaristisen leivän nauttiminen saa sydämemme jälleen palamaan uskosta, toivosta ja rakkaudesta.

Siunaan teitä sydämestäni ja rukoilen puolestanne. Älkää unohtako rukoilla minun puolestani.

Vatikaanissa 1. marraskuuta 2017, kaikkien pyhien juhlapyhänä

Franciscus
________________________________________
[1] Vrt. Roomalainen messukirja, paastonajan I sunnuntai, kollehtarukous.
[2] ”Lo ’mperador del doloroso regno / da mezzo ’l petto uscia fuor de la ghiaccia” (Inferno XXXIV, 28-29).
[3] ”Kummallista kyllä usein pelkäämme lohdutusta ja tunnemme olomme turvallisemmaksi surussa ja kurjudessa. Tiedättekö miksi? Siksi, että surussa tunnemme esittävämme pääosaa. Lohdutuksessa taas pääosa on Pyhällä Hengellä” (Angelus 7. joulukuuta 2014).
[4] 76-109.
[5] Vrt. Benedictus XVI, kiertokirje Spe salvi, 33.
[6] Vrt. Pius XII, kiertokirje Fidei donum, III.
[7] Roomalainen messukirja, pääsiäisvigilia, valon juhla.