Paavin puhe Pohjoismaiden piispoille

Paavi Benedictus XVI:n puhe Pohjoismaiden piispoille ad limina -vierailun yhteydessä 25.3.2010:

Rakkaat veljeni piispat

Toivotan teidät tervetulleiksi Roomaan, vierailulle ”apostolien haudoilla” ja kiitän piispa Arboreliusta sanoista, jotka hän osoitti minulle teidän puolestanne. Te kannatte pastoraalista vastuuta Pohjois-Euroopan katolisista uskovista ja te olette tulleet tänne ilmaistaksenne ja uudistaaksenne yhteyden sidettä maissanne elävän Jumalan kansan ja Pietarin seuraajan välillä yleismaailmallisen kirkon sydämessä. Teidän laumanne on pieni lukumäärältään ja levinnyt suurelle alueelle. Monien täytyy matkustaa pitkiä matkoja päästäkseen katolisen yhteisön luokse osallistumaan messuun. Heidän on erittäin tärkeää ymmärtää, että joka kerta kun he kokoontuvat alttarin ääreen eukaristista uhria viettämään, he osallistuvat yleismaailmallisen kirkon toimintaan yhdessä kaikkien katolisten veljiensä ja sisartensa kanssa kaikkialla maailmassa. Tätä yhteyttä harjoitetaan ja syvennetään piispojen vierailuilla apostolisen istuimen luokse joka viides vuosi.

On miellyttävää huomata, että tämän vuoden toukokuussa pidetään perhekongressi Jönköpingissä. Yksi tärkeimmistä viesteistä, joita Pohjoismaiden kansojen on tarpeen kuulla teiltä, on muistutus perheen keskeisyydestä terveen yhteiskunnan elämässä. Surullista kyllä, viime vuosina me olemme nähneet avioliittoinstituutioon sitoutumisen heikkenemistä ja samoin ihmisen seksuaalisuutta koskevan kristillisen käsityksen heikkenemistä; ne ovat kauan olleet eurooppalaisen yhteiskunnan henkilökohtaisten ja sosiaalisten suhteiden perusta. Lapsilla on oikeus saada alkunsa äidin kohdussa ja tulla maailmaan ja kasvaa avioliiton suojassa. Omien vanhempiensa turvallisen ja tunnustetun suhteen piirissä he voivat löytää identiteettinsä ja kehittyä ihmisinä (vrt. Donum vitae, 22.2.1987).

Yhteiskunnissa, joilla on jalo perinne puolustaa jäsentensä oikeuksia, voisi odottaa tälle lasten perusoikeudelle annettavan etusija mihin tahansa aikuisten oletettuihin oikeuksiin verrattuna, joilla pakotetaan heille muunlaisia perhe-elämän malleja, ja varsinkin mihinkään oletettuun aborttioikeuteen verrattuna. Koska perhe on ”ensimmäinen ja korvaamaton rauhan opettaja” (Maailman rauhanpäivän 2008 sanoma), luotettavin yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden edistäjä ja paras kansalaisuuden hyveiden koulu, on kaikkien etu —ja erityisesti hallitusten— puolustaa ja edistää vakaata perhe-elämää.

Vaikka katolinen väestö teidän maissanne muodostaa vain pienen osan kokonaisuudesta, se siitä huolimatta kasvaa, ja samalla runsas joukko muita kuuntelee kunnioittaen ja tarkasti, mitä kirkolla on sanottavaa. Pohjoismaissa uskonnolla on tärkeä rooli julkisen mielipiteen muokkaajana ja se vaikuttaa yhteistä hyvää koskeviin päätöksiin. Kehotan siksi teitä jatkuvasti välittämään maittenne kansoille kirkon opetuksia yhteiskunnallisissa ja moraalisissa kysymyksissä, kuten teette vuoden 2005 paimenkirjeessä ”Elämän rakastaminen” ja tulevassa perhekongressissa. Newman Instituutin perustaminen Uppsalaan on mitä tervetulleinta kehitystä tässä suhteessa. Se varmistaa sen, että katolinen opetus saa sille kuuluvan paikan Pohjoismaiden akateemisessa maailmassa, samalla kun se auttaa uusia sukupolvia saavuttamaan kypsän ja valveutuneen käsityksen uskostaan.

