Piispainsynodi perheestä alkoi: rohkeus, nöyryys ja rukous
Perhettä käsittelevä piispainsynodi on alkanut Roomassa sunnuntaina 4. lokakuuta 2015 ja jatkuu 25. lokakuuta saakka. Pohjoismaiden piispainkokousta synodissa edustaa Helsingin piispa Teemu Sippo SCJ.
[Synodin edistymistä voi seurata esimerkiksi tällä sivulla olevien linkkien kautta.]
Paavi Franciscus piti synodin avajaispuheen maanantaiaamuna 5. lokakuuta. Paavin mukaan synodi on ”yhteinen matka kollegiaalisuuden ja synodaalisuuden hengessä, jossa osallistujat omaksuvat rohkeuden, pastoraalisen innon, opillisen viisauden ja suoruuden ja pitävät aina silmiensä edessä kirkon hyvän, perheiden hyvän, ja korkeimman lain eli sielujen pelastuksen”.
”Haluan muistuttaa, että synodi ei ole kokous, keskusteluhuone, parlamentti tai senaatti, jossa tehdään sopimuksia ja saavutetaan kompromisseja. Synodi on pikemminkin kirkon ilmaus, kirkon, joka kulkee yhdessä lukeakseen todellisuutta uskon silmin ja Jumalan sydämellä; kirkon, joka esittää itselleen kysymyksiä uskollisuudestaan uskon aarretta kohtaan, joka ei kirkolle ole museo katseltavaksi eikä edes pelkästään varjeltavaksi, vaan elävä lähde, josta kirkko juo tyydyttääkseen janon elämän aarretta kohtaan ja valaistakseen sitä.
”Synodi etenee välttämättä kirkon sisällä ja Jumalan pyhän kansan sisällä, johon kuulumme paimenina, mikä merkitsee: palvelijoina.
”Synodi on lisäksi suojattu paikka, jossa kirkko kokee Pyhän Hengen toiminnan. Synodissa Henki puhuu kaikkien niiden kielellä, jotka antavat Jumalan johdattaa itseään, Jumalan joka yllättää, Jumalan, joka ilmoittaa itsensä pienille ja kätkeytyy viisailta ja oppineilta; Jumalan, joka loi lain ja sapatin ihmistä varten eikä päinvastoin; Jumalan, joka jättää 99 lammasta etsiäkseen yhtä kadonnutta; Jumalan, joka on aina suurempi kuin meidän logiikkamme ja laskelmamme.
”Muistakaamme kuitenkin, että synodi voi olla Pyhän Hengen toiminnan paikka vain jos me osallistujat pukeudumme apostoliseen rohkeuteen, evankeliseen nöyryyteen ja luottavaiseen rukoukseen.
”Apostoliseen rohkeuteen, joka ei pelästy maailman kiusausten edessä, kiusausten, jotka pyrkivät sammuttamaan totuuden valon ihmissydämissä korvaten sen pienillä katoavilla valoilla; ei myöskään joidenkin kovasydämisyyden edessä, jotka hyvistä aikomuksista huolimatta ajavat ihmisiä pois Jumalan luota; apostolisen rohkeuden, joka tuo elämää eikä tee kristillisestä elämästämme muistojen museota.
”Evankeliseen nöyryyteen, joka osaa tyhjentää itsensä vakaumuksista ja ennakkoluuloista kuunnellakseen veljiään piispuudessa ja täyttyäkseen Jumalasta; nöyryyteen, joka ei johda sormella osoitteluun eikä toisten tuomitsemiseen, vaan käden ojentamiseen auttaakseen heidät pystyyn tuntematta itseään heitä ylemmiksi.
”Luottavaiseen rukoukseen, joka on sydämen toimintaa sen avautuessa Jumalalle, kun mielialamme hiljenevät kuuntelemaan Jumalan lempeää ääntä, joka puhuu hiljaisuudessa. Kuuntelematta Jumalaa kaikki sanamme ovat vain sanoja, jotka eivät tyydytä eivätkä hyödytä. Jos emme anna Hengen ohjata itseämme, kaikki päätöksemme ovat pelkkiä koristeita, jotka evankeliumin korottamisen sijasta peittävät ja kätkevät sen.
”Rakkaat veljet, kuten sanoin, synodi ei ole parlamentti, jossa konsensuksen tai yhteisymmärryksen saavuttamiseksi turvaudutaan neuvotteluun, sopimusten tekoon tai kompromisseihin. Todellakin synodin ainoa metodi on avautua Pyhälle Hengelle apostolisella rohkeudella, evankelisella nöyryydellä ja luottavaisella rukouksella, jotta hän johdattaisi ja valaisisi meitä ja saisi meidät asettamaan silmiemme eteen ei omia näkemyksiämme, vaan uskon Jumalaan, uskollisuuden opetusvirkaa kohtaan, kirkon hyvän ja sielujen pelastuksen.”
Puheen lopuksi paavi Franciscus kiitti synodin pääsihteeriä, kardinaali Lorenzo Baldisseria, apulaissihteeriä arkkipiispa Fabio Fabenea, loppuraportin laativaa kardinaali Peter Erdőä ja erityissihteeriä arkkipiispa Bruno Fortea, kaikkia synodin hyväksi työskenteleviä ja kaikkia synodin isiä ja tarkkailijoita: ”Aloitamme matkamme pyytäen Pyhän Hengen apua ja Pyhän perheen, Jeesuksen, Marian ja Joosefin esirukousta. Kiitos.”
KATT/Radiovaticana
