Piispan saarna hiippakuntajuhlassa 2014
”Jumala on valinnut minut, hän kunnioittaa ja rakastaa minua.” Tämä ajatus oli varmaan Neitsyt Marian suurin ihmetyksen aihe sen jälkeen, kun enkeli oli ilmestynyt hänelle ja ilmaissut, että Jumala on valinnut hänet Poikansa äidiksi. Miksi juuri minut, pienen vähäpätöisen naisen? Neitsyt Marian sydän on täynnä hämmentäviä ajatuksia, kun hän rientää serkkunsa Elisabetin vieraaksi. Evankeliumissa kerrotaan tästä kohtaamisesta, miten Elisabet Pyhän Hengen vaikutuksesta puhkeaa ylistämään Mariaa sanoessaan: ”Siunattu olet sinä naisista siunatuin ja siunattu sinun kohtusi hedelmä. Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”
Jos Maria tähän mennessä oli vielä ollut hämillään ja epätietoinen kaikesta tapahtuneesta, niin nyt hänen ajatuksensa ja uskonsa Elisabetin sanojen vaikutuksesta kirkastuivat: ”Kaikkivaltias Jumala on antanut minulle rakkaudesta lahjaksi ja tehtäväksi synnyttää ja kasvattaa Messiaan, Jumalan Pojan.”
Evankeliumi kertoo Neitsyt Marian riemusta. Jokaisessa vesperissä me laulamme tai lausumme Neitsyt Marian kiitosvirren, suuren ylistyksen, jota kutsutaan Magnificatiksi. Maria sanoo: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukukunnat ylistävät minua autuaaksi sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.”
Me voimme hyvin ymmärtää Neitsyt Marian ilon. Ylistysvirressään hän osoittaa käsittävänsä ei vain oman tehtävänsä suunnattoman suuren arvon hänelle itselleen, vaan laajemminkin äitiytensä merkityksen ja Jumalan Pojan syntymän merkityksen koko maailmalle ja maailmanhistorialle. Ajatellen omaa vähäpätöisyyttään Herran piikana hän käsittää vanhojen profeettojen julistuksen tavoin miten Jumala nostaa häneen turvaavat heikot ja sorretut ja tuhoaa ylpeät ja itseään täynnä olevat ihmiset, Maria sanoo: ”Jumala osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.”
Ajatellen omaa alhaisuuttaan Maria ymmärtää hänestä syntyvän Messiaan merkitsevän pelastusta erityisesti kaikille köyhille, sorretuille, pienille Jumalalle kuuliaisille ihmisille. Hän kertoo omasta lähtökohdastaan käsin profeetallisesti Jumalan pelastusteoista Poikansa Kristuksen kautta.
Nöyrällä palvelijalla, Neitsyt Marialla, joka synnyttää köyhyydessään maailman Vapahtajan Betlehemin eläinten suojassa, on Magnificatissa ajankohtainen sanoma kaikkina aikakausina, nykyäänkin miljoonille Kristuksen puoleen kääntyville ihmisille: Jumala kuulee heidän rukouksensa, hän näkee heidän köyhyytensä, hän on heidän puolellaan. Hän on kerran korottava heidät , sillä jokainen heistä on hänen silmissään mittaamattoman arvokas.
Eikö tässä ole myös laaja tehtäväkenttä varsinkin meille kristityille toimia itse pienten ja köyhien hyväksi? Kun Jumala antaa lahjan ja tehtävän Marialle, niin se on merkkinä meille jokaiselle. Kuten Marialle, Jumala antaa jokaiselle ihmiselle oman lahjansa ja tehtävänsä, johon hän ihmistä kutsuu. Tosin Neitsyt Marian asema pelastushistoriassa Vapahtajan äitinä on ainutlaatuinen, vertaansa vailla oleva lahja ja tehtävä. Kuitenkin minulla ja sinullakin, meillä kaikilla on oma osansa Jumalan suunnitelmassa.
