Paavin saarna virkaanastujaismessussa 19.3.2013
Paavi Franciscuksen saarna virkaanastujaismessussaan 19.3.2013
Rakkaat veljet ja sisaret
Kiitän Herraa siitä, että voin viettää tämän pyhän messun Pietarin viran hoitamista alkaessani pyhän Joosefin juhlapyhänä, hänen, joka oli Neitsyt Marian puoliso ja yleismaailmallisen kirkon suojelija. Tämä on merkittävä yhteensattuma; ja nyt on myös kunnioitetun edeltäjäni nimipäivä: olemme lähellä häntä rukouksissamme, täynnä kiintymystä ja kiitollisuutta.
Osoitan lämpimät tervehdykseni veljilleni kardinaaleille ja piispoille, papeille, diakoneille, sääntökuntiin kuuluville miehille ja naisille sekä kaikille uskoville maallikoille. Kiitän muiden kirkkojen ja kirkollisten yhteisöjen edustajia, samoin kuin juutalaisyhteisön ja muiden uskonnollisten yhteisöjen edustajia heidän läsnäolostaan täällä. Osoitan sydämelliset tervehdykseni myös valtioiden ja hallitusten päämiehille, monien maiden virallisille edustajille kaikkialta maailmasta sekä diplomaattikunnan jäsenille.
Päivän evankeliumissa kuulimme, kuinka “Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen” (Matt. 1:24). Nämä sanat viittaavat jo Jumalan Joosefille antamaan tehtävään: hänen on oltava suojelija. Kenen suojelija? Marian ja Jeesuksen; mutta tämä suojelijan tehtävä ulottuu koko kirkkoon, kuten autuas Johannes Paavali II osoitti: “Aivan niin kuin pyhä Joosef piti rakastaen huolta Mariasta ja iloiten omistautui Jeesuksen Kristuksen kasvattamiseen, samoin hän valvoo ja suojelee Kristuksen mystistä ruumista, kirkkoa, jolle Neitsyt Maria on esikuva ja malli” (Redemptoris Custos,1).
Kuinka Joosef harjoittaa suojelijan tehtäväänsä? Huomaamatta, nöyrästi ja hiljaa, mutta väsymättömästi läsnä olemalla ja ehdottoman uskollisesti, vaikka hänen on vaikea ymmärtää tilannetta. Siitä lähtien, kun hän kihlautui Marian kanssa, siihen saakka, kun Jeesus löydettiin 12-vuotiaana Jerusalemin temppelistä, hän on Marian vierellä hyvinä ja pahoina aikoina: matkalla Betlehemiin verollepanoa varten ja Marian synnyttämisen huolen täyttäminä ja riemullisina hetkinä; Egyptiin pakenemisen dramaattisina päivänä ja Jeesusta Jerusalemissa kiihkeästi etsittäessä, sekä myöhemmin arkisessa elämässä Nasaretin kodissa, työpajassa, jossa hän opetti ammattinsa Jeesukselle.
Kuinka Joosef vastaa saamaansa kutsuun olla Marian, Jeesuksen ja kirkon suojelija? Olemalla jatkuvasta kuuliainen Jumalalle, avoin Jumalan läsnäolon merkeille ja suostuen Jumalan suunnitelmiin, eikä pelkästään omiinsa. Samaa Jumala pyysi Daavidilta, kuten kuulimme ensimmäisessä lukukappaleessa. Jumala ei halua ihmisten rakentamaa asuntoa vaan uskollisuutta hänen sanalleen, hänen suunnitelmalleen. Jumala itse rakentaa huoneen, mutta elävistä kivistä, jotka hänen Henkensä on merkinnyt. Joosef on suojelija, koska hän pystyy kuulemaan Jumalan äänen ja on hänen tahtonsa johdattama; sen tähden hän on sitäkin herkempi ymmärtämään niitä, jotka on uskottu hänen huolenpitoonsa. Hän näkee asiat realistisesti, hän on tekemisissä ympäristönsä kanssa, hän osaa tehdä viisaita päätöksiä. Hänestä me opimme, rakkaat ystävät, kuinka tulee vastata Jumalan kutsuun auliisti ja mielellään. Mutta me näemme myös kristillisen kutsumuksen sydämen, joka on Kristus! Suojelkaamme Kristusta elämässämme, jotta voisimme suojella muita, jotta voisimme suojella luomakuntaa!
Kutsu suojelijaksi ei kuitenkaan koske pelkästään meitä kristittyjä; sillä on aikaisempi ulottuvuus, joka on yksinkertaisesti inhimillinen ja koskee kaikkia. Se tarkoittaa koko luomakunnan suojelemista, luodun maailman kauneuden suojelemista, kuten 1. Mooseksen kirja kertoo meille ja kuten pyhä Franciscus Assisilainen näytti meille. Se tarkoittaa jokaisen Jumalan luoman olennon kunnioittamista ja sen ympäristön kunnioittamista, jossa me elämme. Se tarkoittaa ihmisten suojelemista, rakastavan huolenpidon osoittamista jokaiselle ja kaikille ihmisille, erityisesti lapsille, vanhuksille, köyhille, jotka monesti ovat niitä, joita viimeiseksi ajattelemme. Se tarkoittaa toinen toisistamme huolehtimista perheissämme: aviomiehet ja vaimot suojelevat ensin toisiaan, ja sitten vanhempina lapsiaan, ja lapset puolestaan aikanaan suojelevat vanhempiaan. Se tarkoittaa aitojen ystävyyssuhteiden rakentamista, jolloin me suojelemme toinen toistamme luottaen, kunnioittaen ja hyvyyttä osoittaen. Loppujen lopuksi kaikki on annettu meidän huolenpitomme varaan, ja kaikki me olemme vastuussa siitä. Olkaa Jumalan lahjojen suojelijoita!
