Paimenkirje paastonajalle 2013: vahvistuksen sakramentti
Hyvät hiippakuntalaiset
Hiippakunnan piispa vierailee aika ajoin seurakunnissa ja viettää yhdessä uskovien kanssa pyhää vahvistuksen sakramenttia. Tavallisesti teini-ikäiset nuoret katolilaiset tai kirkon yhteyteen otettavat aikuiset saavat ryhmänä vastaanottaa tuon sakramentin. Mutta itse asiassa kaikki ne katolilaiset, joilla on täysi yhteys kirkkoonsa ja jotka syystä tai toisesta eivät ole saaneet vahvistusta, voivat valmistusajan jälkeen vastaanottaa sen. Tätä kirkko lämpimästi myös suosittelee, koska ilman vahvistuksen sakramenttia liittyminen kirkon jäsenyyteen jää vajaaksi.
Vahvistuksen vastaanottamisen edellytys on ennen muuta se, että ihminen on kastettu. Kasteessa hänestä tulee Jumalan lapsi, Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta hän saa osakseen pelastuksen ja hän saa lahjaksi Pyhän Hengen täyteyden. Kaste on vahva perusta elämälle kristittynä. Vahvistus kuuluu läheisesti kasteen yhteyteen. Se täydellistää kasteen armon. Vahvistuksessa korostetaan vielä enemmän kuin kasteessa Pyhän Hengen läsnäoloa ja vaikutusta. Siinä kastettu saa lahjaksi niin sanotusti Pyhän Hengen ylenpalttisuuden.
Itäisessä kristikunnassa vahvistuksen sakramentti annetaan välittömästi kasteen jälkeen, kun taas lännessä nuo sakramentit on erotettu ajallisesti toisistaan. Idässä kastava pappi antoi alusta lähtien myös vahvistuksen kasteen jälkeen, kun taas lännessä vahvistuksen jakaminen varattiin piispoille, jotka eivät aina voineet olla läsnä kasteen vietossa. Läntisessä kirkossa tästä käytännöstä ei ole luovuttu ennen muuta siitä syystä, että se tarjoaa mahdollisuuden antaa opetusta vahvistettavalle niin, että hän voi omasta vakaumuksestaan käsin päättää sakramentin vastaanottamisesta.
Kun kasteen peruselementti on vesi, niin vahvistuksessa keskeisellä sijalla on jotakin inhimillistä, ihmisen käsi. Vahvistuksen sakramentin jakaja asettaa kätensä vahvistettavan pään päälle ja samalla hänen sormensa voitelee pyhällä krismalla ja piirtää ristin vahvistettavan otsaan. Monissa ihmiskunnan uskonnoissa on suuria hetkiä, kun uskonnollinen johtaja asettaa ihmisten päälle kätensä. Vanhassa testamentissa kerrotaan miten Jaakob laskee kätensä Joosefin molempien poikien päälle. Tuo ele merkitsee siunauksen virtausta, johdatusta ja vihkiytymistä johonkin tiettyyn elämän vaiheeseen tai virkaan vihkimistä. Myös Mooses asetti kätten päälle panemisella seuraajansa Joosuan virkaansa.
Myös öljyllä tai balsamilla voitelemisella on pitkät perinteet kansojen uskonnoissa. Muinaisessa Egyptissä itse faarao voiteli tärkeimmät virkamiehensä. Voideltuina heidän tuli säteillä kunniaa, loistoa ja mahtia. Israelin kuninkaat voideltiin tehtäväänsä. Profeettojen suorittama voitelu merkitsi myös Jumalan siunausta ja Jumalan hengen lahjoittamista. Kuningas Daavidin viimeiset sanat kuuluvat: “Näin sanoo Daavid, Jaakobin Jumalan voideltu, Herran Henki puhuu minun kauttani.” Voitelu öljyllä on siis voitelu Hengellä.