Eikö olisi hyvä silloin tällöin hiljentyä ja rauhoittua, jotta voisin kuulla Jumalan hiljaisen kutsun toteuttaa sitä suunnitelmaa, jonka hän lahjana ja tehtävänä minulle antaa? Eikö hiljaisuudessa olisi mahdollista saada kokea jopa Jumalan lähettilään käynti ja kuulla Jumalan sanoman, kuten Marian kohdalla tapahtui? Tarvitsen vain Neitsyt Marian avoimuutta kuullakseni Jumalan lähettilään sanoman minulle. Tuo sanoma saattaa lohduttaa, rohkaista ja vahvistaa minua kulkemaan omaa tietäni. Toisaalta saattaa olla, että tuo sanoma merkitsisi lähtemistä aivan uudelle tielle. Varmasti tuo lahja ja tehtävä merkitsee oman itseni vastaanottamista Jumalalta minun kaikkine hyvine ja huonoine puolineni. Joskus voi olla haastavaa hyväksyä oma nuoruuteni tai vanhuuteni ja elämän antamat kuormat ja ristin, elämän kohtalon, haasteet ja tehtävät, ottaa vastaan nyky-yhteiskunnan sellaisena kuin se on ja kanssaihmiset Jumalan kädestä. Jumalan sanansaattaja voi sanoa minulle niin kuin hän ilmaisi Marialle: ole valmis, älä pelkää, ota vastaan kutsu Jumalalta omassa tilanteessasi, sellaisena kuin se tulee eteesi.
Kuten Neitsyt Marialle, minullekin tulee mieleen kysymyksiä, miten selviytyä tästä elämästä ja Jumalan kutsusta. Vaaditaan kärsivällisyyttä, rohkeutta ja kestävyyttä hyväksyä oma elämän tiensä ja sanoa lopuksi: ”Tämä on minun tieni”, kuten Maria näki oman tiensä ja ryhtyi kulkemaan sitä antaessaan kaikkensa Jeesuksen, poikansa ja Jumalan Pojan hyväksi. Neitsyt Marian tavoin ihminen voi löytää elämänsä tarkoituksen ja hänen elämänsä voi alkaa kantaa hyvää hedelmää. Minussa voi alkaa kasvaa ymmärrys, että minäkin olen Herran palvelija, minullekin Jumala on antanut lahjan ja tehtävän tässä elämässä. Huolimatta kärsimyksistäni ja vastoinkäymisistäni — jotka kuuluivat myös Neitsyt Marian elämään — voin täydestä sydämestäni luottaa Jumalaan ja kokea hänen johdatustaan omassa elämässäni. Saatan kokea, että Jumala rakastaa minuakin sanomattomasti, enemmän kuin käsitänkään. Eikö minulle itsellenikin voisi tulla mieleen Neitsyt Marian ylistysvirren sanat ajatellessani suhdettani Jumalaan ja omaa elämääni: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.” En varmaankaan voi sanoa itsestäni Marian sanoja: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi”, mutta sittenkin, jos avoimin mielin käännyn Jumalan puoleen, pyytäen hänen apuaan, että voisin täyttää hänen tahtonsa hänen lapsenaan ja ystävänään, voin toivoa itselleni ikuista autuutta.
Neitsyt Maria on tässä meidän kaikkien esikuva. Me vietämme hänen taivaaseen ottamisensa juhlaa. Hän on nyt kokonaan Jumalan yhteydessä taivaan autuudessa. Hän on koko kirkon kuva ja uskomme esikuva, joka osoittaa meille meidän omaa määränpäätämme, että mekin kerran voisimme saavuttaa taivaallisen kodin ilon ja kirkkauden.
Maria on myös meidän suuri esirukoilijamme. Jeesuksen äitinä, Jumalanäitinä hän on kirkon äiti ja meidänkin äitimme. Siksi pyydämme häntä: Pyhä Maria, Jumalanäiti, rukoile puolestamme nyt ja kuolemamme hetkenä. Aamen.
Kuvat: Timo Kirsilä. Lisää kuvia hiippakuntajuhlasta linkissä:
http://www.katolinen.net/hiippakuntajuhla-2014.html
KATT
