Perhe pastoraalineuvoston syyskokouksen keskipisteenä

Hiippakunnan pastoraalineuvosto piti syyskokouksensa 15.-16. lokakuuta syksyisen kauniissa Stella Mariksessa. Kokouksen teemana oli tällä kerralla perhe. Paikalle oli siksi kutsuttu myös joitakin alustajia. Seuraavassa kerrotaan joitakin pääkohtia kokouksen käsittelemistä asioista kokouksesta kirjoitetun pöytäkirjan perusteella.

Keskipisteenä perhe

Katolisen tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti kertoi Jönköpingin perhekongressista, johon hän osallistui toukokuussa 2010, ja sen tuloksista. Piispainkokous on päättänyt perustaa Pohjoismaiden katolisen perheneuvoston koordinoimaan perheiden kanssa tehtävää työtä. Kongresseja on tarkoitus järjestää jatkossa viiden vuoden välein. Tästä harvasta aikataulusta johtuen erityisen tärkeää on hiippakuntien oma perhetyö kongressien välisenä aikana.

Veikko Alander kertoi kokemuksia avioliitostaan ja perhe-elämästään. Hän itse ei ole katolilainen, mutta hän on ollut jo 28 vuotta naimisissa katolilaisen kanssa. Perheessä on kaksi nyt jo aikuista katolilaiseksi kasvatettua lasta. He ovat kokeneet saaneensa kirkolta riittävän tuen kasvatustehtäväänsä; erityisesti ursuliinisisarten tuki on ollut tärkeä. Hyvin tärkeäksi tekijäksi nousi ennen avioliittoa tehdyt selvät sitoumukset ja niiden toteuttaminen avioliiton aikana. Perheelle on myös aina ollut tärkeää viettää aikaa yhdessä, varsinkin sunnuntaisin.

Isä Wiesław Święch SCJ referoi paavi Johannes Paavali II:sen apostolista kehotuskirjettä Familiaris Consortio. Paavi muistutti siinä sen tärkeydestä, että kirkko on tietoinen sitä ympäröivän yhteiskunnan perhemuodoista ja –käsityksistä ja pystyy tarkastelemaan niitä evankeliumin valossa. Avioliitto on Jumalan tahdon mukainen elämänmuoto. Kristillisen perheen tehtävänä on olla yhteys Jumalan kuvaksi luotujen ihmisten välillä ja paikka, jossa lapset voivat kasvaa Jumalan lasten vapauteen. Perheellä on kotikirkkona Jumalan antama tehtävä todistaa Kristuksesta ja hänen tuomastaan pelastuksesta. Perhe on yhteiskunnan ensimmäinen perustaso. On tärkeää, että kirkko valmistaa ihmisiä perhe-elämään jo lapsesta alkaen, mutta erityisesti juuri ennen avioliiton solmimista. Piispojen vastuulla on, että perheet saavat pastoraalista tukea myös avioliiton solmimisen jälkeen. Tämä koskee myös seka-avioliittoja ja erilaisissa vaikeuksissa olevia perheitä.

Alustuksia seuranneissa keskusteluissa Leena Kangas ehdotti, että hiippakunnassa nimitettäisiin tukihenkilö, joka tukee perheitä kasvatustyössä, kirkon opetuksen mukaisessa elämässä ja erilaisissa vaikeuksissa. Isä Marino Trevisini toivoi, että hiippakunnassa olisi perheasioiden jaosto tai muu vastaava kevyt organisaatio, joka auttaisi perheitä ja olisi yhtey-dessä Pohjoismaiden perheiden neuvostoon. Juho Kyntäjä totesi, että toiminta olisi rahapulan ja ihmisten lähellä olemisen takia paras organisoida paikallisten vapaaehtoisten tukihenkilöiden verkoston kautta. Tämä asia esitetään pappienneuvostolle.

Poimintoja piispan tiedotuksista

Piispainkokous kokoontui Bergenissä syyskuun alussa pääaiheenaan pedofilian aiheuttama skandaali kirkossa. Hiippakuntaan on perustettu ryhmä, jonka tehtävänä on käsitellä ilmoituksia pedofiliasta ja soveltaa piispainkokoukselta tulevat toimintaohjeet Suomen lainsäädäntöön. Sen puheenjohtajana ja yhteyshenkilönä on Florence Schmitt. Tapauksia ei Suomessa ole onneksi ollut.

Piispainkokous keskusteli myös sukupuolineutraalin avioliittolain vaikutuksista kirkon elämään. Mahdollisena pidetään myös sitä, että kirkko luopuu valtiollisesta vihkimisoikeudestaan.

Bonifatiuswerk vähentää avustuksiaan Pohjoismaille. Kuitenkin Helsingin hiippakunnan osuutta avustuksista on luvattu lisätä hiippakunnan huonon taloudellisen tilanteen takia. Lisäksi voimakas lobbaus kirkollisvero-oikeuden puolesta jatkuu.

Mahdollisuuksia perustaa uusi seurakunta Vantaalle tutkitaan. Korson luterilainen seurakunta tarjosi käyttöön Kulomäen seurakuntakotia, mutta tila todettiin soveltumattomaksi. Asiasta on käyty keskustelua myös apulaiskaupunginjohtajan kanssa, mutta vielä ei ole tullut konkreettisia ehdotuksia. Myös Pohjanmaalla on tarve seurakunnalle.

KATT/Juho Kyntäjä