Voideltu messias on suuri toivon ja elämän hahmo, jota Israel odotti. Tuo lopun ajan suuri kuningas on oleva läpikotaisin täynnä Jumalan kirkkautta, voimaa ja pyhyyttä. Kristittyinä me uskomme, että Jeesus Kristus on tuo kuningas ja messias. Vahvistuksen kautta kristityt osallistuvat syvällisemmin Jeesuksen Kristuksen tehtävään ja saavat täydellisemmin osakseen Pyhän Hengen täyteyden. Jeesus lahjoittaa opetuslapsilleen Pyhän Hengen ylenpalttisuuden ja tekee heidät näin osallisiksi omasta elämästään, kirkkaudestaan ja pyhyydestään. Kristuksen lahja, Pyhän Hengen vuodattaminen tapahtui erityisesti helluntaipäivänä. Me uskomme Kristuksen asettaneen myös vahvistuksen sakramentin jatkamaan Hengen vuodattamista uskovilleen kaikkina aikoina. Apostolien teoissa kerrotaankin Pyhän Hengen antamisesta joillekin uskoville, jonka voimme tulkita vahvistuksen sakramentiksi. Tuon sakramentin vastaanottaminen ei ole vain lyhyt ohimenevä toimitus, jonka saatuaan voi asettaa sen muiden menneisyyden tapahtumien joukkoon. Eleenä se on yksinkertaisen koruton, mutta tuota elettä selittävät sanat “ota vastaan Pyhän Hengen lahjan sinetti” on suuri lupaus meille. Itse Jumalan kolmas persoona, Pyhä Henki, astuu kaikessa täyteydessään, voimallaan ja lahjoillaan vahvistetun elämään. Tämä Pyhän Hengen sinetti — sieluun painettu katoamaton hengellinen merkki — merkitsee, että kristitty kuuluu kokonaan Kristukselle.
Kirkossa luetellaan nuo Hengen lahjat: viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, totuuden tunteminen, hurskauden ja Herran pelon henki. Varhaisessa kirkossa esiintyi voimakkaasti Pyhän Hengen epätavallisia vaikutuksia. Pyhän Hengen voimalla parannettiin sairaita, ajettiin ulos demoneja ja puhuttiin kielillä. Näitä Pyhän Hengen lahjoja esiintyy yhä vieläkin. Kuitenkin Pyhä Henki lahjoittaa vastaanottajilleen myös kaikessa kristillisen elämän tavallisuudessa rakkauden, ilon, rauhan, kärsivällisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden, pitkämielisyyden, uskollisuuden, vaatimattomuuden ja siveyden hedelmiä. Juuri nämä hedelmät ravitsevat ja rakentavat sekä ihmisen omaa että perheen, seurakunnan ja kirkon elämää. Siksi pyhän vahvistuksen sakramentin vaikutus ulottuu koko elämään. Jatkuvasti ja yhä uudelleen voimme huomata Jumalan Hengen vaikutusta elämässämme.
Pyhä Henki ei kuitenkaan toimi automaattina, vaan Hän edellyttää meidän taholtamme avoimuutta. Hänen voimallaan voimme olla Kristuksen aitoina todistajina levittääksemme ja puolustaaksemme uskoa sanoin ja teoin. Kuten helluntaina meidän tulee yhä uudelleen lietsoa Pyhän Hengen tuli palavaksi meissä, tuli, jonka olemme saaneet lahjaksi piispan — tai joskus hänen valtuuttamansa papin — kätten päälle panemisen ja voitelun kautta vahvistuksessa. Me voimme tehdä sen rukoilemalla, osallistumalla eukaristian viettoon, käymällä ripittäytymässä, tekemällä hyvää lähimmäisille — rakkaus on kekseliäs ja se toteutuu tuhansin eri tavoin. Eikö juuri paastonaikana olisi hyvä antaa Pyhän Hengen puhdistaa sydämemme ja uudistaa meissä vahvistuksen sakramentissa saamamme Pyhän Hengen lahjat ja toteuttaa konkreettisesti se, minkä olemme lahjaksi saaneet? Tämä sopii hyvin myös meneillään olevan Uskon vuoden ajatukseen julistaa evankeliumia rohkeasti.
Kuljemme kohti pääsiäistä, Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa. Pääsiäisen sisältö ei rajoitu kuitenkaan vain mahtavaan Kristuksen ylösnousemukseen. Siihen kuuluu myös Kristuksen taivaaseenastuminen ja Hengen vuodattaminen helluntaina. Pyhä Henki on se, joka vahvistaa meidän uskoamme, herättää iloisen toivomme ja rakkaudellaan saa aikaan meissä lähimmäisenrakkauden tekoja. Antakoon tuo henki meille voiman myös todistaa tästä kaikille tapaamillemme ihmisille.
+Teemu Sippo SCJ
Helsingin piispa