Teidän omassa laumassanne perheiden ja nuorison pastoraalinen huolenpito tarvitsee päättäväistä toteutusta ja erityistä huolehtimista niistä monista, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia viime aikojen talouskriiseissä. Asiaan kuuluvaa hienotunteisuutta tulee osoittaa niille monille aviopareille, joista vain toinen kuuluu katoliseen kirkkoon. Maahanmuuttajien joukolla Pohjoismaiden katolilaisten keskuudessa on omat tarpeensa, ja on tärkeää, että teidän huolenpitonne perheistä ulottuu myös heihin ja auttaa heitä yhteiskuntaan integroitumisessa. Teidän maanne ovat olleet erityisen anteliaita Lähi-Idän pakolaisia kohtaan, joista monet kuuluvat idän kirkkojen kristittyihin. Kun toivotatte omalta osaltanne tervetulleiksi ”joukossanne asuvat siirtolaiset” (3. Moos. 19:34), pitäkää huolta, että autatte näitä uusia yhteisönne jäseniä syventämään tietojaan ja ymmärrystään uskosta soveltuvien katekeesiohjelmien avulla. Heidän edetessään integroitumisessa isäntämaahansa heitä tulisi rohkaista olemaan etääntymättä oman kulttuurinsa arvokkaimmista asioista, varsinkaan uskostaan.

Tänä pappien vuonna pyydän teitä antamaan erityisen etusijan pappienne rohkaisemiselle ja tukemiselle. Heidän on usein työskenneltävä eristyneinä toisistaan ja vaikeissa olosuhteissa tuodakseen sakramentit Jumalan kansalle. Kuten te tiedätte, olen suositellut pyhää Jean Marie Vianneytä kaikille maailman papeille inspiraation ja esirukousten lähteeksi tänä vuonna, joka on omistettu pappeuden ja sen korvaamattoman roolin ja merkityksen yhä syvemmälle tutkimiselle kirkon elämässä. Hän uhrasi itsensä väsymättä ollakseen Jumalan parantavan ja pyhittävän armon kanava ihmisille, joita hän palveli. Kaikki papit on kutsuttu toimimaan samoin: on teidän vastuullanne heidän piispoinaan pitää huolta, että he ovat hyvin valmistautuneet tähän pyhään tehtävään. Varmistukaa myös siitä, että uskovat maallikot arvostavat sitä, mitä heidän pappinsa tekevät heidän puolestaan, ja että he tarjoavat papeilleen näiden tarvitsemaa rohkaisua ja hengellistä, moraalista ja aineellista tukea.

Haluan osoittaa arvostustani sille erittäin suurelle työpanokselle, jonka sääntökuntiin kuuluvat miehet ja naiset ovat antaneet teidän maissanne monien vuosien ajan. Pohjoismaita on myös siunattu monien uusien kirkollisten liikkeiden läsnäololla, jotka tuovat tuoretta dynaamisuutta kirkon lähetystyöhön. Tämän karismojen laajan kirjon huomioon ottaen on monia teitä, jotka voivat vetää puoleensa nuoria omistamaan elämänsä kirkon palvelukseen papin tai sääntökuntalaisen kutsumuksen kautta. Kun kannatte vastuutanne hoitamalla näitä kutsumuksia (vrt. Christus Dominus, 15), kääntykää sekä kantaväestöön että maahanmuuttajiin kuuluvien puoleen. Herra kutsuu aina sekä miehiä että naisia minkä tahansa terveen katolisen yhteisön sydämestä palvelemaan itseään tällä tavalla. Se tosiasia, että yhä useampi teistä Pohjoismaiden piispoista on syntyisin maasta, jota te palvelette, on selvä merkki siitä, että Pyhä Henki tekee työtään siellä olevien katolisten yhteisöjen keskuudessa. Rukoilen, että hänen innoituksensa jatkuvasti kantaisi hedelmää teidän keskuudessanne ja niiden keskuudessa, joiden hyväksi olette omistaneet elämänne.

Vakaasti luottaen evankeliumin elämää antavaan voimaan antakaa energianne edistämään uutta evankeliointia kansojenne keskuudessa. Tähän tehtävään kuuluu olennaisesti jatkuvan huomion kiinnittäminen ekumeeniseen työskentelyyn, ja olen tyytyväinen huomatessani ne lukemattomat toimet, joihin Pohjoismaiden kristityt kokoontuvat antaakseen yhteisen todistuksen maailmalle.

Näiden ajatusten kanssa uskon teidät kaikki ja teidän kansanne Pohjolan pyhien esirukousten haltuun, erityisesti pyhän Birgitan, Euroopan suojelijan yhdessä muiden kanssa, ja mielelläni suon teille apostolisen siunaukseni vakuutena Herran antamasta voimasta ja rauhasta.

Paavi Benedictus XVI