Milloin tahansa ihmiset epäonnistuvat elämisessä tämän vastuun mukaisesti, milloin tahansa me epäonnistumme huolen pitämisessä luomakunnasta sekä veljistämme ja sisaristamme, silloin avautuu tie tuholle ja sydämet kovettuvat. On traagista, että jokaisena historian kautena on herodeksia, jotka suunnittelevat tuhoa, saavat aikaan kuolemaa ja turmelevat miehen ja naisen kasvot.
Pyydän kaikkia niitä, joilla on vastuullinen asema taloudessa, politiikassa ja yhteiskunnassa, kaikkia hyvän tahdon ihmisiä: olkaamme luomistyön suojelijoita, luontoon kirjoitetun Jumalan suunnitelman suojelijoita, toistemme ja ympäristömme suojelijoita. Älkäämme antako tuhon ja kuoleman merkkien seurata kehitystä tässä maailmassa! Mutta ollaksemme suojelijoita, meidän on valvottava myös itseämme! Älkäämme unohtako, että viha, kateus ja ylpeys tahraa elämäämme! Suojeleminen tarkoittaa siis myös omien tunteittemme valvomista, sydäntemme valvomista, koska ne ovat hyvien ja pahojen aikomusten tyyssijoja: aikomusten, jotka voivat rakentaa tai repiä rikki! Älkäämme pelätkö hyvyyttä tai jopa hellyyttä!
Haluan lisätä tähän vielä yhden asian: hoivaaminen ja suojeleminen vaativat hyvyyttä, ne tarvitsevat avukseen tiettyä hellyyttä. Evankeliumissa pyhä Joosef osoittautuu vahvaksi ja rohkeaksi mieheksi, työmieheksi; kuitenkin hänen sydämessään me näemme suuren hellyyden, joka ei ole heikkojen hyve vaan osoitus hengen voimasta ja kyvystä pitää huolta, tuntea myötätuntoa, olla aidosti avoin toisia kohtaan, osoitus rakkaudesta. Älkäämme pelätkö hyvyyttä ja hellyyttä!
Tänään, pyhän Joosefin juhlapäivänä, vietämme Rooman uuden piispan, Pietarin seuraajan, palveluviran alkamista; siihen myös kuuluu tiettyä valtaa. Jeesus Kristus varmasti antoi valtaa Pietarille, mutta millaista valtaa? Jeesuksen kolmea kysymystä Pietarille siitä, rakastiko hän Jeesusta, seurasi kolme käskyä: ruoki minun karitsoitani, ruoki minun lampaitani. Älkäämme koskaan unohtako, että aito valta on palvelemista ja että myös paavin, kun hän käyttää valtaansa, täytyy astua yhä täydemmin siihen palvelutehtävään, jonka sädehtivä ja korkein huippu on risti. Hänen tulee saada inspiraationsa siitä alhaisesta, konkreettisesta ja uskollisesta palvelutehtävästä, joka oli tunnusomaista pyhälle Joosefille, ja hänen laillaan paavin on ojennettava käsivartensa suojelemaan koko Jumalan kansaa ja syleiltävä hellästi koko ihmiskuntaa, erityisesti kaikkein köyhimpiä, heikoimpia, vähiten tärkeitä; niitä joita Matteus luettelee viimeisellä tuomiolla rakkauden kohteiksi: nälkäiset, janoiset, muukalaiset, alastomat, sairaat ja vangitut (vrt. Matt. 25:31-46). Vain ne, jotka palvelevat rakastaen, kykenevät suojelemaan!
Tämän päivän toisessa lukukappaleessa pyhä Paavali puhuu Abrahamista, joka “toivoi, vaikka toivoa ei ollut” (Room. 4:18). Toivoa, vaikka toivoa ei ole! Tänäänkin, pimeyden keskellä, meidän on nähtävä toivon valoa ja oltava miehiä ja naisia, jotka tuovat toivoa muille. Luomistyön suojeleminen, jokaisen miehen ja naisen suojeleminen, heidän kunnioittamisensa hellästi ja rakastaen, merkitsee toivon horisontin avaamista; se on valonsäteen päästämistä synkkien pilvien lomasta; se on toivon lämmön tuomista tarvitseville! Uskoville, meille kristityille, kuten Abrahamille ja pyhälle Joosefille, toivo, jonka me tuomme, on verrattavissa Jumalan horisonttiin, joka on auennut meille Kristuksessa. Se on toivoa, joka on rakennettu kalliolle, joka on Jumala.
Suojella Jeesusta ja Mariaa, suojella koko luomakuntaa, suojella jokaista ihmistä, erityisesti köyhimpiä, suojella meitä itseämme: tätä palveluvirkaa Rooman piispa on kutsuttu hoitamaan, ja kuitenkin siihen samaan tehtävään meidät kaikki on kutsuttu, jotta toivon tähti loistaisi kirkkaasti. Suojelkaamme rakastaen kaikkea, mitä Jumala on meille antanut!
Minä pyydän Neitsyt Marian, pyhän Joosefin, pyhien Pietarin ja Paavalin, ja pyhä Franciscuksen esirukouksia, jotta Pyhä Henki olisi minun kanssani palveluvirassani, ja pyydän kaikkia teitä rukoilemaan puolestani! Aamen.
Paavi Franciscus
© Copyright 2013 – Libreria Editrice Vaticana
